Rakastettu rakkausrunoilija

Vaikka Aulikki Oksanen tunnetaan leimallisesti 1960-lukulaisen poliittisen laululiikkeen valovoimaisena laulurunoilijana, poliittiset runot ja aatteelliset laulut muodostavat lopulta vain pienen osan hänen tuotannostaan, ja niistäkin enin osa on hautautunut aatteen mukana.

Suurin osa Oksasen runoista on rakkausrunoja. Sinua sinua rakastan, Puhu minulle rakkaudesta ja muut ovat muuttuneet osaksi yhteistä muistiamme. Toki kiitos kuuluu myös laulujen säveltäjälle Kaj Chydeniukselle; runoilija ja säveltäjä kokivat olevansa tasavertainen työpari.

Helena Ruuskan monipuolinen elämäkerta tutustuttaa lukijan runoilijan lisäksi myös laulaja, prosaisti, lastenkirjailija, käsikirjoittaja ja piirtäjä Aulikki Oksaseen. Alkua häiritsevä luettelomaisuus muuttuu nopeasti vetäväksi henkilökuvaksi.

Sodat käyneen kansakoulunopettajaisän ja -äidin kuusilapsisen uskonnollisen perheen kolmas, vuonna 1944 syntynyt Aulikki hengitti rohkeasti aikaansa ja eli sitä todeksi vimmalla, joka säikäytti sukulaistädit. Äitikin nikotteli, mutta häneen Aulikki saattoi turvata vaikeina hetkinään.

Elämäkerran parasta antia on Oksasen tuotannon taustoittaminen, jonka Ruuska tekee kirjallisuuden ammattilaisen pätevyydellä. On kiinnostavaa lukea, mistä kaikesta Oksanen on ammentanut teoksiinsa. Vastaus on: omasta elämästään. Niin hänen runoillaan kuin proosallaankin on vahva todellisuuspohja. Oksanen on kulkenut silmät auki ja korvat höröllä ja suodattanut kokemansa, näkemänsä ja kuulemansa oman arvomaailmansa ja tunteidensa kautta runoiksi ja proosaksi. Myös kokemus olemisesta osana luontoa kulkee vahvana hänen tuotannossaan.

Lauluruno Sinua sinua rakastan syntyi, kun Mikko Niskanen pyysi Oksasta kirjoittamaan Asfaltti-lampaat-elokuvaansa rakkauslaulun, joka sanoisi enemmän kuin hän kamerallaan pystyy kertomaan. Elämäkerran mukaan pari eli tuolloin kielletyssä ja pakahduttavassa rakkaussuhteessa ja Oksanen kirjoitti runon omista tunteistaan.

Oksasen runon lähtökohtana toimii yhtä lailla pojan morsiamen helman heilahdus kuin Federico García Lorcan Kuu-runo, Vietnamin sota tai sotilasjuntan verinen vallankaappaus Chilessä.

Paitsi aatteellisissa laulurunoissa, kuten Kenen joukoissa seisot, oikeudenmukaisuuden vaatimus on läsnä myös Oksasen rakkausrunoissa, usein hyvinkin suorasukaisena. Oi-joi rakkaus ja Laulu neidistä ja herrasta ottavat pelottomasti mutta myös ironisesti kantaa naisten huonoon asemaan.

Ruuskan sanoin Oksasen runojen maailma on yhtä värikäs kuin hänen eteisnaulakkonsa, jossa roikkuu kymmeniä erivärisiä huiveja.

Vain ”sielunsa sisintä korpea” hän ei ole elämäkerran mukaan avannut laulurunoissaan.

Kiihkeimpinä luomisvuosinaan Oksanen oli kuuma nimi myös prosaistina. Yksitoista proosa­teosta, kolme lastenkirjaa, neljä näytelmäkäsikirjoitusta, seitsemän runokokoelmaa ja kolme sarjakuva­teosta kertovat runojen tavoin arjen haasteista, työläisnaisten ja työläismiesten yhteen solmiutuvasta elämästä.

Kirjan sivuilla vilahteleva Oksasen valloittava piirroskuva itsestään kuvaa hänen persoonaansa: linnunnokkaisella naisella on sarvet päässä ja käsien tilalla linnun siivet, hänen toisessa jalassaan on korkokenkä ja toisen jalkaterän sijasta maahan kapsahtaa hevosen kavio. Tukka on putkella ja helmat hulmuavat.

Samalla kun elämäkerta kertoo kohteestaan, se avaa näkymän 1960- ja 1970-lukujen vasemmistolaisen kulttuurieliitin maailmaan. Oksasen ystäväpiiriä olivat Kaj Chydenius ja Kaisa Korhonen, Eero Ojanen, Kalle Holmberg, Marja-Leena Mikkola ja lukuisat muut tunnetut kulttuurivaikuttajat. Teos antaa riemukkaan kuvan heidän yhteisestä ja yhteisöllisestä tekemisestään. On helppo uskoa, että juuri tuossa liikehdinnässä mukana ja sen liepeillä olleet nauttivat aivan erityisesti kirjasta.

Aulikki Oksasen ”hilpeä radikalismi” muuttui poliittiseksi sitoutumiseksi hänen tavattuaan tulevan puolisonsa Alpo Halosen 1970-luvun alussa. Runoilijalla oli myös epäilyksensä sosialistisen realismin paremmuudesta, mutta hänen taiteensa kantoi ja vei häntä eteenpäin. Nyt 80-vuotias Oksanen toteaa, että taiteen tekeminen on ollut kautta aikojen paljon avarampaa kuin taidetta koskevat teoriat ja opit.

Monet Oksasen läheiset Kaj Chydeniuksesta puoliso Alpo Haloseen ovat kuolleet, mutta runoilija saa iloa kirjaankin haastatelluista lapsistaan, lapsenlapsistaan ja nuorista musiikintekijöistä. Vuokko Hovatan tulkintoja kuunnellessaan hän voi todeta, että hänen rakkauslaulunsa resonoivat myös tässä ajassa. 

Riitta Kylänpää on toimittaja ja tietokirjailija.

Helena Ruuska: Aulikki Oksanen. Hyppy syreenien tuleen. WSOY 2024, 368 sivua.

Teksti on julkaistu alun perin Kanava-lehden numerossa 1/2025. Kanavan voit tilata täältä.