Tuhon päivä

”Tee työtä, jolla on tarkoitus” on Puolustusvoimien slogan. Warfare kertoo sotilaista tekemässä työtään. Se on reaaliajassa etenevä elokuva kaupunkitaistelusta Irakissa vuonna 2006. Navy Seals -erikoisjoukkojen yksikkö jää mottiin, komentoketju pätkii ja pelastajien saapuminen kestää. Ohjaaja-käsi­kirjoittajat Ray Mendoza ja Alex Garland eivät tarinallista sotaa vaan näyttävät, miltä se tuntuu. Asia­yhteyksiä tai tietoja sotilaiden taustoista ei kerrota.

Alussa nähdään tuokiokuva sotilaista tukikohdassa katsomassa Eric Prydzin korostuneen seksuaalista musiikkivideota Call on Me. Hypätään tositoimiin. Amerikkalaiset murtautuvat yöllä taloon ja siirtävät siviilit tieltä. Tarkka-ampuja ottaa asemansa. Tehtävä on pysyä piilossa ja suojata toisten soti­laiden saapumista seuraavana aamuna.

Irakilaisten arkea nähdään kiväärin tähtäimen läpi.

Koetaan odotusta, hapuilua ja katastrofihetkien jälkeen suojatulitusta sekä haavoittuneiden kärsimystä. Ollaan muutamassa huoneessa ilman näköyhteyttä ulkomaailmaan.

Tulituksen alla tärkeää on vain yksi asia: mitä seuraavaksi. Mitä tapahtui ja miks­i ovat tavallisessa tarinankerronnassa ja älyllisessä toiminnassa peruskysymyksiä, joihin haetaan vastauksia suurella vaivalla. Warfaren todellisuudessa ne ovat ajanhukkaa.

Arvostettu Alex Garland tunnetaan älyllistävistä, usein scifin tai kauhun puolelle menevistä draamoista. Hänen edellinen teoksensa Civil War kuvasi Yhdysvaltojen hajoamista sisällissotaan ja sotareportte­rien moraalin murtumista.

Entinen sotilas Ray Mendoza tuo henkilökohtaisuuden. Hän pyrkii toistamaan kokemuksellisesti tapahtumasarjan, johon hänen joukkueensa Irakissa joutui.

Näennäisen realismin vastapainona sekä alku- että lopputeksteissä kuitenkin korostetaan, että elokuva perustuu muistoihin ja valokuviin – ei todellisuuteen. Se mikä on hetkessä todellista, ei ole totuus.

Warfare on upeasti kuvattu ja äänityöltään loistelias teos, joka vie toiseen maailmaan. Se näyttää, että sotilaan tarkoitus on pysyä hengissä, jotta tehtävä voidaan suorittaa. Merkitykset kirjataan ihan muualla.

Havainto avataan täydellä elokuvan voimalla. Warfare ei ole ainoastaan jännittävän kerronnan mestarinäyte. Se todistaa sodan mielettömyyttä ylivertaisen osapuolen näkökulmasta.

Allegoriaa ei tarvitse hakea, kun sotilasryhmä alussa valitsee sopivan talon, hiipii sisään, pakottaa lapsiperheen yhteen huoneeseen ja rikkoo seinät moukarein, jotta varsinainen tuho voi alkaa. 

Alex Garland, Ray Mendoza: Warfare. Elokuva­teattereissa 9.5. ★★★★★