Katumus lailla nokkosen mua poltti
Ulla Donnerin kolmannen sarjakuvaromaanin nimi Luonnollinen näytelmä on viittaus Dante Alighierin Jumalaiseen näytelmään. Aiemmat teokset Spleenish (2017) ja Sontaa (2019) kääntänyt Sinna Virtanen on suomentanut myös uusimman.
On syksy. Koivunlehti irtoaa ja on tukevalla lentoradalla yhdessä lehtitovereidensa kanssa matkalla syysjuhliin. Tuuli heittää hänet kuitenkin toisaalle ja lehti tippuu maahan, tai pikemminkin sekasieni Candyn päälle.
Candy itkee eksäänsä Pierreä, joka on lähtenyt hemaisevan kantarellin mukaan. Koivunlehti pyytää Candyä opastamaan hänet tuuliselle paikalle, josta pääsisi takaisin ilmaan ja kohti juhlia. Alkaa Candyn ja Koivunlehden matka läpi metsän, läpi helvetin eri tasojen. Joukkoon liittyy Gun, kokonaisvaltainen ja mystinen Äiti Maa -hahmo.
Tummanpuhuva maisema ja kurkotteleva viiva tuovat mieleen Tove Janssonin taikametsät lapsellisen vakavine olioineen. Puhe- ja kirjakielen sekoitus tuntuu aluksi kömpelöltä, mutta kasvaa sympaattiseksi.
Donnerin aiempien teosten tavoin Luonnollinen näytelmä leikittelee aikaamme leimaavilla aiheilla ja stereotypioilla.
Syysjuhlat ovat kaikessa turhuudessaan kuin itsenäisyyspäivän vastaanotto. Candy-sieni on maailmantuskaan heräävä tiedostava nuori, jonka voisi kuvitella Elokapinan riveihin.
Koivunlehti on hyväosainen valtavirran edustaja, joka on autuaan tietämätön allaan tapahtuvan elämän rumuudesta.
Sarjakuvaromaanissa puhutaan vieraslajien aiheuttamista tuhoista ja siitä, miten niihin ei voi luottaa. Siisti ja karsittu kuusimetsä edustaa iänikuista Suomi-kuvaa – kuuset kuiskivat ”rauhallista ja hienoa” sekä ”parhaat idätyskoulut”. Donnerin havaintoja leimaa kuitenkin aina lempeä katse.
Alighierin Jumalaisen näytelmän helvetin eri tasoja varioiva Donner on lukijaystävällisesti lisännyt käyttämänsä klassikkositaatit teoksen loppuun. Ja hauskasti hän niitä käyttääkin: Candyn kanssa maannut torvisieni herää yhteisen yön jälkeiseen morkkikseen toteamalla, että ”katumus lailla nokkosen mua poltti”.
Donnerin huumori on hurmaavaa ja tarkkanäköistä, toislajiset hahmot persoonallisia ja kokonaisia.
Aukeaman kokoiset maisemat jaksottavat strippejä, jotka soljuvat säännöllisen epäsäännöllisesti eteenpäin.
Luonnollinen näytelmä osoittaa, miten elämä tapahtumineen on yhtä teatteria, ja kuinka sen kulisseissa voimme vain yrittää ymmärtää toista.
Ulla Donner: Luonnollinen näytelmä. Suom. Sinna Virtanen. 140 s. S&S, 2023.