Kiasman koutsi
Kiira Miesmaan uutta tehtävää voi perustellusti pitää nykytaiteen vaikutusvaltaisimpana.
Kiasman uudeksi johtajaksi vastikään valittu Kiira Miesmaa, 42, suhtautuu haastattelupyyntöön aluksi hiukan varauksellisesti. Siihen on kaksi syytä.
Noin kahden kuukauden ikäinen kuopus keskittää huomion nyt perheeseen. Esikoinenkin on vasta parivuotias.
Miesmaa aloittaa uudessa tehtävässään vasta kesäkuussa, vaikka nimitys julkistettiin hyvissä ajoin ennen nykyisen johtajan Leevi Haapalan kauden päättymistä.
”Olen halunnut nyt rauhoittua työasioilta”, Miesmaa sanoo.
”En ole vielä esittäytynyt Kiasman henkilökunnallekaan. Työskentely oman porukan kanssa on tärkeämpää kuin oma näkyvyys.”
Julkisuus sinänsä ei arveluta, Miesmaa täsmentää.
Asiaa on kuitenkin joutunut pohtimaan. Museonjohtaja ottaa aallonmurtajana vastaan niin myrskyt kuin leppeätkin laineet. Taide herättää yleisössä yllättävän vahvoja tunteita.
Viime vuosikymmenen Miesmaa on työskennellyt Suomen suurimmassa galleriassa Galerie Forsblomissa, viimeksi toimitusjohtajana.
Galleriakokemuksella ei ole juuri museoiden johtoon ponnistettu, vaan valinnat on yleensä tehty alan sisältä. Miesmaa kokee itsekin edustavansa perinteistä poikkeavaa suuntausta, ei tosin ainutlaatuista.
Miesmaa on työskennellyt Lapinlahden taidemuseossa ja Helsingin Taidehallissa, joissa sai välillä tarttua myös vasaraan ja vatupassiin, muttei profiloidu museoammattilaiseksi.
Ajat muuttuvat, työt samoin.
”Tehtävä vaatii moneen rooliin asettumista ja toki myös sisältöosaamista. Johtaja ei silti ole ensisijaisesti pääkuraattori, vaikka julkisuus ehkä luo sellaisen mielikuvan. Asiantuntijuus on useammilla harteilla.”
Kiasman ohjelmisto on jo nyt päätetty pariksi vuodeksi eteenpäin. Kun tehtävä on viiden vuoden määräaikaisuus, uusi johtaja tuo panoksensa sisältöihin vasta kautensa puolivälissä.
Haapala on työskennellyt johtajana maksimin eli kaksi kautta, mikä Kiasman historiassa on poikkeus. Hän siirtyy Kuvataideakatemian dekaaniksi.
Haapalaa ennen vain ensimmäinen johtaja Tuula Arkio oli virassaan täyden vuosikymmenen. Viisi vuotta on alalla lyhyt aika myös kansainvälisessä verkostoitumisessa.
”Matkapäiviä on entisessä työssäni kertynyt välillä satakunta vuodessa messuilla ja näyttelyissä. Taiteilijoiden, galleristien ja museoiden kanssa työskentely on siis tuttua.”
Kiasman johtaminen tuo mukanaan liudan luottamustehtäviä hallituksissa ja palkintolautakunnissa. Tehtävää voi perustellusti pitää nykytaiteen vaikutusvaltaisimpana.
Museo on myös merkittävä taiteen ostaja, vaikka budjetti on vaatimaton pohjoismaisessa vertailussa. Kansallisgallerian kolmen museon kokoelmien kartuttamiseen käytetään reilu 700 000 euroa vuodessa. Taiteilijoille ja gallerioille ostot ovat tärkeitä, joten valinnoista riittää aina näkemyksiä.
Miesmaan pitkä rupeama maalaustaiteeseen ja kuvanveistoon keskittyvässä, elitistiseksikin leimatussa galleriassa luo tähän jännitteensä. Installaatioita tai mediataidetta ei siellä ole nähty. Miesmaa kertoo kuitenkin monien hänelle tärkeiden taidekokemusten syntyneen sellaisten äärellä.
Taidehistorian gradussaan Miesmaa käsitteli itselleen tärkeää nykytaiteilijaa: Marja Kanervon näyttely Porin taidemuseossa innosti häntä keskittymään taidehistorian opiskelussa nykytaiteeseen.
Kuvataiteessa on ollut vilkas johtajakierto: Ateneumissa, Kiasmassa, Amos Rexissä, Taidehallissa ja HAMissa on kussakin melko tuore vetäjä. Miehiä on vain yksi.
”En tarkastele asioita sukupuolen kautta”, Miesmaa sanoo.
”On sillä tietysti merkitystä tasapuolisuuden näkökulmasta esimerkiksi näyttelyvalinnoissa, muuten vältän sen korostamista. Ala oli ennen miesten dominoima. Yhteiskunta muuttuu, mitä museot ja taide heijastavat.”
Johtamisen kannalta Kiasman arkkitehtuurissa on yksi erityinen piirre. Arkkitehti Steven Hollin johtamiskäsitys on ollut vanhanaikainen: päällikön huone on kaukana henkilöstön työpisteistä. Sieltä on hieno näkymä Mannerheimintielle, mutta arkisessa työssä ratkaisussa on pulmansa etenkin Miesmaan kaltaiselle henkilöjohtajalle.
Toisaalta pitkän mustan pöydän ääressä riittää museonjohtajalla palavereja. Niistä päivät enimmäkseen täyttyvät.
Nykytaiteen museo Kiasma. Mannerheiminaukio 2, Helsinki.