Jyrki Järvilehto
Vaikeudet eivät tulleet yllätyksenä kilpa-ajaja Jyrki Järvilehdolle. Vaikka asiaa ei aina Suomessa ymmärretty tai haluttu ymmärtää, Järvilehto tiesi jo alusta alkaen menevänsä uuteen talliin nimenomaan kakkoskuljettajaksi. Hän osasi aavistaa mitä se merkitsee.
Teksti Pekka Anttila
(SK 28/1994)
Kun tähän lasketaan yhteen asia, jota hän ei osannut odottaa, vakava loukkaantuminen, päädytään siihen missä 28-vuotias Järvilehto juuri nyt on: harjoitustauolla kesken parhaan kilpailukauden.
Kuudetta kauttaan formulasirkuksessa kiertävälle Järvilehdolle lajin pelisäännöt ja kirjoittamattomat lait ovat tulleet selviksi jo ajat sitten. Ne eivät aina ole mukavia tai perustu reiluun peliin. Saksalainen moottorivalmistaja saattaa vaatia auton rattiin saksalaisen kuljettajan ja saa todennäköisesti tahtonsa läpi. Lahjakkaamman pohjoismaalaisen kuljettajan täytyy niellä ylpeytensä ja etsiä uusi talli.
Niin kuin ammattiurheilussa yleensäkin, raha näyttelee formuloissa pääroolia. Huolimatta laihasta menestyksestä kilparadalla, talli saattaa olla tyytyväinen kauden tilinpäätökseen.
Poikkeuksiakin on. Kun Benetton-talli haki Michael Schumacherin rinnalle toista kuljettajaa vuodenvaihteessa, testeihin osallistui viisi kuljettajaa. Etukäteen ajatellen lähimpänä tallipaikkaa oli Italian Michele Alboreto, joka oli valmis tuomaan talliin noin 1,5 miljoonaa dollaria sponsorirahaa.
Paikan sai Jyrki Järvilehto, joka kierros toisensa jälkeen ajoi nopeampia testiaikoja kuin muut. Lopulta tallin päälliköiden oli uskottava Järvilehdon taitoihin. Raha sai kerrankin väistyä, he halusivat nopeimman.
”Olin ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa jouduin jokaisena testipäivänä todistamaan kykyni. Millään aikaisemmilla näytöillä ei ollut merkitystä. Veitsi oli kurkulla joka kerta, kun menin radalle. Minun oli pakko olla nopein, koska minulla ei ollut rahaa.”
Järvilehdolle paikka Benetton-tallissa oli pitkäaikaisten unelmien täyttymys. Lapsesta lähtien hänen intohimonsa kohteena ovat olleet moottorit, tekniikka ja ylipäätään kaikki mikä hurisee. Kauppareissuilla supermarketeissa hän konttasi pakastealtaiden alle tutkimaan niiden laitteita.
”Lapsena minua viehätti urheilussa kilpaileminen. Lajilla ei ollut merkitystä, tärkeintä oli että sai ottaa mittaa toisista.”
Kiinnostus autojen tekniikkaan ja työskentely muun muassa Ferrarin testikuljettajana tekivät hänestä myöhemmin taitavan analyytikon, joka aistii tarkasti auton mielialat ja pystyy kertomaan insinööreille mikä kohta autossa kaipaa säätämistä. Tätä piirrettä arvostetaan formulapiireissä korkealle.
Järvilehdon osoitettua lahjakkuutensa mikroautoissa ja myöhemmin suuremmissa autoluokissa, tie oli viitoitettu moniksi vuosiksi eteenpäin. Ylioppilaskirjoitukset menivät kunnialla läpi sen jälkeen kun lakimies-isä oli todennut, että autourheilu loppuu siihen, jos pojasta ei tule ylioppilasta.
Ensiaskeleet Formula ykkösissä hän otti 23-vuotiaana. Onyx-, Scuderia Italia- ja Sauber-tallien kautta tie aukeni suoraan huipulle.
