Gourmet: Siirtomaa-aikojen kaipuu - kaukomaiden kaakaota, eksoottista ananasta
Suomiko siirtomaavalta? Ei sentään, mutta on meillä silti ollut siirtomaatavarakauppoja (ruotsiksi kolonialvaruaffärer) kuten muuallakin. Niissä myytiin kaukomaiden kaakaota ja suklaata, papukahveja, teelaatuja, mausteita ja kuivattuja hedelmiä kuten aprikooseja, luumuja ja omenarenkaita. Joskus näki eksoottisen ananaksen. Jouluksi kauppaan tuli punaposkisia silkkipaperiin kiedottuja talviomenoita, ruukkurusinoita, taateleita ja viikunoita. Joulun jälkeen oli mehukkaiden appelsiinien vuoro.
Ainakin Ruohola möi siirtomaatavaroita vielä varhaislapsuuteni Tampereella. Tuoksujen huumaavaa sekoitusta ja oudon jännittäviä pakkauslaatikoita pääsi ihmettelemään äidin kanssa lauantaisin, kun ensin oli haettu torilta perunat ja hallista juusto.
Myymälän nurkassa tarjotintaan kannatteli musta fetsipäinen poikanukke, mieltä kiehtova neekeri. Sitä viattomuuden aikaa! Ei vielä tietoakaan sopivista tai sopimattomista sanoista. Saati sademetsäjalanjäljistä, joihin suomalainenkin nykyisin on syypää.
Viikunoita suoraan paratiisista
Viikunoita pidetään ensimmäisinä viljeltyinä hedelminä; niitä kasvoi jo Eedenin puutarhassa eli paratiisissa. Siis niitä, joiden lehtiin Aatami ja Eeva verhosivat alastomuutensa. Verhoiluteema on sittemmin kiehtonut maalareita ja kuvanveistäjiä vuosituhannesta toiseen. Myös kieleen näennäisen suojan tarjoava viikunanlehti on jäänyt käsitteenä.
Viikunapuu kasvaa siis erityisesti subtrooppisilla alueilla. Sen hedelmän kuori on ohut, nahkamainen ja syötävä, punertava malto siemenistä pilkullinen. Se on niin mieto, että makua on hyvä korostaa tipalla sitruunaa. Tuoreet viikunat syödään sellaisenaan tai alkupalana juuston tai ilmakuivatun kinkun kera. Suomeen viikunoita tulee myös sokeriliemeen säilöttyinä ja kuivattuina, jolloin ne sisältävät sokeria yli 50 prosenttia.
Mutta vielä makeampia ovat taatelit, yhtä vanhaa perua ja samoilta seuduilta kotoisin olevat taatelipalmun hedelmät. Tuoreena taateli on kostea, pehmeäkuorinen ja huonosti säilyvä. Meille taatelit tuodaan puolittain tai täysin kuivattuina. Tahmean makea jouluherkku on yleensä kääreessä, johon on kuvattu palmu ja kameli. Tertun muotoon kuivatut taatelit on pakattu puulastuisiin koteloihin. Kuivatut taatelit sisältävät jopa 70 prosenttia sokeria.
Etelän herkuista arkipäivää
Ruohola ja muut herkkukaupat pienine mutta aikanaan hyvinkin eksoottisine valikoimineen ovat jo väistyneet erikokoisten markettien tieltä. Niiden hevi-osastoilla melkein kaikkea saa kaiken aikaa. Näinä viikkoina on tosin vaikea löytää enää kotimaisia omenoita, mutta onhan granaattiomenoita Chilestä, guavaa, karambolaa, kiivejä ja kiwanoita. Mangoja Brasialiasta, meloneita, papaijoita ja espanjalaisia persimoneja. Aprikooseja, persikoita ja nektariineja. Ihan arkipäiväisiä appelsiineja, mandariineja ja klementiinejä Välimeren ympäriltä.
On vaikea haluta vain vähän, jos tarjolla on liikaa.
Vanhanaikainen kiisseli on loistava talvikauden jälkiruoka ja maistuu uudelta, kun sitä hiukan päivittää maustein.
Sekahedelmäkiisseli
Noin 300 g kuivattuja sekahedelmiä: luumuja, aprikooseja, päärynää, omenaa
2 pientä kanelitankoa
1 vaniljatanko
1 tähtianis
1dl sokeria
1 l vettä
3 rkl perunajauhoja
½ dl vettä
1 rkl sitruunamehua
Huuhtele ja tarvittaessa pilko pienemmiksi hedelmät, laita ne kattilaan mausteiden ja sokerin kanssa ja kaada päälle vesi. Anna liota vähintään pari tuntia. Keitä kattilallista kunnes hedelmät ovat pehmeitä. Ota kattila liedeltä, sekoita perunajauho kylmään vesitilkkaan ja kaada se sekaan tasaisena nauhana koko ajan sekoittaen. Kiehauta keitto ja mausta se sitruunatilkalla.