Historia ei unohtunut
Kolumni: Kömmähdyksen jälkeen Yle lisäsi juttuun, että se on julkaistu yhdeksän vuotta sitten. Pitäisikö vanhoja juttuja poistaa verkosta, pohtii Vappu Kaarenoja.
Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila törmäsi heinäkuussa kiinnostavaan uutiseen. Yle oli tehnyt jutun otsikolla ”Metsäntutkijat: Ilmastonmuutoksella luonnolliset syyt”.
Kahden jutussa siteeratun metsäntutkijan mukaan ilmaston lämpeneminen johtuu luonnollisista sykleistä.
Ylä-Anttila jakoi artikkelin Twitterissä saatesanojen kera: ”Elämmekin vain keskellä maapallon normaalia sykliä. Aikalaisilta unohtuu historia. Mielenkiintoista, todella.”
Ongelma ei kuitenkaan ollut historian unohtuminen. Ongelma oli päinvastainen: se ei unohdu.
Ylä-Anttilan jakama juttu on vuodelta 2010.
Kun Twitterissä ihmeteltiin Ylä-Anttilan pohdiskeluja, hän pahoitteli ja poisti tviitin. Hän ei ollut huomannut jutun yhdeksän vuoden takaista julkaisuajankohtaa. Hän oli ilmeisesti luullut, että pari metsäntutkijaa oli vastikään saanut tuoretta tietoa, joka panee ilmastotieteellisen tiedon uuteen uskoon.
Konsultti Hannu Oskala (vihr) kysyi, miksi Yle pitää artikkelia yhä sivuillaan. Hänestä ”vanhoja sisällöltään virheelliseksi todettuja juttuja voi ja pitää poistaa”.
Vaatimus on ymmärrettävä, kun vanhat ja heppoisiin lähteisiin perustuvat jutut haastavat jopa mediapomojen medialukutaidon. Mutta jos vanhoja artikkeleita alettaisiin poistaa, miten pitkälle mentäisiin? Esimerkiksi Suomen Kuvalehden henkilöjuttu ”tunteensa hillitsevästä” Hussein al-Taeesta (sd) näyttää omituiselta, jos ei huomaa julkaisupäivää vuodelta 2015.
Toimitusjohtajan kömmähdyksen jälkeen Yle lisäsi jutun ingressiin maininnan julkaisuajankohdasta.
Ehkä mediat voisivat muulloinkin korostaa päiväystä, kuten The Guardian tekee. Brittilehti panee keltaisen bannerin otsikon yläpuolelle, jos juttu on yli kuusi kuukautta vanha.
Tällainen käytäntö olisi parempi kuin se, että juttuja alettaisiin poistaa. Niin ei pääse aikalaisilta historia unohtumaan: kaikenlaista hömppää on julkaistu.