Ura Benettonilla alkoi mahdollisimman synkkien tähtien alla. Englannin Silverstonessa tammikuussa ajetuissa testeissä hän ajoi ulos 240 kilometrin tuntivauhdissa ja loukkasi vakavasti niskansa. Henki oli hiuskarvan varassa. Tilanteen kriittisyys salattiin julkisuudelta.
”Luunsiruja oli selkäytimessä ja halvaantuminen oli alle millimetrin päässä. Jos olisin saanut pienenkin sisäisen verenvuodon, henki olisi lähtenyt varmasti.”
Niska leikattiin ja Järvilehto alkoi toipua. Lääkärien mukaan paluun normaaliin elämään piti kestää puoli vuotta. Järvilehto ajoi kuitenkin ensimmäiset testinsä jo kahdeksan viikon kuluttua leikkauksesta.
”En tuntenut varsinaisesti pelkoa, mutta nukuin yöllä huonosti ja tapahtumat pyörivät koko ajan mielessäni. Oli tehtävä hirveästi töitä, että sain onnettomuuden pois alitajunnasta.”
Loukkaantumisensa jälkeen hän palasi kilparadoille San Marinossa, jossa ei ajanut itse kilpailussa metriäkään auton pysähdyttyä lähtöruutuun.
”Ennen San Marinoa en pystynyt ajamaan edes puolikasta testipäivää, mutta asiat olivat pikkuhiljaa palaamassa oikeille urille. Olin taas innostunut, kun pääsin tekemään töitä.”
San Marinossa seurasi kuitenkin uusi järkytys. Ensin lauantain aika-ajoissa menehtyi itävaltalainen Roland Ratzenberger, joka oli Järvilehdon hyvä ystävä. He olivat syöneet yhdessä illallista Monacossa onnettomuutta edeltäneenä päivänä ja ajaneet Ratzenbergerin autolla San Marinoon.
Kilpailupäivänä Järvilehto seurasi kisaa Benettonin varikkoteltassa, kun ajo yhtäkkiä keskeytyi. Ayrton Senna oli ajanut ulos radalta kohtalokkain seurauksin. Kun tieto saavutti varikon, Järvilehto järkyttyi pahasti.
”Helvetti, tässä ei ole mitään järkeä”, kalpeaksi valahtanut Järvilehto sanoi lähellä olleille ihmisille.
Järvilehdon henkiseltä toipumiselta putosi pohja pois. Mieli oli nyt täysin sekaisin.
Seuraavassa kisassa Monacossa hän sijoittui lupauksia herättävästi seitsemänneksi. Totuus oli kuitenkin aivan muuta kuin lupaava.
”Tuska oli niin hirveä, että en hallinnut niskaani lainkaan. En pystynyt pitämään päätä pystyssä. Jarrutuksissa pää paiskautui eteenpäin, kiihdytyksissä se retkahti taakse. Näin radan vain kun ajoin suorilla, joita ei Monacossa montaa ole.”
Rääkin seurauksena Järvilehdon niskalihakset revähtivät. Niska jouduttiin tukemaan nyt entistä tukevammin. Toipuminen hidastui jälleen.
Kisan jälkeen Järvilehto ehdotti itse, että hän pitäisi tauon, jonka aikana rakentaisi itsensä henkisesti ja fyysisesti kuntoon.
Niska alkoi kuitenkin parantua vauhdilla ja Järvilehto ajoi kaksi kisaa vaihtelevalla menestyksellä, kunnes talli yllättäen päätti siirtää hänet kilpailutauolle.
Vaikka autourheilu on viimeiseen asti välineurheilua, jossa auton pieni säätövirhe saattaa tuhota hyvän suorituksen, selityksille tai tunteille ei anneta arvoa. Vanha totuus ”olet juuri niin hyvä kuin viimeisin kilpailusi” pitää kutinsa formula ykkösissäkin.
Jos kuljettaja ei ole kunnossa, hänet laitetaan ”farmijoukkueeseen” hakemaan lisää vauhtia. Sympatia ei tuo tallille rahaa eikä sillä hankita pisteitä kilpailtaessa kallisarvoisesta merkkimestaruudesta.
