Neonvärit ja väristykset
Iranilaistaustainen Ana Lily Amirpour sekoittaa genret rohkeasti.
Ana Lily Amirpour tuli esiin räväkästi. Esikoisohjaus A Girl Walks Home at Night oli risteymä, joka herätti huomiota. Tapahtumapaikka on rähjäinen kaupunki Iranissa, yksi päähenkilö on naisvampyyri ja ekspressionismi sekoittuu lännenelokuvien estetiikkaan.
Persiankielinen, feministiseksi kehuttu A Girl Walks Home at Night oli tosiasiassa kuvattu Kaliforniassa. Iranilaistaustainen, Englannissa syntynyt ja Floridassa kasvanut Ana Lily Amirpour julistautuu Hollywoodin kasvatiksi.
”Päättymätön tarina, Paluu tulevaisuuteen ja Terminator 2”, Amirpour listaa kaikkien aikojen suosikkielokuviaan.
”Se, mitä näin lapsena 1980-luvulla, on vaikuttanut kaikkeen mitä teen.”
Suosikkien kirjo näkyi Amirpourin toisessa elokuvassa The Bad Batch. Mad Max -tyyppisessä sivistyksen jälkeisessä maailmassa kannibaalien ja hörhökulttien keskellä skeittaavaa sankaritarta näytteli Suki Waterhouse ja sivurooleissa nähtiin Keanu Reeves, Jim Carrey ja Jason Momoa. Kuvastossa oli splatter-kauhun piirteitä. Taustalla soi 1980-luvun purkkapop.
Kolmannessa elokuvassaan Ana Lily Amirpour tykittelee sekaisin telekineesitrillerien oivalluksia, goottilaisen kauhun keinoja ja neonvärejä.
”Tapahtumapaikka on minulle yhtä tärkeä kuin päähenkilö. New Orleans on mieletön”, Amirpour sanoo.
Ohjaajan mukaan se on paikka, joka saa ihmiset käyttäytymään eri tavalla kuin missään muualla. ”Kupla todellisuuden ulkopuolella.”
Uuden elokuvan nimi on Mona Lisa and the Blood Moon. Amirpour valitsi pääosanesittäjät näyttelijöiden aiempien roolitöiden perusteella.
Korealainen Jun Jong-seo teki kotimaassaan hienon roolin draamassa Burning. Nyt hän näyttelee Mona Lisaa, arvoituksellista mykkää naista, joka kykenee liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla. Kate Hudson esittää yksinhuoltajastripparia, jolle välähtää käyttää virkavaltaa piileskelevän Mona Lisan kykyjä hyväkseen.
Hudson tunnetaan parhaiten romanttisista komedioista, ja Amirpour on siitä hyvin tietoinen.
”Olen nähnyt Katen kaikki elokuvat. Halusin hänet juuri komedian tajun vuoksi”, ohjaaja sanoo.
Jun ei osaa englantia, mutta tunnepohjaisen ohjaamisen ansiosta kielimuuri ei muodostunut esteeksi.
”Suunnittelen etukäteen paitsi elokuvaan tulevan musiikin pääpiirteet, myös sen musiikin, jonka parissa elokuvaa tehdään. Jokaiselle kuvauspäivälle on oma soittolista ja eri näyttelijöille valitsen tiettyjä biisejä”, Amirpour kertoo.
”Mikään muu kuin musiikki ei välitä niin tehokkaasti oikeaa vibaa kaikille ryhmässä.”
Kuvausten aikana ohjaaja kommunikoi Junin kanssa nimenomaan pop-musiikilla.
”Sanat voivat tehdä isoista asioista pieniä, mutta musiikin voima on mieletön.”
Kaikki kolme Amirpourin valmistunutta elokuvaa ovat indie-tuotantoja, enemmän festivaalisuosikkeja kuin kaupallisia menestyksiä. Lähimmäs Hollywoodia ulottui jakson ohjaaminen Netflixin kauhusarjaan Guillermo del Toro’s Cabinet of Curiosities.
Vuosien ajan Amirpour oli tosin kiinnitetty ohjaamaan uusintaversio Renny Harlinin menestyselokuvasta Cliffhanger (1993). Hanke siirtyi toiselle ohjaajalle, mutta Amirpour on edelleen kreditoitu yhdeksi sen tuottajaksi.
Mahdollista isoa läpimurtoa odotellessa Ana Lily Amirpour on saanut tekijäkumppaneikseen jo parhaita. Mona Lisa and the Blood Moonin kuvasi Pawel Pogorzelski, joka kuvaa myös Ari Asterin elokuvat.
Huippunäyttelijöiden houkutteleminenkaan ei ole vaikeaa, kun tietää mitä haluaa.
”Minua vetävät puoleensa näyttelijät, joilla on vahva komiikan taju. Sieltä löytyy syvin rehellisyys”, ohjaaja sanoo.
”Kun se toimii näyttelijätyössä, ollaan totuudellisia. Elämä on absurdia komediaa, ja tuon sävyn tavoittaminen tarinassa lataa siihen suuren voiman.”
Ana Lily Amirpour: Mona Lisa and the Blood Moon. AppleTV+, Elisa Viihde Viaplay, SF Anytime.