”Tuli muuten tosi hyvä”

Anssi Kasitonni tekee taidetta elämäniloa pursuavalla tee se itse -käsityöläisyydellä.

Asennetta kuvastaa Sami Sänpäkkilän dokumenttielokuvassa kuultava Kasitonnin huudahdus työn ääressä: ”Tuli muuten tosi hyvä!”

Monen muun taiteilijan suusta se kuulostaisi omahyväiseltä, mutta Kasitonni on vain vilpittömän innostunut. Eikä tokaisu ole edes ironinen, vaikka Kasitonnin jälki on aina rosoista.

”Jos katsoo tosi vanhoja veistoksiani, niin kai olen kehittynyt teknisesti jonkin verran, mutta onko se hyvä juttu”, Kasitonni miettii. ”Olenhan minä vieläkin aika huono veistäjä”, hän jatkaa eikä ole yhtään pahoillaan.

Tekninen kömpelyys tuo Kasitonnin tuotantoon huumoria ja sielua. Siisteiksi sliipattuina elokuvat ja veistokset olisivat tylsiä ja mitättömiä.

Ei kuitenkaan kannata kuvitella, ettei Kasitonni (oik. Anssi Heinonen, s. 1978) tekisi taidetta tosissaan. Dokumentissa hän sanoo pyrkineensä ammattitaiteilijaksi alusta asti. Kasitonni valmistui Lahden taideinstituutista 2003 ja sai Ars Fennica -palkinnon 2011.

Dokumentti Anssi Kasitonnin maailma kuvaa Kasitonnia tekemässä Nopeusennätyksiä-näyttelyä, joka oli Helsingin Taidehallissa 2022, ja elokuvaa Le Saboteur (2022), jolla Kasitonni tavoitteli parhaan lyhytelokuvan Oscaria. Palkintoa ei tullut, mutta tuli tuotannon toistaiseksi paras elokuva.

Le Saboteur on rempseä agenttiparodia. Kuva on jaettu kahtia. Toisessa pyörii erikoistehostevetoinen tarina ja toisessa näytetään, miten ne on tehty. On suorastaan nerokasta näyttää rinnakkain temppu ja kuinka se tehdään – vastoin taikurien perinteistä viisautta.

”Juonihan siinä on superkökkö eikä se riittänyt ennen kuin keksin ottaa tekemisen mukaan. Joihinkin tehosteisiin otan mallia Hollywoodista, mutta teen paljon halvemmalla. Toiset kuvittelen keksineeni itse, kunnes selviää, että samoin on tehty jo 1940-luvulla.”

Kasitonnin elokuvat tuovat mieleen elokuvien pioneerin Georges Méliès’n, joka loihti trikkien perusteita jo 1890-luvulla.

Kasitonni ilahtuu vertauksesta, mutta tuntee läheisemmäksi Michel Gondryn. Varsinkin hänen tunnetuimmassa elokuvassaan Be Kind Rewind (2008) onkin paljon samaa henkeä kuin Kasitonnilla.

Kotimaisista Kasitonni arvostaa Aki Kaurismäkeä ja Spedeä, jota hän ihaili jo lapsena. ”Pienenä tykkäsin ihan hulluna, kun Spede ymppäsi Uunoihin keksintöjään. On niissä ongelmiakin kuten Uunon ja hänen vaimonsa Elisabethin suhde, jota ihmettelin jo lapsena.”

Suurin Kasitonnin inspiraation lähde onkin hänen lapsuutensa ja nuoruutensa populaarikulttuuri. Sen kuvastoa hän on toisintanut tyylillään usein. Parodia kumpuaa yleensä rakkaudesta kohteeseen. Kasitonnilla se suhde on intohimoinen.

”Tähtien sota oli 1970-luvulla uskottavampi kuin tietokoneella tehdyt nykyiset, vaikka silloin näki, että pukujen sisällä oli ihmisiä. Ennen kaikki tapahtui oikeasti kuvauspaikalla ja siksi se on uskottavaa. Tietokoneen sisällä ei tapahdu oikeasti mitään.”

Kasitonnin kuvauspaikoilla ja veistospajassa tosiaan sattuu ja tapahtuu, mihin dokumentti tarjoaa jänniä näkymiä. Anssi Kasitonnin maailma kuvattiin jo muutama vuosi sitten. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Kasitonnilla on uusi Below Zero -näyttely Mäntässä, Serlachius-museon pääkonttorissa.

Nimi viittaa suomalaisille suunnattuun taidekilpailuun, jonka Kasitonni voitti viime vuonna. Palkintoon kuuluu residenssi Lontoossa ja näyttely Mäntän lisäksi Beaconsfield-galleriassa.

Mäntässä on esillä uusia töitä, joiden perusteella Kasitonni saattaa olla vähän erkanemassa amerikkalaisesta popkuvastosta. Esimerkiksi Polaris-jäänmurtaja on supisuomalainen.

Viime aikoina Kasitonnilta on tilattu useita julkisia töitä. Loppuvuodesta esimerkiksi Tampereen Tullikamarin aukoille on tulossa barokkisia kerubeja.

Tilaustyöt leventävät taiteilijan leipää mutta hidastavat elokuvien tekemistä. Seuraavassa on mukana pienoismallin ohella oikea lentokone. Kasitonnin isä löysi Kittilästä pakkolaskun tehneen romun, joka lähti halvalla.

”Olen kunnostanut sitä ja tehnyt siihen potkurin. Se lentääkin, mutta vain kolmemetrisen tolpan nokassa. Suurin osa näyttelijöistä on taas sukulaisia ja kavereita.”

Kasitonni aikoo tehdä lyhytelokuvan mutta kertoo, että käsikirjoitus kokopitkäänkin versioon olisi olemassa.

Hauskanpito ja yhteisöllisyys ovat Kasitonnin tuotannon läpi kulkevat sanomat. Hän saattaa kertoa myös vaikkapa vapaudenkaipuusta tai parisuhteesta. Taiteilija myöntää, että höpsöily voi hämärtää asiaa. Se ei haittaa häntä.

”Seuraan kyllä uutisia, mutta todellisuutta tulee joka paikasta niin paljon, että töissäni haluan karata siitä pois. Se tarjoaa henkireiän minulle mutta ehkä myös yleisölle.”

Dokumentin ohjaaja Sänpäkkilä on Kasitonnin kaveri kuten hänen elokuviensa näyttelijät. Yleensä Kasitonni on kameran takana eikä edessä.

”Kameran takia yritin välillä näyttää fiksummalta kuin olen. Ei olisi kannattanut. Ne kohdat ovat kiusallisimpia.” 

Sami Sänpäkkilä: Anssi Kasitonnin maailma. Elokuvateattereissa 8.5.

Anssi Kasitonni: Below Zero. Serlachiuksen pääkonttori (Erik Serlachiuksen katu 2, Mänttä) 30.8. saakka.