Päähenkilöt sivurooleissa

Voiko kirjan lukea loppuun asti niin, että ei oikeastaan ymmärrä juonesta mitään? Voi, jos se on mielenkiintoinen.

Martta Kaukosen psykologinen trilleri Poissa päättää Terapiassa-kirjan aloittaman kokonaisuuden. Vuonna 2021 kiittelin avausteosta muun muassa näpeissä pysyvästä runsaudesta. En ole välissä tulleita kahta kirjaa lukenut.

Poissa-kirjan alku on jännityskirjojen psykedeelisimmästä päästä. Hahmot eivät ole tuttuja: olen pihalla kuin lumiukko. Kuka esimerkiksi on Paskapää? Silti huomaan lukevani kirjaa pakottamatta loppuun asti. Henkilöhahmot ovat hienoja, toiminta poikkeavaa ja kysymykset ihmisyydestä osuvia.

Pitkäaikaiseen päähenkilöönsä luottaa myös Heikki Valkama, jonka kuudes jännityskirja Keisarin varjo jatkaa Japanissa asuvan kokin Riku Mäen tarinaa. Toisaalta Keisarin varjo on itsenäinen teos. Valkama aloitti gastrodekkari-genressä. Uutuudessa ei juuri kokkailla, ja isäksi tuleva Mäki on lähes sivuroolissa tarinassa, jossa Japania pelastetaan näennäisnationalistien vallankaappauksen kourista. Kunhan on mukana, kun metrossa räjäytellään väkeä hengiltä.

Keisarin varjo on paras Mäki-sarjan kirjoista. Se on valtava runsaudensarvi japanilaista kulttuuria, historiaa ja politiikkaa, toki länsimaisen kirjoittajan tulkitsemana.

Rajavartiolaitoksen erikoisjoukoissa uransa tehnyt Seppo Mustaluoto on keskittynyt kauno- ja tietokirjoissaan korostetun miehiseen menoon. Teksti ei ole yhtä brutaalia kuin Jarkko Steniuksella, mutta samaa henkeä on. ”Kopsuja satelee päälakeen” tappelussa, mutta onneksi hyviksellä on mukana taittoveitsi. Päähenkilö Janne Norrman hakee jatkosodan aikana Karjalan maastoon kätkettyä kulta-aarretta.

Höpsö idea on kiepsautettu melko uskottavaksi. Juoneen sotkeutuvat valtiolliset toimijat ja inhat velanperijät. Sukulaisuus Esa Anttalan Hopeaa rajan takaa -klassikkoon on ilmeinen, mutta koskee vain lähtökohtia. Mustaluoto kirjoittaa tästä päivästä, uusin kuvioin ja paremmin kuin koskaan.

On aina miellyttävää saada Kari Häkämiehen kirja luettavaksi. Entisen ministerin kirjoista voi odottaa löytävänsä ikkunan vallan ytimeen. Politiikka on kuitenkin usein alisteista tavanomaisille jännityselementeille. Venäläisessä sopimuksessa Henrik Hamilo on noussut suojelupoliisin päälliköksi ja joutuu kentälle tutkimaan kummallista tapahtumakulkua. Entinen brittiministeri on kaapattu Turussa osana valtiollista kiristysjuonta.

Häkämies linkittää taas kiinnostavasti tositapahtumia ja fiktiivisiä hahmoja. Tilannekuvana Venäläinen sopimus vaikuttaa pelottavalta. Toivoisin, että suojelupoliisin johdossa oltaisiin paremmin informoituja.

Ruotsinkieliselle Pohjanmaalle poliisiromaaninsa sijoittava Nilla Kjellsdotter tekee tasaista nousua Suomen kärkitekijöiden joukkoon. Uutuudessa Ei sinun lapsesi sarjan päähenkilö, rikospoliisi Mija Wadö jää jollain lailla sivuun. Wadö on tullut raskaaksi ja ponnistaa äitiyttä kohti.

Kjellsdotter kirjoittaa vastustamattoman mainiosti. Toisaalta kohtaukset ovat usein kuluneita: mikäs muu tyhjästä talosta löytyy kuin posliininukke, ”jonka silmät olivat apposen auki ja pää rikki”. Sama taidokkaan kirjoittamisen ja kliseiden ristiriita on vaivannut myös edellisissä kirjoissa.

Silti pidän Wadön seikkailuista, jo maiseman vuoksi: Pohjanmaan rannikolta tulee veneitä, mutta rikoksia siellä ei juuri ole tehty, ainakaan näin kauniisti kirjoitettuina. 

Kari Häkämies: Venäläinen sopimus. 236 sivua. Crime time, 2025.

Martta Kaukonen: Poissa. 254 sivua. WSOY, 2025.

Nilla Kjellsdotter: Ei sinun lapsesi. Suomentanut Anna Heroja. 400 sivua. Gummerus, 2025.

Seppo Mustaluoto: Kultaa rajan takaa. 238 sivua. Otava, 2025.

Heikki Valkama: Keisarin varjo. 273 sivua. Tammi, 2025.