Eräs formulakisoja pitkään seurannut henkilö sanoo, että tavassa, jolla Benetton kohtelee Järvilehtoa, on paljon toivomisen varaa. Talli tekee tällä hetkellä kaikkensa, että ykköskuljettaja Michael Schumacher voittaisi mestaruuden.
”En itsekään tiedä kaikkia syitä, joiden vuoksi olen kilpailutauolla. Nyt on kuitenkin hyvin tärkeää, että pääsen ajamaan testejä niin paljon kuin mahdollista ja opin sinuiksi auton kanssa. Yksi vaikeus on ollut se, että minun on ollut vaikea kertoa insinööreille millaisia säätöjä haluan, koska en tunne autoa läpikotaisin enkä tiedä miten se reagoi mihinkin. Koska testejä ei ole takana tarpeeksi, insinööritkään eivät ehkä ole luottaneet kommentteihini.”
Järvilehdon managerin Keke Rosbergin mielestä suuret erot Benettonin kahden kuljettajan välillä johtuvat siitä, että toinen luulee pystyvänsä kävelemään veden päällä, toinen taas uskoo hukkuvansa heti kun kastaa varpaansa veteen.
”Synergian puute kuljettajan ja auton välillä on nyt paljon suurempi tekijä kuin se, että säädöt eivät ole kohdallaan”, Rosberg sanoo.
Omien sanojensa mukaan Järvilehto tuntee olevansa kunnossa. Niska ei enää vaivaa pahemmin. Huonojen ilmojen aikaan se tosin vielä jäykistyy.
”Siinä mielessä tauko on tehnyt hyvää, että olen kyennyt järjestelemään asioita mielessäni. Kaiken on oltava sataprosenttisesti kohdallaan ennen kuin lähden takaisin kisoihin.”
”Henkistä puolta ei voi harjoitella, se asettuu automaattisesti kohdalleen, kun pääsee ajamaan tarpeeksi. Ne kävelevät käsi kädessä. Testaamisen avulla saa itsevarmuutta, kun tuntee auton, tietää sen sopivan itselleen ja oppii säätämään sitä.”
Järvilehto toivoo ajavansa seuraavan kerran kilpaa Saksan osakilpailussa, Hockenheimissa, heinäkuun lopulla. Hän puhuu asiasta realistisesti eikä korosta omaa rooliaan; hän ajaa sitten kun talli niin päättää.
Järvilehto ei syytä tapahtumista ketään, hän ei puhise kiukkua tallin henkilökunnalle. Hän vaikuttaa vilpittömältä, järkevästi itseään tarkastelevalta ihmiseltä.
Järvilehdon hyvin tunteva henkilö sanoo, että hänessä on paljon samaa kuin Ayrton Sennassa, joka tunnettiin hyvin herkkänä ihmisenä.
Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Järvilehto sanoo, että kausi ei ole ollut hänelle järkytys.
”Minulle viisi viime vuotta Formula ykkösissä ovat olleet yhtä järkytystä. On muistettava, että ei saa antaa periksi eikä murehtia liikoja. En tosin muutenkaan ole murehtijatyyppiä. Minulla on kuitenkin se ongelma, että pidän kaikki asiat sisälläni enkä pura niitä muille.”
”Jyrki pyrkii joskus vetämään liikaa yhden miehen showta eikä puhu avoimesti vaikeuksistaan tai hyvistä asioista. Tätä kautta hän ei aina pysty hyödyntämään ympärillään olevaa tiimiä omaksi hyväkseen”, Keke Rosberg sanoo.
Järvilehdon ura on ollut yhtä vastoinkäymisten viidakkoa. Koko formulauransa ajan häntä on pidetty superlahjakkaana ajajana, mutta menestys on antanut odottaa itseään. Välillä jopa usko omiin kykyihin on horjunut.
”Onneksi minulla on takanani ihmisiä, jotka vakuuttavat itsepintaisesti, että taidot eivät voi yhtäkkiä hävitä minnekään.”
”Kuljettajalla täytyy olla itsevarmuutta ja uskoa omiin kykyihin, mutta pitää myös hyväksyä se, että jotkut ovat vielä lahjakkaampia. En minä ole esimerkiksi laskenut mielessäni, että olen jollain tietyllä sijalla kuljettajien paremmuuslistalla. Yritän vain tehdä työni niin hyvin kuin pystyn. Silloin kun tiedän antaneeni kaikkeni, olen tyytyväinen.”
