Lähiluonnon näkijöitä
Runot vievät metsään, merelle, louhokselle ja ”puusta rakennetun kokonaisuuden” sisään. Tunnelma on läpi koko kokoelman rauhallinen. Ollaan ajattomassa tilassa. Runojen puhuja palaa menneisiin aikoihin ja tutkii tarkoin silmin ympäristön merkkejä.
Katja Seudun (s. 1973) neljäs runokokoelma Kesannoida, säkenöidä liikkuu suomalaisessa maaseutumaisemassa ja lähimetsissä. Seudun edellisessä runokirjassa Jäätyväinen (WSOY, 2019) miljöönä oli koko maapallo ja varsinkin sen jäiset osat. Nyt runoilija on palannut lähelle, pienen ja tutun piiriin. Teema on sama: ihmisen suhde luontoon, ihmisen paikka luonnossa.
Runojen minä on monin paikoin häivytetty maastoutuneeksi osaksi kokonaisuutta, vaikka tarkkaileva katse onkin läsnä. Näin runot kykenevät viemään lukijan hyvin lähelle ympäristön yksityiskohtia.
Seudun runoista löytyy hitaita, laajoja mietelmiä, joissa pohditaan luonnon olemusta. ”Mietimme epäjärjestyksen kauhistuttavuutta. / Niin kuin maassa voi kasvaa kaikkea / ilman järjestävää periaatetta, / voivat toisilleen tuhoisat olosuhteet / olla kaikkialla voimassa samanaikaisesti.”
Ajatukset tuntuvat aukeavan vain yhteydessä ympäröivään luontoon. On mietittävä, mitä tämä tai tuo tarkoittaa nimenomaan maan, eliöiden ja taivaan konkreettisessa olemisessa. Mutta voi saman kohdan tulkita ihmismielenkin kuvaukseksi. Molemmat lukutavat pakottavat katsomaan luontoon.
Välillä kurotetaan menneisiin tutkimalla ikivanhan tuuran yksityiskohtia tai kuulostelemalla isoäitien viestejä. Keveisiinkin säkeisiin kiteytyy synkkää ajankuvaa: ”Sitten emme enää jaksa kuulla tulvista / emmekä tuntea iholla lähestyvää kosteutta. / Ajatus kaloista kutemassa koivikossa / ei ole enää vakava eikä mielenkiintoinen. / Alamme kertoilla hauskoja juttuja.”
Ilmastonmuutosta tai ympäristökatastrofia ei mainita kertaakaan, mutta katoavaisuus ja haikeus ovat jatkuvasti läsnä.
Katja Seudun kokoelmassa vahvinta ovat tunnelmat. Miltä tuntuu kulkea maalaistietä, katsoa metsän reunaa, seurata hevosen jälkiä, mennä retkelle lapsuuden tärkeisiin paikkoihin, kuunnella puutalon seiniä.
Kesannoida, säkenöidä on ympäristön näkemisen ja kuuntelemisen kokoelma. Kohokohtia ei nouse toisten runojen yli, vaan kokonaisuus on pikemminkin kuin pitkä, tasainen ja lempeä retki.
Katja Seutu: Kesannoida, säkenöidä. 62 s. WSOY, 2022.