Yrityksille luotiin rahasto ympäristö­vahinkojen varalle – veron­maksajat maksavat, jos tuho ylittää 30 miljoonaa euroa

Valtio on luonut uuden ympäristövahinkorahaston, jolla varaudutaan maksamaan korvauksia ympäristövahingoista ja luonnon ennallistamista, jos korvausta ei saada perittyä todelliselta vahingonaiheuttajalta.

Yleensä ympäristön ennallistaminen jää vahinkoja aiheuttaneelta yritykseltä hoitamatta, kun se ajautuu konkurssiin. Silloin maksajaksi päätyvät veronmaksajat.

Näin kävi esimerkiksi vuonna 2015, kun kanadalainen kaivosyhtiö Belvedere Mining ajautui konkurssiin.

Kaivosyhtiön laitteista ja irtaimistosta saadut varat menivät asianajopalkkioihin, eivätkä kaivoksen jälkihoitoon tarkoitetut kahden miljoonan euron vakuudet riittäneet ympäristöongelmien korjaamiseen. Nikkelikaivos sijaitsi Nivalassa ja tunnetaan Hituran kaivoksena.

Tuolloinen Juha Sipilän (kesk) hallitus maksoi valtion budjetista noin 20 miljoonaa euroa kaivosalueen ennallistamisesta ja ympäristövahinkojen torjunnasta. Kaivos aiheutti suuren riskin pohjavedelle, jonka pilaantumisesta olisi todennäköisesti seurannut Kalajoen saastuminen.

Vuosien 2013 ja 2021 välillä valtio on joutunut rahoittamaan ympäristön siivoamista kahdeksassa eri konkurssitapauksessa yhteensä 153 miljoonalla eurolla. Yhtiöt ovat toimineet pääosin kaivos-, metalli- ja metsätaloudessa. Suurin osa summasta on Talvivaaran ympäristöongelmien jälkitöitä.

Antti Rinteen (sd) hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa uuden ympäristörahaston perustamisen, jolla pystyttäisiin varautumaan konkursseista aiheutuviin ympäristöongelmiin. Uusi rahasto korvaa nykyisen öljysuojarahaston ja yrityksille pakollisen ympäristövahinkovakuutuksen.

Ympäristörahastoa olivat suunnittelemassa useat eri ministeriöt, virastot, Suomen luonnonsuojeluliitto sekä kaivos-, metsä- ja kemianteollisuuden etujärjestöt.

Rahastoa suunnitelleet tahot päätyivät siihen, että yhdestä ympäristövahingosta tai ennallistamisesta maksetaan korvauksia enintään 30 miljoonaa euroa.

Ympäristöministeriö myöntää, että jos vahinko maksaisi yli 30 miljoonaa euroa, lankeaisivat ylimenevät kustannukset jälleen veronmaksajien maksettavaksi.

Rahaston euromääräinen koko onkin herättänyt kritiikkiä. Muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto on epäillyt, riittääkö rahasto mahdollisten öljyturmien siivoamiseen.

Ympäristöministeriön mukaan rahaston koko on rajattu 30 miljoonaan euroon, jotta siihen ei kerrytetä tarpeettomasti varoja, jos korvattavia vahinkoja ei ole tullut.

Tulevien ympäristövahinkojen suuruutta on kuitenkin vaikea ennustaa. Tältä osin rahasto voi pahimmassa tapauksessa jäädä liian pieneksi.

Uusi rahasto ja sen maksuvelvollisuus koskee lähes kaikkia ympäristönsuojelulain perusteella luvan- ja ilmoituksenvaraisia toimintoja.

Näitä ovat esimerkiksi erilaiset kaivos- ja jätteenkäsittelytoiminnot sekä metsä-, metalli- ja energiantuotantoalan toiminnot, kuten myös esimerkiksi polttoaineiden jakeluasemat, turvetuotanto ja tietyt eläinsuojat. Tällaisia yrityksiä on tuhansia.

Vahinkomaksun suuruuteen vaikuttaa toimintaan liittyvä ympäristön pilaantumisen vaara. Summat vaihtelevat 200 eurosta 30 000 euroon.

Esimerkiksi kaivos, johon kuuluu yksi tai useampi suuronnettomuuden vaaraa aiheuttava kaivannaisjätteen jätealue, maksaa rahastoon vuodessa 30 000 euroa.

Kemianteollisuuden yritys puolestaan joutuu maksamaan 2 700 euroa, jos se valmistaa teollisessa mittakaavassa esimerkiksi ammoniakkia, klooria tai rikkiyhdisteitä.

Kahdensadan euron maksu lankeaa esimerkiksi metsäteollisuusyritykselle, jos siellä valmistetaan muun muassa lastulevyä vähintään 10 000 kuutiometriä vuodessa.

Ympäristöministeriön mukaan erisuuruisiin korvaustasoihin päädyttiin ”pitkien neuvottelujen” jälkeen, joissa osallisina olivat rahaston suunnitteluun osallistuneet viranomaiset ja etujärjestöt.

Uuden ympäristövahinkorahaston toiminta alkaa vuoden 2025 alussa. Samalla alkaa ympäristövahinkomaksujen kerääminen.