Moraalia ja ­paniikkia

Kesäkuun lopussa Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari Paavo Arhinmäki alkoi saada sähköpostiviestejä.

Niitä tuli kymmeniä puolessa tunnissa. Seuraavaan aamuun mennessä niitä oli jo yli 300. Viikkoa myöhemmin nelinumeroinen määrä.

Kaikissa vaadittiin pohjoisirlantilaisen räppibändin Kneecapin Suomen-esiintymisen perumista. Sen on määrä soittaa Flow-festivaalilla elokuussa.

Viestejä ovat saaneet muutkin Helsingin päättäjät. Niitä on lähetetty kaupungin kirjaamoon ja Hjallis Harkimolle. Kaupungilla ei ole mitään tekemistä yksityisen festivaalin artistivalintojen kanssa, mutta ehkä bottiviestien masinoijat kuvittelevat niin.

Ovathan yhtyeen esiintymisiin puuttuneet jo Ison-Britannian pääministeri, terrorismin torjunnan yksikkö ja tuomioistuin.

Israelia puolustavissa viesteissä kutsutaan Kneecapia viharyhmäksi, joka levittää propagandaa ja lietsoo antisemitismiä.

Polemiikki bändin ympärillä alkoi jo kauan ennen huhtikuista Coachellan-keikkaa. Sen jälkeen se räjähti maailmanlaajuiseksi.

Kalifornian aavikolla järjestetyllä festi­vaalilla Kneecap huudatti yleisöä brittipääministeri Margaret Thatcherin kuolemalla – Maggie’s in the box, Maggie makaa arkussa – mikä leikattiin pois virallisesta striimistä.

Sitten se kutsui Israelin toimia Gazassa Yhdysvaltojen rahoittamaksi kansanmurhaksi. Taustalle oli heijastettu tekstejä, joissa luki: Fuck Israel. Free Palestine. Israel vittuun, vapaus Palestiinalle.

Tv-hahmo Sharon Osbourne vaati sosiaa­lisessa mediassa bändin viisumien perumista. Osbourne kutsui Kneecapin lausuntoja terrorismia tukeviksi ja aggressiivisiksi. Konservatiivisella Fox-kanavalla niitä verrattiin natsi-Saksaan.

Kneecap vastasi median välityksellä: ”Lausunnot eivät ole aggressiivisia, 20 000 lapsen murhaaminen on.”

Netissä alkoi kiertää videoklippejä bändin aiemmilta keikoilta.

Yhdellä oli huudettu, että ainoa hyvä tor­y on kuollut tory: ”Tapa paikallinen kansanedustajasi!” Toisella: ”Ylös Hamas, ylös Hizbollah!”

Iso-Britannia pitää Hamasia ja Hizbollahia terroristijärjestöinä, ja tuenilmaisut on kriminalisoitu. Poliisi alkoi tutkia videoita.

Yksi jäsenistä, Liam Óg Ó hAnnaidh, sai syytteet terrorismista. Hän pääsi vapaaksi takuita vastaan sopivasti ennen parin viikon takaista keikkaa Ison-Britannian Glastonbury-festivaalilla.

Siitä vasta riemu repesikin.

Kneecap aiheutti meteliä jo perustamisvuonnaan 2017, kun Irlannin yleisradio RTÉ kieltäytyi soittamasta sen ensisingleä radioasemallaan.

Yhtyeeseen kuuluu kaksi räppäriä ja dj Belfastista ja Derrystä, kaikki kolmenkymmenen molemmin puolin.

He ovat sukupolvea, jota kutsutaan ­tulitauon lapsiksi (cease­fire b­abies). He ovat kasvaneet Pohjois-­Irlannin konfliktin päättymisen jälkimainingeissa. Bändin nimi tarkoittaa polvilumpiota ja tulee tasa­valtalaisten puolisotilaallisten ryhmien tavasta rangaista ampumalla polvi hajalle.

Tunnetuksi Kneecap nousi syntytarinastaan kertovalla puolifiktiivisellä elokuvalla, joka voitti debyyttisarjan Bafta-palkinnon.

Sanoitukset käsittelevät normaalin huumehuuruisen juhlimisen lisäksi kielellisiä oikeuksia ja Isosta-Britanniasta irtautumista. Osa lyriikoista on iiriksi.

Bändi ei tunnu aina olevan itsekään varma, milloin se vitsailee, milloin provosoi ja milloin on tosissaan. Vastaukset vaihtelevat tilanteen mukaan. Coachellan jälkeen julkaisemassaan lausunnossa se korosti, ette­i tue Hamasia tai Hizbollahia ja pyysi anteeksi kahden Iso-Britanniassa murhatun kansanedustajan perheiltä. Toinen, David Amess, oli konservatiivi eli tory.

Jo ennen kuin Glastonbury oli alkanut, pääministeri Keir Starmer ilmoitti, ettei Kneecapin tulisi esiintyä. Starmer piti sitä ”asiat­tomana”.

Glastonbury piti bändin ohjelmistossa, vaikka monet muut festivaalit eivät.

Óg Ó hAnnaidh oli pukeutunut keffiyeh-huiviin, ja yleisömeri velloi Palestiinan lippujen keskellä. Hän sanoi lavalla: ”Teidän pääministerinne, ei minun, sanoi, ettei halua meidän esiintyvän.” 

Kneecap Flow-festivaalilla Helsingin ­Suvilahdessa 9.8.