KGB:n perintö elää

Mark Hollingsworthin Vakoojien valtakunta on historiakirjaksi poikkeuksellisen ajankohtainen. Hollingsworth osoittaa, että monet Venäjän hybridisodankäynnin menetelmät olivat turvallisuuspalvelu KGB:n käytössä jo neuvostoaikoina.

Kirja alkaa vuoden 1999 keväällä toteutetusta operaatiosta, jonka avulla Venäjän turvallisuuspalvelun (FSB) silloinen johtaja Vladimir Putin nosti itsensä Kremlin suosioon.

Operaatiolla tuhottiin valtakunnansyyttäjä Juri Skuratovin käynnistämä tutkinta presidentti Boris Jeltsinin tyttären ja kahden varapääministerin korruptiosta.

Putin pakotti Skuratovin eroamaan julkistamalla videon, jolla valtakunnansyyttäjä tai häntä muistuttava mies ilakoi kahden nuoren prostituoidun kanssa ylellisesti sisustetussa asunnossa.

Tuolloin vielä tuntemattoman Putinin rooli tuli julki poikkeuksellisessa tiedotustilaisuudessa, jossa turvallisuuspalvelun johtaja vaati Skuratovin eroa.

Kyseessä oli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n oppien mukainen kompromat-operaatio. Venäjänkielinen termi tarkoittaa vahingollista materiaalia, jonka avulla voidaan kiristää ja painostaa poliitikkoja ja virkamiehiä.

Vakoojien valtakunta keskittyy Neuvostoliiton yrityksiin mustamaalata ja kiristää länsimaisia poliitikkoja, diplomaatteja ja virkamiehiä. KGB järjesteli niin sanottuja hunaja-ansoja Inturist-hotelleissa työskennelleiden naisagenttien avulla.

Seksin ja kiristyksen lisäksi käytettiin lahjontaa. KGB soluttautui länsimaiden parlamenttien ja virkamieshallintojen johtoportaisiin ja levitti valeuutisia.

Tunnetuin vaikuttaja-agentti oli Vitali­ Jevgenivitš Lui, joka tunnetaan paremmin­ nimellä Victor Louis. Hän oli London Daily Newsin ja Sunday Expressin Moskovan-kirjeenvaihtaja, joka kirjoitti myös The Wash­ington Postiin.

Toimittaja pyrki aiheuttamaan länsimaissa hämminkiä ja tahraamaan Aleksandr Solženitsynin kaltaisten toisinajattelijoiden mainetta.

KGB käytti taitavasti hyväkseen kansainvälisiä peitejärjestöjä. Esimerkiksi ­Maailman rauhanneuvostolla, Maailman ammattiyhdistysten liitolla ja Demokraattisen nuorison maailmanliitolla oli Länsi-Euroopassa jäsenliittoja, joiden tehtävänä oli vaikuttaa poliitikkoihin ja mediaan.

1980-luvun puolivälissä Kreml toteutti salaisen operaation, jonka ansiosta rauhanjärjestöt tuomitsivat ”Tähtien sotana” tunnetun Yhdysvaltojen ohjuspuolustusohjelman. Samaan aikaan järjestöt jättivät huomiotta Neuvostoliiton Itä-Eurooppaan sijoittamat SS-20-ohjukset.

Vaikka KGB harrasti monenlaisia salaisia operaa­tioita, Hollingsworth liioittelee väittäessään, että ne olivat ”Neuvostoliiton ulkopolitiikan tärkein ase”.

KGB oli kuin valtio valtiossa, se ei ollut vastuussa kenellekään. Järjestö lakkautettiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, mutta sen perintö elää vahvasti Venäjän nykyisissä tiedustelu- ja turvallisuuspalveluissa: FSB:ssä, sotilastiedustelupalvelu GRU:ssa ja ulkomaantiedusteluun erikoituneessa SVR:ssä.

Noustuaan presidentiksi Putin ryhtyi palauttamaan tiedustelupalveluja takaisin valtaan. Hän sijoitti KGB-veteraaneja johtotehtäviin keskeisissä ministeriöissä ja valtionyrityksissä, ja pian valtaosalla Venäjän eliitistä oli siteitä turvallisuuspalveluihin.

KGB:n menetelmiin kuuluivat väärennetyt asiakirjat, valokuvat ja filmit, lavastetut huumelöydöt ja salamurhat.

Internet ja muu nykyaikainen teknologia ovat tehostaneet toimintamalleja, joita on muokattu Putinin kaudella sopiviksi globalisoituneeseen maailmaan.

Tavoitteiltaan FSB, GRU ja SVR eroavat kuitenkin KGB:stä, joka pyrki ideologian nimissä suojelemaan kommunistista järjestelmää.

Nykyisten tiedustelupalvelujen ainoa tarkoitus on pitää Vladimir Putin ja hänen lähipiirinsä vallassa.

Mark Hollingsworth on taitava kirjoittaja. Vakoojien valtakunnan vauhdikas ja helppolukuinen tarina etenee kuin vakoojaromaanissa, vaikka kysymys on tietokirjasta. 

Mark Hollingsworth: Vakoojien valtakunta. Suom. Mari Janatuinen. 339 s. Atena, 2024.