Arvo Pärtin tarina

Säveltäjä Arvo Pärt (s. 1935) on kansainvälisesti tunnetuimpia virolaisia. Kotimaassaan hänellä on samanlainen asema kuin meillä Jean Sibeliuksella.

Onkin yllättävää, että Joonas Sildren sarjakuvakirja Kahden sävelen välissä on ensimmäinen elämäkerta Pärtistä.

”Pärt ei ole juuri antanut haastatteluja ja hänestä oli liikkeellä paljon väärää tietoa, urbaaneja legendoja”, virolainen Sildre kertoi vieraillessaan Helsingin sarjakuvafestivaalilla.

Pärtin musiikki oli parikymppiselle Sildrelle (s. 1980) portti klassiseen musiikkiin. Elämäkertasarjakuva alkoi itää 2005, kun Viron radiosta tuli dokumenttisarja säveltäjästä. Siinä puhui myös Pärt itse.

Yllättäen Arvo Pärt ja hänen vaimonsa Nora ottivat yhteyttä Sildreen. He olivat kuulleet sarjakuvahankkeesta ja kutsuivat taiteilijan kylään. Yllätys oli sekin, että Pärtit tarjoutuivat yhteistyöhön.

Taustatyöt veivät vuosia ja kirjan varsinainen tekeminen viisi vuotta. Pärtit ovat sanoneet Sildrelle, että eivät aio osallistua enää muihin elämäkertoihin.

”Ehkä he suostuivat, koska sarjakuva ei tuntunut viralliselta. En myöskään edustanut mitään instituutiota enkä ollut toimittaja. Näytin heille klassikoita kuten Art Spiegelmanin Mausin. He eivät olleet nähneet aiemmin mitään sen tapaista.”

Neuvostoliiton alueella sarjakuvaa enimmäkseen karsastettiin länsimaisena hapatuksena. Siksi lajin perinne on Virossakin melko ohut. Sildre luki kuitenkin sarjakuvia ja kuvakirjoja intohimoisesti lapsesta lähtien. Kotimaisia suosikkitekijöitä olivat Olimar Kallas, Priit Pärn ja Raivo Järvi. Disneytä sai piraattipainoksina ja Suomesta Asterixeja ja Tinttejä.

1990-luvulla Sildre löysi taidesarjakuvaa suomalaisista Suuri Kurpitsa -lehdistä. Nyt kustantamona toimiva Suuri Kurpitsa on julkaissut Kahden sävelen välissä -kirjan suomeksi. Se on käännetty muun muassa saksaksi, englanniksi ja koreak­si, ja on kansainvälisesti tunnetuin virolainen sarjakuvateos.

Pärtin elämä heijastuu vasten Neuvosto-Viroa. Hengelliseen ajatteluun taipuvainen säveltäjä ammensi päätöissään ortodoksisuudesta. Hän oli kotimaassaan väistämättä toisinajattelija. Pärt käytännössä karkotettiin vuonna 1980. Hän palasi Viroon vasta vuosisadan vaihteessa.

”Rajoitukset olivat yleensäkin Pärtille olennaisia”, Joonas Sildre sanoo.

”Ne toivat hiljaisuuden musiikkiin. Ei hän olisi voinut tehdä ainakaan aggressiivista musiikkia, vaikka olisi asunut lännessä.”

”Pärt puhui kätketyistä totuuksista, jotka hän tietää, mutta pystyy ilmaisemaan vain musiikilla. Uskonto ja henkisyys varmaankin auttoivat siinä. Pärt etsi universaalia ilmaisua. Hänen musiikkinsa kuulostaakin tutulta, se on kuin kieli, jota ymmärrän tunteiden tasolla.”

Luovuuden ja taiteellisen ilmaisun etsiminen on Sildren sarjakuvan punainen lanka. Suurin haaste oli ilmeinen: sarjakuvissa ei ole ääntä eikä musiikki kuulu.

Sildre on ratkaissut ongelman omaperäisesti ja rohkeasti. Tavallaan hän piirtää ääniaaltoja, tekee musiikin näkyväksi viivoilla. Jotkut konsertit kestävät useita sivuja.

”Käytin viivoja musiikin symboleina. Ne kasvavat musiikin mukana mutkikkaammiksi ja niiden aggressiivisuus tai rauhallisuus kuvastaa sen tunnelmaa. Halusin esittää myös oman kokemukseni musiikista.”

Viivojen lisäksi Sildre näyttää kuulijoiden reaktiot musiikkiin kasvojen ilmeillä ja vartaloiden asennoilla. Ei hän ääntä korvaa, mutta musiikkia on tuskin koskaan kuvattu sarjakuvissa paremmin.

”Uskon, että Kahden sävelen välissä on tarina, jonka Pärt halusi kertoa. Se on hyvin henkilökohtainen myös minulle. Tavallaan Pärt on väline, jolla sanon haluamiani asioita. Ilman häntä minua ei ehkä kuunneltaisi.”

Pärt-kirja ilmestyi 2018. Sildre on kuvittanut myös noin 30 lastenkirjaa. Sarjakuvissa hän jatkaa virolaisten taiteilijoiden elämäkerroilla. Vuonna 2023 ilmestynyt Värviline mägi kertoo taidemaalari Konrad Mägistä. Kansalliskirjailija A. H. Tammsaaresta kertova teos on alkutekijöissään.

”Nuorena piirsin fantasiasarjakuvia, mut­ta en oikein näe itseäni enää tekemässä sepitettä. Tositarinat kiinnostavat minua myös lukijana. Pidän elämäkertojen sarjakuviin siirtämisen haasteesta.”

Joonas Sildre: Kahden sävelen välissä (Kahe heli vahel). Suomentanut Kaisu Lahikainen. 226 sivua. Suuri Kurpitsa, 2024.