Sanna Marin korostaa edistyksellisiä arvojaan
Toivo on tekoja on piikikkään asiapitoinen kirja vailla paljastuksia ja tunteita, Silvia Hosseini kirjoittaa arviossaan.
3
MIN
Asiapitoisessa muistelmateoksessaan Sanna Marin keskittyy uransa tärkeisiin vaiheisiin: Sdp:n puolueohjelman uudistamiseen, työhönsä kansanedustajana sekä pääministerinä kohtaamiinsa haasteisiin.
Kirjan suomenkielisen version kerrotaan sovitetun ”Suomen oloihin”. Kaikesta paistaa silti, että alun perin englanniksi kirjoitettu Hope in Action on suunnattu angloamerikkalaiselle yleisölle.
Se näkyy esimerkiksi Marinin jokseenkin kyseenalaisessa tavassa kehua kotimaataan:
”Ylipäätään ilmasto ja luonnon monimuotoisuus ovat meille suomalaisille hyvin tärkeitä kysymyksiä.”
Suomennos Toivo on tekoja taas tuntuu piikiltä tiedotusvälineille. Ylimitoitettujen mediakohujen uhriksi joutunut Marin näyttää laatineen tarkoituksella mahdollisimman mitäänsanomattoman poliittisen muistelman, jossa ei ole yhtään mehukasta paljastusta – ei politiikan kulisseista eikä yksityiselämästä.
Performatiivisena eleenä teos onkin varsin onnistunut päätellen siitä, miten epätoivoisesti tiedotusvälineet ovat yrittäneet repiä kirjasta sanottavaa.
Marin perustelee muistelmien kirjoittamista ja omaa merkitystään poliitikkona vetoamalla arvoihin. Hän kirjoittaa toistuvasti intohimostaan yhteiskunnallisiin kysymyksiin, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ilmastopolitiikkaan.
Entisen pääministerin näkemyksiin esimerkiksi työväenluokkaisten lasten mahdollisuuksien parantamisesta ja naisten globaalin aseman edistämisestä on helppo yhtyä.
Tekstistä ei kuitenkaan välity intohimoa eikä mitään muitakaan tunteita. Tyylilaji on pahimmillaan ChatGPT.
”Sekä itse ohjelmatyö että sen sanoittaminen äänestäjille olivat minulle henkilökohtaisesti hyvin inspiroivia asioita”, Marin kirjoittaa.
Kun lukijana innostuu lähinnä taksiuudistuksen ja Yhdysvaltain jäänmurtajahankintojen kaltaisista sivuseikoista, voi päätellä, että Marin ei ole kovin kiinnostava ajattelija tai arvojensa sanallistaja.
Paikoin arvopuhe on suorastaan koomista:
”Kun tekee sen, minkä syvällä sisimmässään tietää oikeaksi, pystyy seisomaan selkä suorana vastatuulessakin.”
Kielellistä kömpelyyttä selittää osin Maija Laura Kauhasen kehno suomennos. Englanninkielisiä rakenteita on tekstissä runsaasti, eikä idiomeja ole jaksettu kunnolla suomentaa.
Antti Rinteen sekaantuminen Postin työehtoneuvotteluihin ”tuntui kuin olisi katsellut auto-onnettomuutta hidastettuna”, ja vuoden 2020 budjettineuvotteluissa ”turve palasi vainoamaan meitä”.
Marinin tarkoitus ei tietysti ole vakuuttaa kirjallisella ilmaisullaan, vaan vahvistaa brändiään edistyksellisenä ja taitavana poliitikkona.
Kertomansa perusteella Marin onkin terävä strategi ja neuvottelija. Hän esittää itsensä kylmähermoisena kokonaiskuvan näkijänä ja suurten linjojen vetäjänä, vastustajansa puolestaan pikkuseikkoihin takertujina.
Myös kiistanalaisen tanssivideon olisi pitänyt olla Marinin mielestä pikkuseikka, sillä myös poliitikon on saatava olla ”oma itsensä”.
Median videosta nostama ryöpytys olikin kohtuuton ja sävyltään seksistinen, joskin arvelen, että kohu ei olisi ollut paljoakaan pienempi, jos tanssimassa olisi ollut Petteri Orpo.
Ihmiset ovat moniulotteisia, kuten Marin kirjoittaa, mutta poliitikolle luulisi olevan selvää, että kovin räikeitä ristiriitoja ei kenenkään julkisuuskuva kestä.
Marinin filtteröidyt Instagram-kuvat pintaliitoelämästä voi vielä sivuuttaa, mutta miksi edistyksellisiä arvojaan alleviivaava ihminen työskentelee diktaattoreja valkopesevässä puljussa, jota johtaa Irakin sotaa orkestroinut Tony Blair?
Tähän kysymykseen Toivo on tekoja ei vastaa – ellei sitten epäsuorasti.
Marin nimittäin kertoo tavanneensa Angela Merkelin pian Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja ihmetelleensä tämän huolestuneisuutta:
”Luulisi, että ihminen, joka on päättämässä kolmikymmenvuotisen uran politiikassa, tuntisi rauhaa.”
Kuinka ihmeessä Venäjän kanssa vuosikaudet yhteistyötä tehnyt Merkel olisi voinut olla rauhallisin mielin tajuttuaan, että Putin on viilannut häntä koko ajan linssiin?
Vaikuttaa siltä, että Marinin naiivi käsitys ”omana itsenään” olemisesta on aitoa ymmärtämättömyyttä julkisen imagon merkityksestä.
Sanna Marin: Toivo on tekoja. Suomentanut Maija Laura Kauhanen. 255 sivua. Gummerus, 2025.