Reklaameista mainoksiin

Jussi Siirilän Reklaami­prinssi on outo romaani, jonka tarkoitus ei ihan valkene. 1910–1920-luvun Helsingin vetävän maailman läpi risteilevä kirja on viihdyttävä episodien paljoudessaan, mutta käänteiden perusteleminen on pöyristyttävän huoletonta.

Myös päähenkilö on tuulten vietävissä. Kirjallisesti lahjakkaalle Sampo Kilvelle on pedattu tähtiasema mainostoimistomiehenä, sillä hänen graafikkoisänsä on keksinyt pistää pystyyn ”ilmoituspiirtämön”.

Vanhempi Kilpi alkaa välittää mainoksia tulitikku­etiketteihin. Vuonna 1924 hän älyää käynnistää vilkkaan mainoselokuvatuotannon kuvallisesti iskevällä pläjäyksellä tulitikuista. Elokuvia tivataan Kilven toimistolta Artemikselta joka viikko.

Oikeasti tuotekohtaisia mainospaloja alettiin filmata 1930-luvun taitteessa.

Ajan hermolla kiihdytellään myös sanastolla, jota ei edes ollut. Parissa kohtauksessa henkilöiden mieleen kohoavat ”robotit”. Tšekkipohjaisen sanan oli esitellyt Karel Čapek 1921 kantaesitetyssä näytelmässään, mutta käsite ei taatusti ollut kulkeutunut suomen kieleen vielä 1920-luvun alkupuolella.

Jussi Siirilä on satiirikko, joka koettaa kellistää lukijan koukkujen runsaudella. Joukossa on nokkelia ideoita, vaikka Tauno Palosta.

Reklaamiprinssi yhdistää veijari­romaanin ja maagisen realismin keinoja. Teos muistuttaa eniten Mika Waltarin kepeäm­piä Helsinki-tekstejä, i­lman samaa rakenteen lujuutta. Myös Waltareissa lumpsahdellaan joskus episodista toiseen. Reklaamiprinssissä on yksi Mad Men -sarjasta muistuttava tyyppi, joka osaa häikäilemättömän onnen illuusion myymisen.

Ajankuvan kirkastin Suome­n Kuvalehti on romaanissa muka­na. SK järjesti kilpailun tuoreen sanan keksimiseksi ”reklaamin” rinnalle. ”Mainos” tietenkin voitti.

Sampo loistaa maitokampanjalla, joka on hauska ja myyvä. Mutta miksi juuri maidolla olisi ollut sata vuotta sitten pahoja haasteita yleisön tavoittamisessa, kuten romaani antaa ymmärtää? Kaikkihan sitä latkivat.

Liisankadulla Sampon t­alossa asui itseluottamusta pursuava Aino, joka rohkaisi kouluvuosina ystäväänsäkin kulkemaan pelotta omaa tietään. Jo koulutyttönä Aino on varma, ettei jää ”perunaksi”, vaan pysyy vapaana sieluna ja lapsettomana. Kenties Ainoltakin taittuisivat sloganit, mutta romaani suorastaan vaientaa lupaavan hahmon.

Siirilän edellisestä omalla nimellä kirjoitetusta teoksesta on yhdeksän vuotta, mutta hän laati äskettäin J. M. Ilveksenä neljä romaania television etsiväeksentrikosta Sorjosesta. 

Jussi Siirilä: Reklaamiprinssi. 397 s. Gummerus, 2023.