Kenttätutkimusta vieraalla maalla
Häilyvyys on Deborah Levyn teoksen keskeinen ominaisuus.
Visaisista äiti-tytär-suhteista on kirjoitettu monia mieleenpainuvia romaaneja. Viime vuosilta voisi mainita ainakin Marjo Niemen Kaikkien menetysten äidin (2017) ja Elizabeth Stroutin teoksen Nimeni on Lucy Barton (2018). Kirjoissa suhdetta katsotaan äidin huolenpitoa vaille jääneen tyttären näkökulmasta.
Brittiläisen Deborah Levyn Kuumaa maitoa -romaanin kertoja on 25-vuotias Sofia, jonka yliopistoura on jäänyt kesken hänen jouduttuaan hoitamaan sairasta äitiään Rosea.
Rikas kreikkalainen isä on hylännyt tytön. Sofia on yrittänyt aina miellyttää muita, mikä ei ole johtanut mihinkään.
Lääkärit ovat ymmällään, mikä äitiä vaivaa. Niinpä Rose ja Sofia lähtevät tohtori Gómezin klinikalle Etelä-Espanjaan ottamaan asiasta selvää. Tohtorista ei vain ota selvää, onko hän puoskari vai muuten vain hämärä: ”En ollut varma, mitä Gómezista olisi pitänyt ajatella. Hänen äänensävynsä oli monitulkintainen. Tavallaan pilkallinen, tavallaan hyväntahtoinen.”
