Jättipotti ikimetsistä

Suomen laajimmat ja arvokkaimmat ikimetsät humisevat Ylä-Lapin Inarissa. Useita suuria luonnonsuojelualueita on perustettu yksityisten metsänomistajien yhteenliittymien, yhteismetsien, maille.

Yksi ikimetsää ostaneista on Otavan omistajasukuun kuuluva Eva Reenpää. 90-vuotias Reenpää halusi jättää pysyvän perinnön, suojelumetsän. Kun etelässä vanhat metsät paljastuivat yksittäisiksi pirstaleiksi, katse kääntyi pohjoiseen. Viime vuonna solmittiin kaksi kauppaa, yhteensä 1 700 hehtaaria. Alueet kuuluivat Utsjoen vanhojen tilojen ja Utsjoen porotilojen yhteismetsille, joiden metsät ovat Inarin kunnan alueella.

Toinen suojelualueista kulkee nimellä Evan palsta.

”Metsillä ei ole aikaa. On toimittava nyt”, Reenpää kertoi hiljan Helsingin Sanomissa.

Kirveenkoskematonta vanhaa metsää myös hakataan parhaillaan. Inarin yhteismetsällä on kaksi leimikkoa, jotka kuuluvat Pasaspäiden laajaan luonnonmetsäalueeseen. Hakkuiden pinta-ala on 77 hehtaaria, puuston keski-ikä 200–224 vuotta, selviää metsänkäyttöilmoituksista.

Valtaosa puusta on menossa polttoon, sillä energiapuu on lähes ainoa käyttökohde ikimetsille. Viiteen vuoteen metsäjätit eivät ole suostuneet ostamaan Ylä-Lapin vanhoja luonnonmetsiä sellukattiloihin ja sahoille.

Ylä-Lapissa suojelusta on tullut tuottoisa metsäbisnes.

Yksityiset metsänomistajat ovat tienanneet suojelulla 15-16 miljoonaa euroa kolmen viime vuoden aikana.

Isoimman potin on ansainnut Inarin yhteismetsä, joka kauppasi 2 900 hehtaaria kaivosyhtiö Sakatti Mainingille. Myyntihinta oli 10,4 miljoonaa euroa. Korvaus, 3 600 euroa hehtaarilta, on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin Lapissa keskimäärin.

Suojellun Viikinkiaavan alle kaivosta suunnitteleva Sakatti aikoo hyvittää suojelumetsällä haitat, joita syntyy, kun rikastamon tieltä kaadetaan metsää. Suojelualueen perustaminen on ”prosessissa”, yhtiöstä kerrottaan.

Maanmittauslaitoksen kauppatietojen mukaan Eva Reenpää maksoi Utsjoen kahdelle yhteismetsälle neljä miljoonaa euroa 1 700 hehtaarista. Suojeluhehtaarin hinnaksi tuli reilut 2 000 euroa.

Utsjoen porotilojen yhteismetsä on tehnyt myös toisen suuren suojelukaupan. Lapin ely-keskus maksoi 695 hehtaarin vanhasta metsästä 800 000 euroa. Summa irrotettiin lisämäärärahasta, jonka Marinin hallitus oli osoittanut pohjoisten yksityismetsien suojeluun.

Yhteismetsä on jakanut kaikki myyntituotot osakkaille, noin 50 000 euroa porotilaa kohti.

”Meidän talomme ovat vanhoja”, puheenjohtaja Ilmari Tapiola kertoo. ”Osakkaat tarvitsevat rahaa monenlaisiin remontteihin.”

Kaksi muuta yhteismetsää ovat sijoittaneet valtaosan suojelumetsien myyntituotoista. Sijoitusten on tarkoitus tuottaa satatuhatta euroa vuodessa, yhtä paljon kuin metsätalouden aiemmin, kertoo Veikko Porsanger, Utsjoen vanhojen tilojen yhteismetsän puheenjohtaja.

”Jos saamme 300 000 euroa sijoitustuottoa kolmessa vuodessa, se kannattaa jo jakaa tuhannelle osakkaalle.”

