Rätei ja lumpui
Yle lopettaa rekvisiitan vuokraamisen. Aku Louhimiehen mukaan epookkielokuvien tekemisestä tulee mahdotonta.
5
MIN
Historiallisista aiheista kiinnostuneiden elokuvien ja tv-sarjojen tekijöiden on syytä kiirehtiä: Yleisradio on päättänyt luopua pukujen ja lavasteiden vuokraamisesta ulkopuolisten tuotantojen käyttöön.
”Me vuokrataan vielä tänä vuonna ja luultavasti ensi vuonnakin vielä. Tarkkaa aikataulua ei ole”, Ylen tuotantopalveluiden päällikkö Ville Venell kertoo Suomen Kuvalehdelle.
Ylellä on Suomessa ainutlaatuinen kokoelma rekvisiittana käytettävää vanhaa tavaraa ja pukuja.
Yle kertoi jo vuosi sitten karsivansa merkittävästi rekvisiitta- ja puvustokapasiteettiaan. Tätä perustellaan yleisradioyhtiöön kohdistuvilla säästöillä ja oman draamatuotannon vähenemisellä.
”Ylen pitää keskittyä omiin sisältöihinsä. Ei me voida hoitaa ulosvuokraamista, jossa on kaikenlaisia haasteita”, Venell sanoo.
Haasteilla hän viittaa sääntelyyn, joka estää julkisrahoitteista yhtiötä sotkemasta kaupallisia markkinoita. Sääntely ei kuitenkaan ole muuttunut, eikä se ole ennenkään estänyt Yleä vuokraamasta pukuja ja rekvisiittaa.
Venell kertoo, että vuosina 2022−2025 Yle sai rekvisiitan ja pukujen vuokraamisesta vuosittain yhteensä 125 000−195 000 euroa. Toiminta on tappiollista.
Vuokraustoiminnan loppuminen olisi kova isku koko kotimaiselle elokuva- ja tv-alalle. Historiallisia aiheita käsitelleiden elokuvien ja sarjojen tuotannot ovat vuosikymmeniä tukeutuneet Ylen kokoelmiin.
Vastaavia kokoelmia ei ole muualla. Museot eivät vuokraa historiallista tavaraa ulos. Yksittäisten tavaroiden haaliminen keräilijöiden kokoelmista on niin työlästä, ettei siihen välttämättä ole aikaa.
”Esimerkiksi Tuntemattoman sotilaan kuvaaminen olisi ollut mahdotonta ilman Ylen varastoja”, elokuvaohjaaja Aku Louhimies sanoo Suomen Kuvalehdelle viitaten 2017 valmistuneeseen elokuvaansa.
Hän kertoo, että esimerkiksi sotilaiden vaatteet ja kaikkien aseet lainattiin Yleltä, joka hankki elokuvan tv-esitysoikeudet. Louhimiehestä minkäänlaista epookkia ei voi käytännössä kuvata Suomessa ilman Ylen kokoelmia.
”Jos Yleisradion tavaroita ei enää vuokrata ulos, suomalaisten historiallisen aiheiden käsittely loppuu kokonaan.”
Ville Venell kertoo Ylen säästävän varastoistaan kolmanneksen ja karsivan kolmanneksen. Viimeiselle kolmannekselle etsitään uutta haltijaa, joka ottaisi hoitaakseen myös tavaran ulosvuokraamisen.
Julkisuudessa on kerrottu Ylen ja Tampereen Työväen Teatterin (TTT) solmimasta aiesopimuksesta, jonka myötä karsittua tavaraa siirtyisi teatterille. TTT:n toimitusjohtaja Janne Auvinen kertoo, että yhteistyöhanke syntyi teatterin aloitteesta.
”Se lähti huolesta, että Ylen kokoelmia päätyy kaatopaikalle”, Auvinen sanoo.
Hän kertoo TTT:n tutkineen jo aiemmin mahdollisuutta perustaa Tampereelle useita teattereita palveleva lavastamo. TTT ja Tampereen teatteri olivat keskustelleet myös Ylen kanssa sen osallistumisesta hankkeeseen. Auvisesta rekvisiitta- ja pukuvarasto olisivat luonteva lisä lavastamolle.
Teatterin toimitusjohtaja Auvinen kertoo Ylen vetäytyneen yhteisestä lavastamohankkeesta. Aiesopimuksen pohjalta käyty keskustelu kokoelmien siirrosta on vielä kesken.
Se on selvää, ettei teatteri ota hoitaakseen rekvisiitan ja pukujen vuokraamista, Auvinen kertoo.
”Me olemme lähinnä organisoimassa kokoelmien pelastusoperaatiota.”
Auvinen sanoo, ettei julkisella rahoituksella toimivalla alueellisella teatterilla ole resursseja ryhtyä pyörittämään vuokraustoiminnan kaltaista kannattamatonta liiketoimintaa.
”Vuokraamistoiminta on oma maailmansa.”
Ylen vuosikymmenien aikana kerryttämät rekvisiittavarasto ja puvusto ovat Suomen oloissa ainutlaatuiset.
Helsingin Pasilassa ja Tampereen Mediapoliksessa sijaitsevat tavarat ovat vaatineet varastotilaa yli 10 000 neliömetriä.
