Yleisnero läpivalaisussa
Sarjakuvahahmo Tuhatkaunon esikuva oli sveitsiläinen fyysikko, Matti Komulainen kirjoittaa.
2
MIN
Teophilus Tuhatkauno, ranskaksi Tryphon Tournesol, on tiedemiehen arkkityyppi. Hajamielinen nero, jonka olemus on hulvattomasti irti todellisuudesta ja kommunikaatio epäsynkronissa ympäristön kanssa.
Tuhatkauno on Tintti-sarjakuvien vakiohahmo, jonka esikuva oli sveitsiläinen fyysikko, keksijä ja professori Auguste Piccard. Tintin isä Georges ”Hergé” Remi törmäsi Piccardiin tämän ollessa professorina Belgiassa ja piti tätä ”professorin henkilöitymänä”. Hergé esitteli hahmon 12. Tintti-jatkosarjassa Rakham Punaisen aarre (1943). Tarinassa oli Tuhatkaunon suunnittelema hain mallinen pienoissukellusvene, joka toimi sähköllä. Vedenalainen kulkupeli innoitti sittemmin monia muita laitekehittäjiä.
Kirjan on kääntänyt ja Suomeen mukauttanut Pasi Heikura. Hän kertoo esipuheessaan tutustuneensa Tuhatkaunoon jouluna 1970 saamassaan Tintti-albumissa Seikkailu punaisella merellä. Heikura listaa, että 2000-luvulla Suomessa on annettu Teofilus lapsen etunimeksi vajaat 30 kertaa ja tarjoaa muutakin tietoa ja triviaa radio-ohjelmansa Aristoteleen kantapää hengessä. Faktat on asemoitu Tuhatkaunon ympärille luotuun fiktioon pilke silmässä. Hergén luomus kytkeytyy sen myötä vaikkapa todellisten avaruuslentojen lisäksi radiestesiaan, jossa havaitaan säteilyä heilurin avulla.
Alkuteos ilmestyi vuonna 1994. Se on useita teoksia Tintistä laatineen Albert Algoud’n huumoripitoinen näkemys sarjakuvahahmosta. Kirja kartoittaa Tuhatkaunon vaiheita sekä hahmon yhteyksiä Hergén taustaan. Hergé seurasi tarkasti aikaansa tieteestä politiikkaan ja yhdisti teoksensa todellisuuteen kiehtovasti. Merten ja avaruuden tutkimus, kolonialismin purkautuminen, ideologioiden valtataistelu, kylmä sota, Lähi-idän konfliktit, vakoilu sekä monet muut 1900-luvun ilmiöt näkyivät kaikki selkeällä viivalla piirretyissä seikkailuissa.
Tuhatkauno on teoksissa sekä avaintoimija että hulvaton klovnerian sydän. Yhtäällä törmäily ilmentää elokuvien kineettistä slapstick-komiikkaa, toisaalla Tuhatkauno taas näyttäytyy vanhan maailman herrasmiehenä, joka hallitsee ritarillisen etiketin naisia miellyttääkseen Chaplinin mieleen tuoden.
Huonokuuloisuus kiihdyttää puolestaan verbaaliakrobatiaa. Tuhatkaunon tapa täydentää mielessään vastapuolen dialogia ja vastata kuvittelemaansa lauseeseen aivan jollakin asiaan liittymättömällä on parhaimmillaan puhdasta dadaa, vaikka se useimmiten saa lähipiirin räjähtämään.
Albert Algoud: Professori Tuhatkauno – Elämä ja teot. Johdatus tieteen vaietun yleisneron saavutuksiin. Suomentanut ja mukauttanut Pasi Heikura. 94 sivua. Otava, 2026.