Menetetty aika

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Charlotte Wellsin esikoispitkä Aftersun on elokuva, jossa kaikki tuntuu olevan täsmällisesti kohdallaan. Se on paljon, koska tarinaa on vähän ja merkityksiäkin Wells jättää auki – eikä edes niin, että nokkela katsoja voisi rakentaa kaikesta annetusta juuri oikeat johtopäätökset.

Aftersun kertoo lapsuuden lomasta, josta ei ole yhtä totuutta. Se on haikea elokuva tunteista ja muistamisesta, surusta ja rakkaudesta, mutta imelä se ei ole lainkaan.

Ollaan turkkilaisessa loma­hotellissa, popmusiikista (Aqua, All Saints) päätellen 1990-luvun lopussa. Calum (Paul Mescal) ja 11-vuotias tytär Sophie (Frankie Corio) ovat reissussa kahdestaan.

Isää ja tytärtä luullaan toisinaan sisaruksiksi, koska Calum on poikamainen ja Sophie ikäisekseen terävä. Isällä on käsi kipsissä. Syy rannemurtumaan jää hänen epämääräisen kiertelynsä taakse.

Pinnan alla kytee. En osaa kuvitella itseäni nelikymppiseksi, ihme kun selvisin kolmikymppiseksi, isä mutisee small talkin lomassa sukellusmatkalla.

Sophie kyselee varovasti vanhempien erosta. Hän on kuin utelias ja viaton vakooja aikuisten maailmassa: uima-­altaan ympärillä nähdään pariutumisrituaaleja ja naistenvessassa kuulee tuhmia juttuja.

Aftersun on kerrottu pitkälti Sophien näkökulmasta, mutta ei kokonaan. Hiljalleen v­alottuu kehyskertomus: aikuinen, äidiksi itse tullut Sophie katsoo lomavideoita ja yrittää koota palasia yhteen.

Kehystys selittää elokuvan fragmentaarisen rakenteen ja perustelee sekä oudon hitaat että toisaalta aavemaisemmat tunnelmahetket. Muistikuvia sumentaa vuosien kerros elettyä elämää.

Aftersunia katsoessa voi jännittää: onko tulossa jokin karmea yllätys tai paljastus, jota utuinen, arkisuudessaan pahaenteinen tunnelma petaa?

Ei varsinaisesti. Käsikirjoittaja-ohjaaja Wells on tehnyt tarkkanäköisen ja erikoisella tavalla empaattisen elokuvan, jossa päähenkilön trauma sijoittuu varsinaisten tapahtumien ja niiden muistelemisen väliin.

On selvää, että Calum ei ole kyennyt kätkemään syvää ahdis­tustaan tyttäreltään. After­sunia ei silti pidä lokeroida elokuvaksi juuri masennuksesta, koska Sophielle loma on pettymyksistä huolimatta paras ikinä.

Pienen budjetin brittielokuva yllätti, kun Paul Mescal sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden. Hän on nouseva tähti, jonka Ridley Scott on jo valinnut Gladiatorin jatko-osan pääosaan. Frankie Corion rooli on ehkä vielä loisteliaampi: näin sävykästä lapsinäyttelijän työtä tekee mieli kutsua h­istorialliseksi. 

Charlotte Wells: Aftersun. Elokuvateattereissa 14.4. Ennakkänäytös Helsingin Rakkautta & anarkiaa -festivaalilla 12.4. ★★★★★