Ulkopuolella

2 MIN

Kun William S. Burroughsin 1950-luvun alun romaani Queer suomennettiin 2004, se sai nimekseen Hämy. Kirjan tuore filmatisointi tuodaan elokuvateattereihin nimellä Queer, joka on enemmän asian ytimessä. Seksuaalivähemmistöihin viittaavana neutraalina terminä sana on tullut tutummaksi Suomessakin.

Luca Guadagninon elokuva ei silti ole seksuaalipoliittinen kannanotto. Se on Burroughsin tunnustukselliselle romaanille uskollinen tulkinta yksinäisestä marginaali-ihmisestä ja Guadagninon omakohtaisin elokuva. Ohjaaja on sen itsekin sanonut.

Päähenkilö William ei ole ulkoisesti ”hämy”. Hän on sliipattu amerikkalainen hikisessä Mexico Cityssä. Ympärillä on omien maanmiesten alakulttuuri, paino sanalla miesten. He elävät valitussa maanpaossa ja homokuplassa. Williamia vie syrjäkujile toinenkin piiloteltu asia, huumeriippuvaisuus.

Pääosaa esittää Daniel Craig. Bond-tähden hyppäys rooliin, johon kuuluu paljasta pintaa miesten välisissä seksikohtauksissa voi yllättää, mutta hän suorastaan sulautuu rooliin. Craig ei ole aiemmin kantanut kokonaista elokuvaa näin vahvasti yksin. Craig on myös mieleenpainuvan rento ja luokseen kutsuva, mikä on olennaista. Queer on vetkuttelevan hedonistin muotokuva.

Käsinkosketeltavan aistillisia kuvia ja tunnelmia luovaa Guadagninoa eivät yleensä kiinnosta kiinteät tarinat. Queer on ensin verkkaisten hetkien kuvausta. Niitä alkaa yhdistää Williamin kiintymys rakastajaansa Allertoniin (Drew Starkey). Aikakauden jazzin ohella kuullaan Nirvanaa, Sinead O’Connoria, New Orderia ja Princeä. Tämän anakronismin tukemana Trent Reznorin ja Atticus Rossin elokuvamusiikkikin saa olla elektronista.

Tuntuu että Guadagnino suhtautuu Queeriin kuin leikkialustaan, jossa voi ennakkoluulottomasti kokeilla vahvojen kuvien, erilaisten leikkausrytmien ja rumpuvetoisten biisien kanssa. Kepeiden kohtausten surullisuus paljastuu hiljalleen. Ohjaajan tunnetuin elokuva Call Me by Your Name käsitteli nuoren miehen harhailua ja homoseksuaalisia löytöjä saman sävellajin melankolialla, mutta toiveikkaammin johtopäätöksin.

Kokonaisuus jää vaikutelmien kokoel­maksi, jossa suunta on alas. Williamin huumeriippuvaisuus tuntuu Guadagninolle taakalta, jonka kivuliaisuutta on pakko näyttää, vaikka alakulo välittyy muutenkin.

Toisessa näytöksessä William ja Allerton etsivät psykedeelistä huumetta Ecuadorissa ja kolmas esittää muunnelmia Burroughsin julkisuudessa tunnetusta elämästä. Craig muuntuu vielä vanhaksi Burroughsiksi, ja ahdistustaso vain kovettuu. 

Luca Guadagnino: Queer. Elokuva­teattereissa 25.4. ★★★