Ylen hallussa on esimerkiksi tavaraa, jota se sai Suomen elokuvahistorian tuotteliaimman yhtiön Suomen Filmiteollisuus Oy:n studioiden huonekalu-, rekvisiitta- ja pukuvarastoista yhtiön tehtyä konkurssin 1960-luvulla. Varastoista löytyy myös kattavat kokoelmat eri aikakausien suomalaisia sotilasasuja ja armeijan tarpeistoa aseista ja kranaateista soppatykkeihin ja hevoskärryihin.
Ville Venellin mukaan kokoelmien varastoinnista ja ylläpitämisestä koituvat kulut olivat ennen karsimista vuosittain 1,6–1,8 miljoonaa euroa. Ylen vuoden 2025 kokonaiskulut olivat noin 523 miljoonaa euroa.
Historiallisten kokoelmien karsimisella tavoitellaan myös ympäristövaikutuksia. Yle haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
SK kysyi Venelliltä, miten karsimisen ympäristövaikutuksia on selvitetty ja paljonko ympäristökuorma vähenee historiallisten kokoelmien supistusten myötä. Tuotantopalveluiden päällikkö ei vastannut suoraan kumpaankaan kysymykseen.
Venell kertoo, että uuden toimijan löytäminen jatkamaan rekvisiitan ja pukujen vuokraamista on vaikeaa.
”Olemme keskustelleet Tampereen Työväen Teatterin kanssa, mutta ratkaisua ei ole löydetty. Siellä oma ohjelmisto on ymmärrettävästi se pääasia”, Venell kertoo.
Jos Yle vetäytyy vuokraustoiminnasta, onko Suomen kokoisesta maasta realistista löytää toimijaa, joka ottaisi sen pyörittämisestä vetovastuun?
”En sano, että se on todennäköistä, mutta on se mahdollista”, Venell sanoo.
Venell viittaa Ylen oman draamatuotannon hiipumiseen ja säästöpaineisiin, jotka johtivat viime vuonna suuriin irtisanomisiin.
”Täällä pitää miettiä, pitääkö yllä suurta kokoelmaa, vai lähteäkö irtisanomaan journalisteja”, hän vertaa.
Yleisradion toimintaa säätelevässä laissa viitataan moneen kertaan sen rooliin suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimisessa. Osatuottajan asemassa Yle on myös päättämässä, minkälaisia elokuvia Suomessa tehdään.
Vaikka yleisradioyhtiön oma draamatuotanto on hiipunut, onko perustelua ajaa alas vuosikymmenien aikana hankittu kokoelma, jolla on keskeinen rooli kotimaisesta historiasta kertovien elokuvien ja sarjojen tekemisessä?
”Se, kuka jatkossa tekee epookkituotantoja suomalaisista tarinoista, on hyvä kysymys, johon tarvitaan Yleä suuremmat vastaajat”, Venell sanoo.
Aku Louhimies on ohjannut useita epookkituotantoja sekä Suomessa että ulkomailla. Käsky (2008) sijoittui sisällissodan aikaan. Lokakuussa ensi-iltansa saava Lapin sota on ohjaajan toinen toista maailmansotaa kuvaava elokuva.
Louhimies pitää Ylen rekvisiittavaraston ja puvuston karsimista katastrofaalisena.
”Ymmärrän, että Ylen pitää säästää, mutta tämä on väärä paikka. Kokoelmat vertautuvat Kansallisarkistoon. Jos niistä nyt luovutaan, menetystä ei saada takaisin”, ohjaaja sanoo.
Louhimiehen mukaan Lapin sota olisi jäänyt tekemättä ilman Ylen vuokrauspalveluita.
Louhimies hämmästelee suomalaisen kulttuurin vaalimisen kannalta keskeisen toimijan tapaa suhtautua vanhoihin kokoelmiin ja niiden mahdollistamaan kansallisen historian käsittelyyn.
”Eikö vastaavia säästöjä voisi hakea mieluummin luopumalla jonkun olympialajin tv-oikeuksista tai jättämällä jokin ulkomainen tv-sarja ostamatta. Kaupallinen televisio voi huolehtia niistä.”
Epookkielokuvat ovat olleet Suomessa varsin suosittuja. Louhimiehen Tuntematon sotilas keräsi elokuvateatterissa poikkeukselliset miljoona katsojaa.
Louhimies muistelee Irlannissa ohjaamaansa minisarjaa Rebellion − verellä ja sydämellä (2016). Se kertoi vuoden 1916 pääsiäiskapinasta, jossa irlantilaisnationalistit nousivat brittihallintoa vastaan. Kapinalla on symbolinen merkitys Irlannin itsenäistymiseen johtaneessa kehityskulussa.
Puvustus aiheutti irlantilaistuotannolle haasteita, sillä maan yleisradioyhtiö oli luopunut puvustostaan.
”Kaikki historialliset asut piti vuokrata ja hakea Englannista. Asetelma on sama, kuin suomalaisen sotaelokuvan tarpeita haettaisiin Venäjältä”, Louhimies sanoo.
”Jos Yleisradio ei pysty turvaamaan kansallista kulttuuria, ehdotan että rekvisiitta- ja pukuvarastot siirretään Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen hallintaan.”