Kaksi säveltäjää, kaksi aikakautta

Historiallisista suomalaissäveltäjistä tehdyt elämäkerrat eivät ole ihan jokapäiväistä herkkua. Viime syksyn aikana niitä ilmestyi kaksi, kohteina kaksi eri aikakauden merkittävää säveltäjää.

Jos Beethovenin suomalaisen aikalaisen Bernhard Henrik Crusellin (1775–1837) elämäntarina olisi romaani, se tyrmättäisiin epäuskottavana. Mutta tämä tarina on tosi. Se vie Uudessakaupungissa syntyneen köyhän kirjansitojan pojan Suomenlinnan soittokunnan kautta Tukholmaan hoviorkesterin tähtimuusikoksi ja kansainvälisesti arvostetuksi klarinetistiksi ja säveltäjäksi.

Janne Palkiston Crusell-elämäkerran taustalla on ollut vankka, vuonna 2022 väitöskirjaan huipentunut tutkimustyö. Sen tuloksia tuodaan elämäkerrassa esiin sujuvassa, helpommin lähestyttävässä muodossa. Palkisto luo elävää ajankuvaa niin musiikkielämästä ja tapakulttuurista kuin yhteiskunnallisista ja poliittisista suhdanteista. Crusellin monet matkat Saksaan ja Ranskaan saavat paljon huomiota mutta avaavat ansiokkaasti ajan kansainvälisen musiikkielämän toimintatapoja.

Palkisto kuvailee Crusellin tuotantoa esimerkinomaisesti ja nostaa esiin muutamia ydinteoksia, mutta jonkinlaisen keskitetyn ja kattavan kokonaiskuvankin olisi kirjassa mieluusti nähnyt. Selväksi kuitenkin tulee, että Crusell oli sekä klarinetistina että säveltäjänä yksi aikansa ruotsalaisen musiikkielämän tähdistä.

Suomalaiseksi Crusellin voi laskea sekä syntyperänsä että hänen omien kommenttiensa ansiosta. Myöhemmällä iällään hän sävelsi muutamia Runebergin runoja lauluiksi. Kun hän kiitti runoilijaa runoista, hän allekirjoitti kirjeensä sanoilla ”en finsk landsman”, suomalainen maanmies.

Tuire Ranta-Meyerin elämäkerta Erkki Melartinista (1875–1937) täyttää suurta aukkoa suomalaisessa musiikkikirjallisuudessa.

Kun Sibeliuksen ajan ja hänen välit­tömien­ seuraajiensa sukupolven merkittävistä säveltäjistä Kajanuksesta, Järnefeltistä, Palmgrenista, Kuulasta ja Madetojasta on jo julkaistu omat opukset, on nyt myös Melartinista saatu oma teos. Muhkea kirja se onkin: 788 sivua, 2,2 kiloa.

Ranta-Meyerin Melartin-kirja on syntynyt pitkäaikaisen, aiemmin useina yliopistollisina tutkimuksina julkaistun tutkimustyön tuloksena. Se näkyy myös tekstistä. Tosiasiat ja näkemykset perustuvat valtavaan lähdeaineistoon, ja avoimeksi tai epävarmaksi jäävillä asioilla spekuloidaan välillä pitkäänkin.

Kokonaiskuva Melartinista ei olennaisesti muutu, mutta yksityiskohtien tasolla se tarkentuu merkittävästi. Teos avaa uusia näkökulmia hänen tuotantoonsa ja musiikilliseen toimintaansa kuten pitkään uraan Sibelius-Akatemian edeltäjien Helsingin musiikkiopiston ja Helsingin konservatorion johtajana.

Ranta-Meyer kuvaa ajan suomalaista musiikkielämää vahvasti Melartinin näkökulmasta, melkein enemmän ihailijana kuin ulkopuolelta katsovana viileän analyyttisenä tutkijana. Melartinin musiikkia kuvataan yleispätevällä ja sujuvalla tavalla. Teosluettelon puuttuminen ja hankalasti järjestetty hakemisto jäävät kuitenkin vaivaamaan.

Melartinin elämää varjosti heikko, nuoruudesta lähtien horjunut terveys, ja aktiiviset työrupeamat vuorottelivat hänellä usein pitkien parantolajaksojen kanssa. Onkin hämmästyttävää, että hän pystyi sairasteluistaan, opetustyöstään ja aktiivisesta matkustelustaan huolimatta luomaan laajan, lähes parisataa teosta käsittävän tuotannon.

Melartinin henkilökuvaa Ranta-Meyerin teos syventää olennaisella tavalla ja tuo esiin hänen sivistyneen hienotunteisuutensa. Melartinin homoseksuaalisuus on tiedetty jo pitkään, ja monille aikalaisillekin se oli julkinen salaisuus. Kirja tuo kuitenkin esiin sen, minkälaisen rasitteen homoseksuaalisuuden kätkeminen loi Melartinille.

Kokonaisuudessaan Ranta-Meyerin teos on upea elämäkerrallinen saavutus. Tätä alleviivaa myös huoliteltu ulkoasu runsaine kuvituksineen. 

Janne Palkisto: Bernhard Crusell. Suomalainen säveltäjä, joka sivisti Ruotsia. 331 sivua + kuvaliite. Kustantamo S&S, 2025.

Tuire Ranta-Meyer: Niin nuori, niin palava. Erkki Melartinin elämä, työ ja musiikki. 788 sivua. Sibelius-Akatemian julkaisuja 32, 2025.