Ohjaajan versio

Tarina on kuin satua, liian­ hyvä ollakseen totta. Steven Spielberg, josta tuli 1900-luvun loppupuolen merkittävin amerikkalainen elokuvantekijä, pääsi lapsena John Fordin, 1930–1950-luvun lännenelokuvien mestarin ja Hollywoodin arvostetuimman ohjaajan juttusille.

Tony Kushnerin käsikirjoittaman The Fabelmansin voi tulkita olevan Spielbergin elämäkerta. Ei yllätä, että nostalgikoksi mielletty ohjaaja haluaa kertoa nimenomaan lapsuudestaan. Kaari päättyy 1960-luvulla ennen Spielbergin (s. 1946) valkokangaselokuvien aikaa.

The Fabelmans kuvaa keskiluokkaisen juutalaisperheen arkea sodanjälkeisessä ajassa. Ensimmäinen elokuvateatterikokemus jättää ohjaajan alter egoon Sammy Fabelmaniin jäljen, halun luoda spektaakkelia. Elokuva on kerrottu teini-ikäisen Sammyn (Gabriel LaBelle) näkökulmasta. Äiti (Michelle Williams) on salaa pettynyt valintoihinsa. Aina surullisesti hymyilevä Paul Dano on tasaisesti puurtava, tunteensa peittävä isä. Seth Rogen on perhetuttu, jonka seurassa äiti viihtyy.

Elokuvan taikapiiri on luokseen kutsuva pakopaikka mutta myös mahdollisuus kirjoittaa todellisuutta uusiksi tarinankertojan valta-asemasta. Äidin salasuhde paljastuu pojalle kaitafilmiltä. Vanhempien kriisin intiimiys selittää Spielbergin päätöksen tehdä jo 1990-luvulla ideoitu elokuva vasta vanhempiensa kuoleman jälkeen.