Ylä-Lapin yhteismetsät suojelevat metsiä pitkin hampain – ainakin jos uskoo puheenjohtajia.

”Se oli minulle ja osalle hoitokunnan jäsenistä paha paikka myydä esi-isien saamia alueita”, kertoi Inarin yhteismetsän puheenjohtaja Yrjö Mattila Metsälehdessä.

Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Samoin kuvaa Utsjoen Veikko Porsanger. Lähes 900 hehtaarin suojelu oli ”varotoimenpide”, keino varmistaa tulovirta, kun puunmyynti on hiipunut vastustuksen takia.

”Muutoin meillä uhkaa mennä miilu kiinni, ei tule metsästä mitään tuloja.”

Utsjoen vanhojen tilojen yhteismetsällä on yhä vanhoja metsiä, ”tuhansia hehtaareja myytävää”. On mahdollista, että kauppoja syntyy lisää.

”Ei niitä kyselijöitä paljon ole ollut”, Porsanger sanoo. ”Yksi tankkeriyhtiö otti yhteyttä, mutta homma jäi kesken.”

Varapuheenjohtaja Arvi Heikkonen ei ota kantaa, aikooko Inarin yhteismetsä myydä lisää metsää suojeluun, ”se on hoitokunnan asia”. Ainakaan halvalla ei myydä.

”Kyllä yhtä paljon pitäisi saada hehtaarilta, mitä kaivosyhtiöltä saatiin.”

Metsätaloushenki on vahvin Inarin yhteismetsässä, joka omistaa laajimmat yksityiset metsäalueet. Luonnonmetsien kaatoa polttoon on perusteltu rahalla. 1 600:ssa osakkaassa on vähävaraisia eläkeläisiä, jotka arvostavat pientäkin tuottoa.

”Kyllä me etupäässä metsätaloutta harjoitettaisiin, jos se olisi mahdollista”, Heikkonen sanoo.

”Aika hankalalta se nyt tuntuu.”

Metsiensuojelun ja metsätalouden näkymät eroavat kuin yö ja päivä Ylä-Lapissa.

Rauhoitus tuottaa jo nyt paremmin hehtaarilta kuin harvennushakkuu. Suojelussa on myös paljon potentiaalia. Ylä-Lapin yksityisillä mailla on yhä vajaat 20 000 hehtaaria suojelun arvoisia vanhoja metsiä, luonnonmetsätyöryhmä on arvioinut. Jos suurin osa suojeltaisiin, se tietäisi metsänomistajille kymmenien miljoonien euroja tuloja.

Useat tahot etsivät Ylä-Lapin ikimetsien suojelusta kiinnostuneita ostajia. Muun muassa Luonnonperintösäätiö neuvottelee parhaillaan lähes tuhannen hehtaarin kaupasta Inarissa.

Vanhojen metsien talouskäyttö hiipuu vääjäämättä.

Metsäjätit ovat vetäytyneet Ylä-Lapista vanhojen metsien hakkuista saamelaiselle poronhoidolle aiheutuvien haittojen takia. Yksityismetsien puun suurin käyttäjä on paikallinen energiayhtiö Inergia Lämpö, joka tekee hakkeesta kaukolämpöä.

Yhtiö hankkii vuosittain puupolttoainetta eri lähteistä 20 000–30 000 kuutiota.

”Lämmityspolttoaineiden osalta selvitämme kierrätyspuun lisäämistä, joka vähentäisi paikallisiin metsiin kohdistuvaa painetta”, kertoo Inergia-konsernin toimitusjohtaja Tommi Koskinen sähköpostitse.

Puun käyttöä vähentää myös kaukolämmön tuotannon sähköistäminen.

”Ensimmäiset sähkökattilat olisivat mahdollisia muutaman vuoden sisällä, mutta puu säilyy pääpolttoaineena ainakin 2040-luvulle saakka.”

Suomen Kuvalehteä kustantava Otavamedia on osa Otavaa.