Jännitystä Kainuussa ja Pohjanmaalla

Talven jännärit tarjoavat näkökulmia kahtiajakautuneeseen Suomeen.

Jarmo Teinilän Epäpyhä allianssi on kiinnostava trilleri, jossa monikansalliset kaivosyhtiöt tiukentavat otettaan Suomen maaperästä. Luonto ja oikeus päättää sen käyttämisestä yhdistää aktivisteja eri poliittisista suuntauksista. Vihreät, vasemmistolaiset ja maaseudun militantit konservatiivit vaativat päätösvaltaa luontoon. Entä jos he yhdistävät voimansa?

Teinilä kirjoittaa iskevää kieltä, joka ansaitsisi suurempaa huomiota. Kirjailijan kymmenkunta teosta ovat pienten kustantamoiden julkaisuja.

Tekstiä ryydittävä yhteiskuntakritiikki tuo mieleen Arto Salmisen ja Jorma Ojaharjun. Kuljetusyhtiön terminaalin duunarit tietävät parhaiten, miten maailma makaa ja tiivistävät sen naseviin sanailuihin.

Tiheästi leikkaava Epäpyhä allianssi on rakenteeltaan omintakeinen hyvässä ja pahassa. Rytmi tuntuu tuoreelta, mutta osa tarinalinjoista saadaan valmiiksi jo kirjan puolivälissä, osa vain haihtuu ilmaan ja osa on täysin irrallisia.

Ongelmatonta ei ole myöskään muotopuoli satiiri, jossa vasemmistolaiset ovat juoppoja idealisteja ja vegaaneilla on lihapiirakat jääkaapissa.

Huiman taitavasti kirjoittava Nilla Kjells­dotter vie Jo joutuvi yö -kirjassaan lukijat Vaasaan ja Pohjanmaan ruotsinkieliselle maaseudulle.

Miehiä alkaa löytyä ammuttuina ja silvottuina. Murhia Pohjanmaalla -sarjan poliisisankari Mija Wadö on tunnettu vaistostaan, joka taitaa nyt pettää pahemman kerran. Ruumiita ei näytä yhdistävän mikään, kunnes vähitellen selviää, että kaikki ovat olleet aviomiehinä ja isinä omalla laillaan törkeitä.

Kustantamon mukaan yli 200 000 kirjaa myyneen Kjellsdotterin juoni on kuin kooste valtavasta määrästä vastaavia kirjoja. On paha psykologi, loputonta turinaa ”kyttäkahvista”, kadotettu lapsi ja vieläpä soittorasia, josta helähtää aina lopullisen ratkaisun hetkellä kehtolaulu. Ensi kerralla innovatiivisempaa murhaamista, sillä tekstinsä Kjellsdotter kyllä taitaa.

Yli lajirajojen luettu Johanna Holmström on palkittu useaan otteeseen Skandinaviassa. Suden lapset aloittaa uuden Kainuuseen sijoittuvan sarjan.

Mykkä ja rähjäinen lapsi ilmestyy syrjäisen talon pihaan. Eristäytynyt ekoyhteisö on ajautunut koronan ja muiden kriisien myötä niin nyrjähtäneeseen suuntaan, että tilanne vaatii rikoskonstaapeli Minna Salmisen väliintuloa.

Kommuunista karkaa väkeä, eivätkä jäljelle jääneet vaikuta kuin pahalla lailla karismaattisilta. Mutta onko mitään rikosta tapahtunut?

Vuolassanaisesti kirjoittava Holmström taustoittaa henkilöitään pikkutarkasti, mutta jännitystä ei pääse syntymään. Kalevalainen fantasiakuvasto ei ole muun vyörytyksen kanssa linjassa. Kokonaisuutena Suden lapset on kuitenkin ilahduttavan persoonallinen rikoskirja. Poliisityö ei päähenkilöistä huolimatta ole keskiössä.

Eipä vähän mitään. Reilut 20 ruumista tulee kertarysäyksellä, kun taistelevat kiinteistönvälittäjät turvautuvat tuhopolttoon.

Simone Buchholzin Purppurasade ei kuitenkaan kerro rikoksesta vaan ihmisestä, syyttäjä Chastity Rileystä. Riley-kirjojen maailmankuva on sarkastinen ja äärimmäisen fatalistinen.

Jos on pitänyt norjalaisen Jo Nesbøn Harry Hole -kirjoista, Buchholzin sarja on herkkua: Riley on kuin saksalainen naispuolinen vastine Holelle. Helppoa Buchholzin kirjallisuus ei ole. Kerronta on sirpaleista, taiteellista muttei tekotaiteellista.

Synkkään päätelmään maailman tilasta lienee päätynyt myös Jarkko Stenius. Pirun­rotko jatkaa portsari Kessusta kertovaa sarjaa, josta ei testosteronia puutu.

Steniuksen maailmassa kaikki miehet ovat pahoja, vaikka toiset ovat kunniallisempia. Naiset ovat lähtökohtaisesti hyviä ja suojelun tarpeessa.

Luotinarunsuorat Portsari-sarjan kirjat ovat täydellisiä lahjoja kaikki rahansa vapaaotteluiden striimeihin työntävälle miehelle. Hänelle, joka aukaisee aina autonsa oven naiselle sanaakaan sanomatta, sillä hän miettii samalla ankarasti, hävisikö M­ike Tyson tahallaan Jake Paulille. 

Simone Buchholz: Purppurasade. Suomentanut Anne Kilpi. 281 sivua. Huippu, 2024.

Johanna Holmström: Suden lapset. Suomentanut Maija Laura Kauhanen. 461 sivua. Otava, 2024.

Nilla Kjellsdotter: Jo joutuvi yö. Suomentanut Anna Heroja. 426 sivua. Gummerus, 2024.

Jarkko Stenius: Pirunrotko. 297 sivua. Like, 2024.

Jarmo Teinilä: Epäpyhä allianssi. 229 sivua. Warelia, 2024.