”Kyllä minä mietin maailmanmestaruutta. Tiedän, että minulla on mahdollisuuksia siihen. Eihän siitä tulisi mitään, että roikkuisin varikolla vain siksi, että se on työtäni. Itseensä pitää uskoa.”
Henkisenä selkärankana Järvilehdolla ovat Benettonin ”työhönottotestit”, joissa hän kiistatta todisti olevansa nopea.
”Siitä olen ollut ylpeä, että en saanut paikkaani rahalla tai puhumalla. Sain sen vain omien kykyjeni ansiosta.”
Keke Rosbergin mukaan Järvilehto on itse kilpailun aikana yksi parhaista kuljettajista. Hän pystyy pitämään henkisen latauksensa yllä koko kisan ajan, kaikissa olosuhteissa.
Järvilehdon mukaan hänen pahin vihollisensa ei ole pelko tai menestymisen paine, vaan kilpailu työpaikasta.
”Minulla ei ole koskaan ollut kuin yhden vuoden työsopimuksia. Se harmittaa, kun joka vuosi joutuu taistelemaan siitä, että seuraavaksi vuodeksi löytyisi töitä. Vaikka koko ajan yrittää ajaa niin kovaa kuin osaa, paineet hyviin esityksiin vain lisääntyvät. Loppuvuosi on aina yhtä tuskaa.”
Tänä vuonna lisäpaineita aiheuttaa takkuisasti sujunut alkukausi. Asiantuntijoiden mukaan Järvilehdolla alkaa olla kiire menestyä ennen kuin arvostus putoaa. Jos hän kauden neljässä, viidessä viimeisessä kisassa osoittaa kuuluvansa maailman viiden parhaimman kuljettajan joukkoon, se riittää. Ura huipulla jatkuu.
Hän tietää tämän itsekin.
”Menestystä on pakko tulla.”
Järvilehdolla on Benettonin kanssa yksivuotinen sopimus ja jälleen kerran tulevaisuus on avoin. Huhut ovat jo kertoneet, että Benetton siirtäisi Järvilehdon farmitalliinsa Ligierille.
”Ei siirto olisi minulle katastrofi. Silloin tällöin joutuu ottamaan askelen taaksepäin, ei elämä aina ole pelkkää pintaliitoa. Ehkä joskus on hyvä jättää ylpeys takataskuun ja hakea uutta vauhtia jotain toista kautta. Toivottavasti näin ei silti käy.”
”Sen tässä on oppinut, että suomalaisen urheilijan rooli ei ole helppo. Silloin kun menee hyvin, kaikki haluavat olla taputtamassa olalle, mutta huonon päivän sattuessa haukkuja sataa joka suunnalta. Niiden välillä on vain yritettävä elää. Oli urheilulaji mikä tahansa, niin se on kova tyyppi, joka pystyy vuodesta toiseen selviytymään tästä suomalaisuudesta. Joskus minä ihmettelen sitä, miksi kaikki hyvä unohdetaan niin nopeasti.”
Vaikeuksien keskellä Järvilehto sanoo pitävänsä itsensä henkisesti vahvana ystäviensä avulla.
”Minulla on neljä viisi hyvää ystävää, jotka ovat minulle tärkeitä. Myös hyvä fyysinen kunto ja harjoittelu auttavat rentoutumaan ja purkamaan mieltä.”
”Totta kai nämä vastoinkäymiset ovat ottaneet päähän, kun on odottanut itseltään niin paljon. Välillä mielessä kulkee nolostuksen aaltoja, huomaan luimuilevani enkä kehtaa katsoa kaikkia silmiin.”
”Se on oikeastaan aika outoa, sillä takaiskujahan sattuu kaikille, ne kuuluvat elämään. Tekee ihminen mitä tahansa, niin aina tulee huonoja hetkiä. Niistä pitää vain päästä yli. Mutta ehkä minäkin olen vain suomalainen.”