Utopia kellarissa
Charles Sandison on digitaalisen taiteen edelläkävijä.
Koulussa muut ymmärsivät sanat, mutta minulle ne olivat mysteeri, taiteilija Charles Sandison kertoo.
”Minulla oli lukihäiriö, ja lukeminen tuotti suuria vaikeuksia.”
Sandison (s. 1969) löytää kouluvuosien ongelmista Skotlannissa suoran yhteyden taiteilijan uraansa.
”Sanat kiehtovat minua. Ne ovat itsenäisiä olentoja, jotka elävät omaa elämäänsä.”
Nyt Sandisonin sanat elävät Tampereen taidemuseon kellarissa, tai oikeastaan Thomas Moren sanat hänen 1500-luvun teoksestaan Utopia. Sandison on ohjelmoinut ne täyttämään kellarin seinät, katon ja lattian.
Kaikkiaan kuudentoista toisiinsa synkronoidun tietokoneen ja projektorin avulla sanat kieppuvat ja lentävät hämärässä huoneessa. Peilit lisäävät epätodellisuuden tuntua. Katsoja kiedotaan sanojen pyörteisiin.
Utopia on ihanneyhteiskunta, jota ei koskaan voida tavoittaa. Samaa saavuttamattomuutta on siinä, kun algoritmi arpoo jatkuvasti sanojen yhteenliittymiä ja eroja loputtomasti vaihtuvaan sana-avaruuteen.
Sandison oli koulussa toivoton myös matematiikassa. Koodata hän kuitenkin osasi. Sen hän huomasi, kun sai 13-vuotiaana ensimmäisen tietokoneensa.
”Ymmärsin koodia, eikä koodi riidellyt kanssani. Puolentoista tunnin koulumatkalla bussissa mietin koodiani ja kirjoitin sitä mielessäni.”
Taidetta Sandison on tehnyt tietokoneilla 1990-luvun alusta lähtien. Nyt muu taidemaailma on saanut hänet kiinni: ”Immersiiviseksi” ja ”generatiiviseksi” nimetty taide on suosittu ilmiö. Sitä tekevät usein kollektiivit, joissa voi olla kymmeniäkin ohjelmoijia ja visualisteja. Sandison tekee kaiken itse.
”Työskentelen yksin. Se on minun iloni. Silloin olen onnellinen.”
Vuonna 2010 Sandison sai merkittävän Ars Fennica -palkinnon. Kansainvälinen ura oli lähtenyt käyntiin Venetsian biennaalista vuonna 2001. Sen jälkeen näyttelyitä on ollut lähes pari sataa eri puolilla maailmaa.
Ehdottomasti kaukaisin Sandisonin teos on toisella puolella maapalloa, MONA-taidemuseossa Australian Tasmaniassa.
Encyclopedia -teoksen materiaalina ovat maailman suurimman tietosanakirjat Encyclopaedia Britannican sanat. Ne ilmestyvät teokseen yksitellen kuin lintuparven linnut sähkölangalle. Kestää vielä ainakin kymmenen vuotta ennen kuin viimeinenkin tietosanakirjan 44 miljoonasta sanasta on löytänyt paikkansa teoksessa.
Kansainvälinen taiteilija on asunut perheineen jo yli 20 vuotta vuotta Tampereen Petsamossa. Suomeen hänet toi aikoinaan klassinen syy, romanssi suomalaistytön kanssa.
Romanssi loppui pian, ja niin loppuivat nuoren taiteilijan rahatkin. ”En tiennyt, kuinka kallista viina oli enkä ymmärtänyt, että Suomessa ei tarjota kierroksia koko pöytäseurueelle.”
Rahapulassa töitä hakenut Sandison ei suomea osaamattomana kelvannut tuolloin edes lehtiä jakamaan.
Yllättäen työnvälitys tarjosi hänelle mediataiteen opettajan paikkaa nykyisen Tampereen ammattikorkeakoulun edeltäjässä, Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa TTVO:ssa. Sieltä löytyi vaimo. Sandison jäi Tampereelle.
Sandison ei edelleenkään puhu sujuvasti suomea, mutta tuntee itsensä suomalaiseksi: ”Olen kuin kissa, joka on kasvanut koirien joukossa ja on vakuuttunut siitä, että on koira.”
Tampereen taidemuseon kokonaisuuden nimi on rihmastoa tarkoittava Rhizome.
”Teokseni kasvaa kellarissa niin kuin puiden juuret maan alla kohti toisia juuria”, Sandison luonnehtii.
Tampereella näkee iltahämärässä vielä toisenkin Sandisonin teoksen. Tampereen yliopiston päärakennuksessa loistaa koko suuren julkisivun kokoisena Universitas. Kiitos yliopiston rohkeuden Sandison on saanut pysyvän teoksen myös kotikaupunkiinsa Tampereelle.
Charles Sandison – Rhizome. Tampereen taidemuseo (Puutarhakatu 34, Tampere) 5.5. asti.