Maaginen Solmu Mäkelä
Mestaritaikurin elämäkerta kuvaa varieteemaailman värikästä menoa onnistuneesti, Jussi Karjalainen kirjoittaa.
2
MIN
Mestaritaikuri Solmu Mäkelä (1922–2018) oli omaa luokkaansa. Ei tarvittu taiteilijanimeä, sillä Solmu todella oli taikurin ristimänimi. Mäkelä hurahti taikuuteen nuorena poikasena 1930-luvun Viipurin tivoleissa.
Sujuvapuheinen gentlemannisävy kuului Mäkelän näytöksiin. Se kiteytyy mainoskuvissa jäniksen taikomisesta silinterihatusta.
Mäkelän oman kirjallisen kestohitin Suuren taikakirjan kannessa on riemastuttava versio teemasta. Siinä jänis on kolme kertaa pitempi kuin taikurin silkkipytty. Mäkelän temppukirja kesti uusia painoksia vuodesta 1951 vuoteen 1982. Näytöksissä Solmulla oli jänistemppua yleisempänä juttuna vetää kattilasta marsu tai kaksi.
Alan perinteen kerääminen on ollut taikureilla David Copperfieldiä myöten verissä. Solmun tuhansien sirkusjulisteiden kokoelma piti häntä vanhempana herrana kiireisenä, sillä kysyntä näyttelyille kasvoi. Yhden ensimmäisistä katselmuksista Mäkelä kuratoi Amos Anderssonin taidemuseoon. Solmun omistamat kahlekuningas Houdinin julisteet kiinnostivat maailmallakin.
Heikki Nevalan Simsalabim – Solmu Mäkelän elämä on osuvimmillaan kuvatessaan varieteemaailman tyyppejä ja elämäntapoja, kuten esiintyjien omia salaisia yöbileitä 1950-luvun upouudella Linnanmäellä. Hippoja pidettiin aina Vedenneitohallin altaalla. Varieteen miesten ja naisten maailmassa oli jotain samanlaista kuin myöhemmin bändien kiertueilla. Kirjassa on hyvät kuvaukset varieteen jännittävistä persoonista, kuten Ludvig Lebramista, saksanjuutalaisesta taikurista ja käsillä luotujen varjokuvien esittäjästä. Mäkelä ammensi paljon läheisen ystävänsä kokemuksista.
Kotimaisista tovereista mielikuvitusta ruokkii vaikkapa John Erik, paholaisasuinen kumimies. Mauno Koivistonkin lompakon kähveltänyt taskuvarkaiden kuningas Borra löysi Linnanmäelle Jugoslaviasta.
Akrobaatti Viljo Korpela pelkisti komeasti: Korpela seisoo yhdellä sormella, ballerina yhdellä varpaalla. Näistä kahdesta vain akrobaatti maksaa ison huviveron.
Vastapainoksi ihmisväriläiskille Simsalabim jaarittelee jopa siitä, millainen puhe pidettiin Viipurissa uusille uimamaistereille. Tuo ei vastaa Solmun tyylitajua, jossa kaikki oli vaivattomasti hallinnassa.
Elämäkerta ei paljasta bravuuritemppujen tekotapoja eikä juuri erittele yleisön kokemaa ihmeen tunnetta.
Heikki Nevala on kirjoittanut useita muitakin teoksia taikureista. Hänen oma taikurinimensä on Heikki Harha.
Heikki Nevala: Simsalabim – Solmu Mäkelän elämä. 278 sivua. Aviador, 2025.