Puhdistuksesta eheytykseen
Näytelmä ei peittele Venäjän pimeitä puolia, mutta saarna kaikuu käännytetyille, Markus Ånäs kirjoittaa.
2
MIN
Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen yksi erikoinen seuraus on arvokonservatiivisesti ajattelevien suomalaisten identiteettikriisi. Venäjä suhtautuu valtiollisella tasolla esimerkiksi homoseksuaaleihin tavalla, joka saattaisi miellyttää kansan suvaitsemattominta osaa myös täällä. Nyt he ovat kuitenkin joutuneet lännen liberaaliin yhteisrintamaan.
Sofi Oksasen näytelmä Mansikkapaikka kohdistaa katseen Venäjällä tapahtuvaan homoseksuaalien vainoamiseen. Samalla se avaa ukrainalaisten vaikeaa suhdetta venäläisyyteen ja omaa ylenkatseista suhdettamme maahanmuuttajiin.
Ukrainasta Suomeen mansikkatilan emännäksi saapunut Valentyna (Pirjo Luoma-aho) on kohdannut kauheimman: oma poika, Suomessa syntynyt Ville (Otto Rokka), on osoittautunut homoksi.
Ville houkutellaan perheen isoäidin Ruslanan (Maria Kuusiluoma) avulla Moskovaan ja siepataan inhan psykiatrin (Janne Reinikainen) johtamalle homojen eheytyshoitoja tarjoavalle klinikalle.
Juoni on katala, eikä vapaus ole enää saavutettavissa helpolla. ”Erikoisoperaatio” on alkanut ja rajat menevät kiinni. Onneksi on reipas sisko, poliisi Alina (Wilma Reimaluoto). Mutta pystyykö hänkään pitämään kiinni arvoistaan?
Oksanen vie katsojan vuoteen 2022 ja pakottaa tämän valitsemaan puolensa.
Mika Myllyahon eleettömästi ohjaaman Mansikkapaikan ongelma on se, että näytelmä käännyttää käännytettyjä. Suomalaiset ovat valintansa tehneet jo isovihan aikaan. Kirjailija on rakentanut Mansikkapaikasta trillerin, mutta jännitystä lavalle ei saada: tarina on liian ennalta-arvattava.
Kärjistetysti voisi todeta, että Oksanen on kirjoittanut väkevän Venäjän vastaisen propagandateoksen, jossa vastenmielisyyksiä ei piiloteta metaforien taakse.
Ehkä homojen oikeuksien tapaisia teemoja on silti hyvä vähän aukaista myös sille suvaitsemattomalle suomalaiselle yleisölle, vaikka sitten Venäjän kautta ja 1930-lukulaisella tyylillä.
Aina työhönsä kaiken lataava Wilma Reimaluoto on hyvä naispääosassa Alinana. Kolmekymppinen Otto Rokka näyttelee nöyrtymätöntä 19-vuotiasta Villeä onnistuneesti, itkuisen hämmennyksen ja räkäisen raivon läpi.
Mansikkapaikka. Käsikirjoitus: Sofi Oksanen. Ohjaus: Mika Myllyaho. Kansallisteatteri (Vilhonkatu 11, Helsinki) 26.10. asti.