Oikeassa olemisen historia­

”Kun tosiasiat muuttuvat, muutan mieltäni. Mitä te teette?” brittiläisen ekonomistin John Maynard Keynesin sanotaan vastanneen toimittajalle, joka penäsi hänen muuttunutta kantaansa. Juhani Suomi tekee hyveen tismalleen päinvastaisesta. Keijo Korhosen kohtalona ”oli koko elämänsä ajan soutaa vastavirtaan”, eivätkä hänen turvallisuuspoliittiset perusnäkemyksensä muuttuneet seitsemän vuosikymmenen aikana mitenkään.

Kun marginaaliin ajautuneen Korhosen näkemykset eivät olleet muuttuneet, poliittisten päättäjien ja ”heitä myötäilevän median” näkemysten oli täytynyt kääntyä 180 astetta, Suomi päättelee kirjassaan Ulkoministeriä kaatamassa. Yhdellä tasolla kirja on kertomus oikeassa olemisesta. Suomi todistelee, ei selvitä ja valaise. Korhosen kiinnostavan ristiriitainen persoona olisi ansainnut hagiografiaa nyansoidumman kuvauksen.

Korhonen itsekin yllättyi, kun presidentti Kekkonen nosti hänet Martti Miettusen vähemmistöhallituksen ulkoministeriksi syyskuun lopussa 1976. Uusi ulkoministeri kutsui Juhani Suomen poliittiseksi sihteerikseen.

Suomi on sanonut kauan muhineen Korhos-kirjan jäävän viimeisekseen. Ahkeran kirjoittajan jäähyväisiä leimaavat nostalgia ja jälkiviisaus.

Itse tarina, Korhosen runsaan seitsemän kuukauden mittaiseksi jäänyt ulkoministerikausi, on opettavaista luettavaa varsinkin tämän päivän nuorelle polvelle.

Kirjan parasta antia on Neuvostoliiton suurlähettilään Vladimir Stepanovin röyhkeän toiminnan kuvaus. Stepanov väitti, että Korhonen halusi romuttaa yya-sopimuksen puhumalla aktiivisesti puolueettomuuspolitiikan puolesta. Stepanov painosti Kekkosta julkeasti.

Kekkosen seuraajasta käydyn julman taistelun olisi suonut saavan kirjassa enemmän huomiota. Aika olisi saattanut olla Korhosen nousulle otollinen, mutta viinan pehmentämä Ahti Karjalainen oli Moskovan suosikki. Korhosen jääräpäinen periaat­teellisuus ei ollut venäläisten mieleen. Rumassa pelissä Neuvostoliiton mielistely oli tärkeämpää kuin linjan puhdasoppisuus.

Keskustan K-linjalaisten lisäksi Korhosta oli kampeamassa joukko Moskovan suosiota havitelleita politiikan sisäpiiriläisiä.

Erityisen kärkkäästi Suomi käy Kalevi Sorsan ja demarien nuoren polven ulkopoliitikkojen kimppuun, päällimmäisenä Jaakko Kalela. Konnien joukkoon Suomi lukee myös Max Jakobsonia YK:n pääsihteeriksi ajaneen ”tohtorikoplan”. Jakobsonin ohella sen keskushahmoja olivat Risto Hyvärinen ja Ilkka Pastinen, jotka johdattivat Kekkosen harhaan ja nolasivat presidentin, Suomi todistaa. Samaan aikaan poliittisen osaston toimistopäällikkönä toiminut Korhonen vältti koplan stigman vaikka tohtori olikin.

Suomella on ollut käytettävissään harvinaista lähdemateriaalia kuten Korhosen kirjeenvaihto. Hän ei kuitenkaan identifioi sitaattejaan täsmällisesti vaan jättää paljon lukijan pääteltäväksi. Suomen tyylin tunnusmerkiksi on tullut vihjaileva, anonyymeiksi jääviin lähteisiin vetoaminen.

Löysin itsenikin tekstistä, nimettömänä.Tulin ulkoministeriöön vuoden 1976 valmennuskurssin Kavakun kautta. Pääopettajana oli professori Korhonen. Kun hänet kurssin puolivälissä nimitettiin ulkoministeriksi, hän ilmoitti hoitavansa pääopettajan vastuut loppuun saakka.

Vuosien mittaan sain Korhosesta käsityksen, joka on vivahteikkaampi kuin Suomen kirjan pyhimyksen mittoihin kohoava hahmo. En ollut ainoa, jonka mielestä Korhonen muuttui Neuvostoliiton romahdettua. Korhoselle puolueettomuuspolitiikka ei ollutkaan enää väline vaan pysyvä tavoite, ja siksi länsisuuntaus oli virhe.

Korhonen alkoi vastustaa EU-jäsenyyttä niin ponnekkaasti, että asettui ”Suomen kansan itsenäisyysrintaman” protestiehdokkaaksi presidentinvaaleissa 1994.

Juhani Suomen kuvaama Keijo Korhonen on Urho Kekkosen alter ego, pyyteettömästi isänmaan asiaa ajanut Poika Isän rinnalla. Ylevä sankari, joka oli aina vastahangassa ja aina oikeassa – lopulta silloinkin, kun hän näytti olleen väärässä. 

Juhani Suomi: Ulkoministeriä kaatamassa  – Operaatio Keijo Korhosta vastaan 1976–1977. 207 sivua. Otava, 2025.

• Keijo Korhonen oli ulkoasiainneuvos Juhani Suomen esikuva ja vanhemman veljen korvike. Nato-jäsenyydestä Suomi ajattelee ”isoveljensä” tavoin. hän

  ”Nato-jäsenyys teki Suomesta lännen eteen työnnetyn tukikohdan, joka sodan syttyessä hävitetään ensin”, Juhani Suomi sanoo

  8 MIN