Ei mikään matkailumainos
Arttu Tuomiselle Pori on henkilöhahmo muiden joukossa.
3
MIN
Ensimmäiset Lavastaja-kirjan balsamoidut ruumiit löydetään Porin Kuuminaisissa sijaitsevan torpan sohvalta. Paikka on tuttu kirjailija Arttu Tuomiselle.
”Olen veneillyt paljon sillä suunnalla. Asun itsekin aika lähellä Kuuminaista”, kertoo Tuominen.
”Se on aika syrjäinen paikka. Kaunista seutua. Valitsen usein kirjojen tapahtumapaikat visuaalisesti.”
Tuominen (s. 1981) kirjoittaa ympäristöt ulkomuistista. Tekstin valmistuttua hän käy paikan päällä katsomassa, että kaikki on oikein.
Ensimmäisessä rikosromaanissaan Muistilabyrintissa Tuominen teki ison virheen.
Toinen kirjan päähahmoista on nimeltään Liisa. Tapahtumien tuoksinassa hän juoksi Liisantorin poikki Liisankadulle. Tuominen ajatteli, että nyt on vähän liikaa Liisaa.
”Vaihdoin kirjassa Itsenäisyydenkadun ja Liisankadun paikat”, kirjailija sanoo. Hän ajatteli, että kukaan ei kiinnittäisi asiaan huomiota.
”En ole saanut mistään yksityiskohdasta niin paljon palautetta kuin siitä.”
Pori oli automaattinen valinta Tuomisen dekkarien tapahtumapaikaksi. Hän kuvailee kotikaupunkiaan henkilöhahmoksi muiden henkilöhahmojen joukossa.
Tuomisen mukaan Pori on juuri oikean kokoinen kaupunki hänen käyttöönsä. Sillä on oma identiteettinsä, mutta kaupunkiin kuuluu paljon erilaisia alueita.
”Toisaalta olen halunnut välttää kliseitä. En ole halunnut kirjoittaa mitään matkailumainoksia. Siksi kirjoissani ei olla Yyterissä tai Pori Jazzeilla.”
Lavastaja on Delta-sarjan kuudes ja viimeinen osa. Jo aloittaessaan Tuominen tiesi, että kyseessä on tietyn mittainen rupeama, ei Vareksen tai Koskisen kaltainen loputon sarja.
Ennen Delta-sarjaa Tuominen kirjoitti Labyrintti-sarjan, johon kuuluu neljä kirjaa.
Sarjan edetessä sivuhenkilöt rupesivat kiinnostamaan häntä enemmän ja enemmän. Lopulta Tuominen koki olevansa sidottu valitsemaansa keskushenkilöön.
Tuominen päätti, että jos hän aloittaa uuden sarjan, siihen ei tule yhtä keskushenkilöä vaan tutkijajoukko.
Sillä tavalla hänellä on mahdollisuus nostaa jokaisessa kirjassa yksi joukon jäsenistä päähenkilöksi.
”Mua eivät loppujen lopuksi kiinnosta niin paljon rikokset ja niiden tekijät, vaan tapahtumiin liittyvät ihmiset ja heidän ajatuksensa”, Tuominen sanoo.
”Haluan kuoria ne hahmot auki. Mun kirjoissa henkilöhahmot voivat olla melkein koko tarina. Rikosjuoni on vain tapa, jolla heidät saatetaan yhteen.”
Delta-sarjan kullakin päähahmolla on oma traumansa tai salaisuutensa – alkoholismi, homoseksuaalisuus ja niin edelleen – jonka he joutuvat kohtaamaan. Rikos tulee lähelle henkilökohtaista elämää.
Tuominen kirjoittaa yhteiskunnallisia rikosromaaneja. Aiheet valikoituvat sen mukaan, mikä häntä itseään kulloinkin huolestuttaa tai kiinnostaa.
”Häväistyt-kirjassa (2022) on netissä tapahtuvaa groomingia ja nuoriin kohdistuvaa ahdistelua”, kirjailija sanoo.
”Idea juonsi siitä, että mun lapset ovat siinä iässä, että he ovat usein tabletilla ja kännykällä enkä yhtään tiedä, mitä siellä tapahtuu.”
”Kun lähdin kirjoittamaan siitä aiheesta, oli pakko tehdä taustatyötä. Samalla se maailma muuttui ymmärrettävämmäksi.”
Arttu Tuominen on julkaissut kymmenen dekkaria kymmenessä vuodessa.
Yhdeksän ensimmäistä hän kirjoitti pääosin muun perheen nukkuessa. Tuominen päätti jo aloittaessaan, että kirjoittaminen ei ole vaimolta ja lapsilta pois.
Tuominen on työskennellyt lähes koko kirjailijan uransa ajan Porin kaupungin ympäristöinsinöörinä. Viime lokakuussa hän jäi kahden vuoden virkavapaalle.
”Aluksi innostus kantoi tosi paljon. Jaksoin yömyöhään istua koneella ja nousta aamulla töihin”, Tuominen kertoo.
”Kun olin tehnyt sitä kymmenen vuotta, paukut alkoivat olla vähissä. Kahden työn tekeminen ei ollut enää kivaa.”
Vähitellen myös itsensä huoltaminen rupesi jäämään. Urheiluun ja luonnossa liikkumiseen alkoi hiipiä suorittamisen maku.
”Se ei enää purkanut stressiä, vaan kasvatti sitä. Nyt pystyn tekemään päivän duunit, kun lapset ovat koulussa ja olen iltaisin läsnä ihan eri tavalla.”
Arttu Tuominen: Lavastaja. 320 sivua. WSOY, 2024.