Tuttu ja turvallinen

Ensin bussia saa odottaa vaikka kuinka pitkään. Sitten niitä tulee useampi peräkkäin.

Irlantilainen U2 julkaisi kuuden biisin ep:n sekä tuhkakeskiviikkona että pitkäperjantaina. Yhdessä Carnaval de Luz -albumin kanssa se tarkoittaa 24:ää uutta biisiä tänä vuonna. Alkuvuoden digitaaliset ep:t tulivat ja menivät ilman sen suurempaa hulabaloota. Markkinointimylläkkä keskittyy albumiin ja ensi vuonna alkavan maailmankiertueen julkistamiseen.

Tänä syksynä U2 täytti 50 vuotta. Homma käynnistyi koulun ilmoitustaululle kiinnitetystä lapusta: ”Rumpali etsii soittajia bändiin.” Aika pitkään U2 vaikutti uudistumishaluiselta yhtyeeltä. Enää sellaista ei odoteta, tuskin edes toivotaan. Nälkä on kääntynyt nostalgiaksi.

Bonon vahvan ja tunteellisen laulun sekä kitaristi The Edgen käyttämän kaikuefektin ansiosta U2:n soundi on helposti tunnistettava. Erityisen hienoa The Edgen tyylissä on se, että hän ei soita koskaan liikaa. Silläkin tavalla voi tulla kitarasankariksi.

Carnaval de Luz -levyn kaksi ensimmäistä rockbiisiä, Go (Carnaval de Luz) ja La Reina, olisivat solahtaneet aikanaan rohkeana ja kokeellisena pidetylle Achtung Baby -albumille (1991). Niitä seuraava Street of Dreams on tuttu ja turvallinen, melodisuudessaan ja hengellisyydessään The Joshua Tree -levystä (1987) muistuttava laulu.

Uusi albumi etenee samalla tavalla loppuun asti. Lähes jokaiselle kappaleelle on löydettävissä selkeä viite yhtyeen omasta historiasta. Kokonaisuus on kivalla tavalla vaihteleva.

Ilmeisin pyrkimys niin sanotun suuren biisin kirjoittamiseen on puolitiehen jäävä The Greatest Show on Earth. Päin seinää törmää vain Silencio, joka on kuin huumorintajuton versio Blurin Song 2 -jättihitistä.

Runsaasti viljellyt espanjankieliset sanat ja lauseet viittaavat kaiketi elämäniloon, jota U2 tahtoo Carnaval de Luz -albumilla nostaa esiin. Niistä jää vähän duolingomainen fiilis.

U2:n pakkomielle Amerikkaa kohtaan näyttää olevan ennallaan. B. B. Kingin, Bob Dylanin ja Johnny Cashin vierailut aiemmilla albumeilla eivät ole olleet sattumaa, vaan kertovat yhtyeen tarpeesta kytkeä itsensä perinteeseen.

Nyt nimilistaa jatketaan Dolly Partonin esiintymisellä uuden levyn Torn-päätösraidalla. Haikean countryballadin sanoitus kertoo äidistä, joka seuraa poikiensa ajautumista erilleen. Teksti on helppo siirtää mielessään yhteiskunnalliselle tasolle.

Vastikään menehtyneen Partonin ja Bonon välillä oli yhdistävä lanka myös musiikin ulkopuolella: molemmat olivat superrikkaita hyväntekijöitä, täysin rinnoin pienten ja vähempiosaisten puolella. 

U2: Carnaval de Luz. Island Records, 2026.