Venäläisyyden painolasti

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, turkulaisen alikulkutunnelin seinään ilmestyi teksti: KAIKKI RYSSÄT PITÄÄ TAPPAA. Vihaa tihkuvat sanat nostivat suomenvenäläisen Daniil Kozlovin (s. 1991) mieleen muistoja menneisyydestä, joutumisesta taustansa vuoksi kantasuomalaisten silmätikuksi: Yhtäkkiä venäläisyys oli taas läsnä, pitkästä aikaa taas se sama tunne, ryssyyden tunne, joka oli niellyt niin suuren osan elämääni.

Kozlov on tullut tunnetuksi runoteoksillaan, jotka hän on julkaissut taiteilijanimellään Susinukke Kosola. Takakansiteksti luonnehtii uutuusteos Ryssää ”omakohtaiseksi proosateokseksi”, mikä kuvaa niin kirjan sisältöä kuin tyyliä ja toteutustapaa.

Ryssä ei pyri leikittelemään minäkertoja Daniilin ja kirjailija Kozlovin välisillä yhtäläisyyksillä ja eroavaisuuksilla. Lukijalle käy selväksi, että kyse ei ole fiktiosta, vaan omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta. Teoksen nimi on painettu kansipapereihin pölkkykirjaimilla: RYSSÄ. Kirjaimet symboloivat muuria, josta on mahdotonta päästä läpi.

Muuriin törmäämisen kokemukset luonnehtivat Daniilin lapsuutta ja nuoruutta. Ympäristö osoittaa, että hän ei kuulu joukkoon, vaan on vieras, toinen. Sanassa venäläinen voi olla neutraali sävy, mutta sana ryssä ei kuvaile vaan leimaa. Siihen sisältyy kaikki paha, mikä venäläisyyteen liitetään.

Nuori Daniil yrittää olla hyvä venäläinen, epäryssä, mutta kun se ei lopeta kiusaamista, hän pujahtaa ”mulkkumaisen” Hahmo D:n rooliin, jonka suojissa nöyryyttää muita, jotta ei itse tulisi nöyryytetyksi.

Kozlov tuntee vastenmielisyyttä Hahmo D:tä kohtaan. Pahikseksi ryhtymisen motiivi saattoi olla ymmärrettävä, mutta motiivi ei oikeuta tekoja eikä muuta seurauksia.

Olennainen taso Ryssässä on itse kirjoitusprosessin kuvaus. Kozlov yritti vuosien varrella kirjoittaa ryssyyden kokemuksistaan, mutta teksti poltteli näpeissä.

Yksi yritys tuotti suvun historiaan ankkuroituneen lyyrisen romaanin, jonka Kozlov hylkäsi: Estetisoin kaiken niin pitkälle, ettei mikään kirjassa enää tuntunut todelta.

Ryssän kirjoittamista hän vihasi niin paljon, että piti sitä hyvänä merkkinä. Epämukavuus välittyy tekstistä, tuo siihen autenttisuuden tuntua.

Etnisen taustansa lisäksi Kozlov tekee tiliä sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Mieheys tuntuu yhtä vieraalta kuin venäläisyys tai yhtä mahdottomalta kuin suomalaisuus. Hän on ”ei-mies, epäkategoria”.

Ryhmätunnuksia vierastava Kozlov ei myöskään halua profiloitua ”maahanmuuttajakirjailijaksi”, jonka jokaista ajatusta ja kokemusta tulkitaan henkilöhistoriaa vasten. 

Daniil Kozlov: Ryssä. 280 sivua. Sammakko, 2026.