Gourmet: Jokapäiväinen appelsiini - mutta mistä tulee sen nimi?

Teksti
Liisa Tikkanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
appelsiini

Joku sotien jälkeen syntynyt luulee vielä, että appelsiini tuli Suomeen vasta hänen lapsuudessaan. Totuus on toinen.

Ensimmäiset appelsiinit ilmestyivät pari vuosisataa aikaisemmin, kun aatelisväki ja virkamiehet toivat niitä tuliaisina ulkomailta. Jo tuolloin Tukholman ja Pietarin hoveissa ja aateliskartanoissa oli omat appelsiinihuoneet eli orangeriat.

Kohta myös Eurajoelle Vuojoen kartanoon rakennettiin orangeria, jonka suunnitteli puutarhanhoidosta innostunut arkkitehti Carl Ludvig Engel pääkaupungista. Samoihin aikoihin vuonna 1844 valmistui sitruspuiden talvehtimiseen tarkoitettu ansari eli kasvihuone Helsingin Vanhassakaupungissa sijaitsevaan Annalan huvilaan.

Liian arvokkaita syötäviksi

Monissa kielissä kuten ranskassa, englannissa ja hollannissa appelsiini on nimeltään orange tai oranje; nimi kuvaa myös väriä. Suomen kielen sana appelsiini, kiinanomena, tulee ruotsin kautta saksasta: Apfel on omena, sine-loppu viittaa Kiinaan eli hedelmän alkukotiin.

Keskiajan lopulla Euroopan appelsiineista tuli vaurauden symboleita ja arvokkaita lahjoja. Ne kelpasivat jopa Medici-suvun asevaakunan koristeeksi. Kalliit hedelmät olivat liian happamia syödä, joten niistä keiteltiin ylellisiä säilykkeitä. Tuoreina syömäkelpoisia makeita appelsiineja saatiin Intian kautta vasta 1600-luvulla.

Kevättalvisin viime vuosisadan alkupuolella tuontiappelsiineja riitti Suomessa ainakin kaupunkeihin. Rouvat hakivat apteekista appelsiininkukkavettä, joka kirkasti hipiän. Toisen maailmansodan jälkeen, kun maahantuonti helpottui ja tuontikauppa alkoi taas kukoistaa, hedelmiä alkoi lopulta tulla laivalasteittain.

Ylellisestä arkipäivää

Mutta ylellinen leima säilyi pitkään.

Yhä edelleen appelsiini yhdistetään enimmäkseen makeaan: jälkiruokiin, leivonnaisiin, marmeladeihin ja karamelleihin. Sen kuoria kandeerataan eli keitetään sokerin kanssa hilloiksi. Se maustaa mitä erilaisimpia kastikkeita ja sen vastapuristettu mehu on tuttu aamiaispöydistä ympäri maailmaa.

Arkisissa salaateissa appelsiini on hyvää seuraa vihreille höyrytetyille pavuille, pinaatille tai vuonankaalille. Lohkottaessa appelsiini kannattaa kuoria salaattivadin yllä terävällä veitsellä niin syvältä, että kalvot lähtevät mukana. Mehulla voi kevyesti marinoida sipulirenkaita ja oliiveja. Paistettu maksa mehevöityy mukavasti, kun samalla pannulla hauduttaa vähän appelsiinia. Uusia yhteyksiä löytyy koko ajan, usein myös sattumalta.

Vahingossa syntyi myös maailman kuuluisin ohukainen 1890-luvulla, appelsiiniliköörissä liekitetty kreppi.

Walesin prinssi, sittemmin Britannian kuningas Edvard VII, oli illallisella nuoren seuralaisensa Suzetten kanssa. Lähteestä riippuen paikka oli joko Pariisi tai Monte Carlo. Ravintolan keittiössä kävi vahinko, kreppien kanssa tarjoiltava appelsiinilikööri kaatui annoksen päälle keittiössä ja syttyi palamaan. Annos vietiin silti prinssille joka maistoi, ihastui ja antoi herkulle nimeksi crêpe Suzette.

Sittemmin appelsiiniliköörin valmistajina ovat rikastuneet ranskalaiset herrat Cointreau sekä Marnier.

Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva