Suunnistusta ilman karttaa
Kartta on näytelmä mystisestä Kaarinasta, jota ilman emme voi olla.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Minna Nurmelinin Kartta tuo Kansallisteatterin lavalle kolme pariskuntaa, joita yhdistää Kaarina.
Tiivis ystäväpiiri on turvautunut kaikissa valinnoissaan naiseen, ja kun he saavat kuulla Kaarinan olevan poissa, he jäävät tyhjän päälle.
Myös Nurmelinin edellinen Kansallisteatterin näytelmä, menestykseksi noussut Dreamteam, käsitteli aiheitaan katoavan objektin kautta.
Kaarina näyttäytyykin symbolina ajallemme, jossa ihmisille kerrotaan, että he joutuvat väistämättä luopumaan milloin mistäkin välttämättömyydestä – autoilusta, liharuoasta tai urheiluviihteestä.
”Kaarina voi olla myös jumala, addiktio, paras kaveri. Haluan pitää sen auki – olennaista on, että on jokin, johon ihmiset ovat koukussa”, Nurmelin sanoo.
”Toisaalta näytelmässä on realistinen taso, eli Kaarina on yksi osa ystäväpiiriä, jonka näemme lavalla.”
Nurmelinin aiemmat näytelmät ovat syntyneet muokkaamalla avointa tekstiä harjoitusten kautta.
”Se on piinallista. Nyt olen kirjoittanut tekstin ajoissa ja myllyttänyt sitä kolmen dramaturgin kanssa.”
Harjoituksia katsoessaan ohjaaja yllättyy usein: tuotako minä tarkoitin?
”Kirjoitan intuitiivisesti, joten tekstin näkeminen esitettynä on aina mielenkiintoista: ai tästä on kysymys!”
Nurmelin on kertonut, että Kartta-näytelmässä nykyihminen hakee kiintopistettä olemassaololleen vaikeasti hahmottuvan todellisuuden keskellä. Mutta onko todellisuutemme vaikeasti hahmottuva?
”Se on varmasti sukupolvikysymys. Ja näytelmässä käsittelen sitä vanhempien ihmisten kautta. Heille aikamme näyttäytyy hankalana.”
Toisaalta ei se ole helppo nuoremmillekaan.
”Nykyisin pitää punnita koko ajan sanoman motiivia.”
Ymmärrykseen tarvittaisiin karttaa. Mutta voiko maantielle, merelle tai metsään mennä enää vain paperikartan varassa?
”Ensimmäinen kohtaus, jonka kirjoitin näytelmään oli sellainen, jossa pariskunnasta toinen haluaisi tutkia paperisia karttoja ja suunnitella reittejä, kun toinen haluaisi syöttää karttapalveluun määränpään ja mennä suorinta reittiä.”
Nurmelin ei itse halua käyttää navigaattoria eikä oikein paperikarttojakaan.
”Mieluiten suunnistan vaistojen varassa, tarpeen mukaan kysymällä ihmisiltä opastusta oikeasta suunnasta.”
Minna Nurmelin: Kartta. Ensi-ilta Kansallisteatterissa 20.11.