Minä ja Sanna Marin

Herkkähipiäinen punavihreä vasemmistodemari, joka politiikan jälkeen käyttäytyy kuin äkkirikastunut nousukas ja julistaa menestystään koko maailmalle.

Toimittaja Lauri Nurmen kirja entisestä pääministeristä Sanna Marinista on kiinnostavaa luettavaa. Teos on erilainen kuin pari viikkoa sitten kauppojen hyllyille nostettu Salla Vuorikosken Sanna Marin. Poikkeuksellinen pääministeri (WSOY).

Nurmi selostaa tarkasti Marinin varttumisen sosiaalidemokraattiseksi vaikuttajaksi. Puoluevalinta on Sdp, koska siellä on vihreitä paremmat mahdollisuudet kiivetä yhteiskunnan tärkeille paikoille.

Nuori Marin on suorasanainen lupaus, joka siirtäisi Sdp:tä vasemmalle. Hän kannattaa hyvinvointivaltiota ja vastustaa Natoa ja ydinvoimaa.

Kirjasta saa vaikutelman, että Nurmi on aina paikalla, kun jotain tärkeää tapahtuu. Elokuussa 2014 hän päättelee, että Marin haaveilee puoluejohtajan tehtävästä. Antti­ Rinne oli valittu pari kuukautta aiemmin Sdp:n puheenjohtajaksi.

Nurmi kertoo odotetusti presidentti Sauli Niinistön ja pääministeriksi nousseen Marinin kiistoista koronan torjunnassa. Taudin nitistäminen saa paljon tilaa. Ehkä siksi, että Nurmella oli aineistoa pöytälaatikossaan, koska kirja pandemian torjumisesta ei valmistunut koskaan.

Nurmi lainaa kirjassaan toistuvasti it­seään, juttujaan, muistiinpanojaan, Marinin tekstejä ja tekemiään haastatteluja, joiden perusteella hän tekee johtopäätökset. Samaa on harrastanut vuosikymmeniä tunnettu keskustavaikuttaja Paavo Väyrynen.

Nurmi heiluttaa verbaalista karttakeppiä. Hän korostaa, mikä on olennaista ja mikä pitää ottaa huomioon. Kirjan olisi voinut kirjoittaa myös niin, että lukija ilman ylimääräistä opastusta hoksaa asioiden tärkeys­järjestyksen.

Politiikan toimittaja kuvaa suhdettaan poliitikkoon poikkeuksellisella tavalla. ”Halaamme.” ”Kätteleminen tuntuisi luonnottoman viralliselta – olemmehan olleet ammatillisesti tekemisissä vuosien ajan.”

Nurmi tulkitsee myös Marinin mielenliikkeitä, jopa Marinin ja Markus Räikköse­n tunne-elämää.

Nurmi ei piilottele kynttiläänsä vakan alla. Hän antaa ymmärtää, että hänen juttunsa Marinista avasi Ruotsissa julkisen keskustelun maan liittymisestä Natoon.

”Näin on alkanut myös julkisuudessa ruotsalaisten sosiaalidemokraattien ja heidän äänestäjiensä käännyttäminen Nato-jäsenyyden kannalle.”

Tekstin sävy muuttuu kriittiseksi, kun Nurmi kertoo Marinin toiminnasta sosiaalisessa mediassa. Nuhteeton nuori nainen, äiti ja pääministeri joutuu vastailemaan ikäviin kysymyksiin, jotka koskevat hänen yksityiselämäänsä ja vapaa-aikaansa.

Lauri Nurmen teos on tietokirjan ja luennon risteymä. Jos haluaa perehtyä hänen arvioonsa Marinista, se on oikea valinta. Mikäli puhtaasti tarkkailijan otteella tehty monipuolisempi ja tarkempi käsittely kiinnostaa, kannattaa keskittyä Salla Vuorikosken kirjaan. 

Lauri Nurmi. Sanna Marin. 288 sivua. Into, 2024.