Verkot tappavat norppia – mutta vielä suuremmassa vaarassa ovat Saimaan uhanalaiset kalat
Saimaalla elää neljä uhanalaista kalalajia. ”Kaikki ovat henkitoreissaan ja vaarassa kadota lähivuosina”, sanoo professori Anssi Vainikka Itä-Suomen yliopistolta.
Järvilohet uivat tummassa vedessä näkymättömissä. Mutta suurta joukkoa niitä ei Saimaalla ole. Pielisjoen patojen alta on pyydetty emokaloiksi viime vuosina muutamia satoja kaloja. Jotta järvilohella voisi luottaa olevan tulevaisuutta, kutevia kaloja pitäisi olla ainakin tuhat.
Jos yksikin rauhoitettu järvilohi jää verkkoon tai uistimeen, kalastaja on toukokuusta alkaen voinut joutua maksamaan yli 7 500 euroa. Maksun pitäisi suojella äärimmäisen uhanalaista kalaa.
Käytännössä rahoista ei tarvitse huolia. Pyydykseen jäänyt kala pitää vain heittää takaisin järveen, elossa tai ei.
Sanktiot osuvat vain kalastajiin, jotka pitävät saaliin ja jäävät siitä kalastuksenvalvojille kiinni. Harva jää. Valvojat pystyvät tarkistamaan saaliita kunnolla lähinnä poliisin ja Metsähallituksen erävalvojien kanssa.
Eivätkä sakot palauta kuollutta kalaa eloon.
Järvilohi ei ole Saimaan ainut katoava kalalaji. Myös saimaannieriä on äärimmäisen uhanalainen, eikä sitäkään esiinny missään muualla. Sitten on järvitaimen, jonka Vuoksen vesistön vaeltava kanta on joidenkin arvioiden mukaan käytännössä jo hävinnyt luonnosta, ja huonossa kunnossa oleva järvikutuinen harjus.
”Siellä on neljä kalalajia, jotka yksinään riittäisivät perusteiksi aika isoihin kalastusrajoituksiin, jos niiden ainutlaatuiset Saimaan kannat haluttaisiin säilyttää”, sanoo Itä-Suomen yliopiston professori Anssi Vainikka.
”Kaikki ne ovat henkitoreissaan ja vaarassa kadota lähivuosina.”
Verkkokalastuksella on Suomessa pitkät perinteet. Varsinkin Itä-Suomessa kalasaaliit helpottivat sotien jälkeen pärjäämistä niukoissa oloissa.
Verkko ei valikoi. Uistellessa ja varsinkin heittokalastaessa saaliksi jääneet harvinaiset ja alamittaiset kalat on helpompi palauttaa elävänä veteen. Verkossa voidaan valita vain verkonsilmien suuruus ja langan lujuus, joihin onkin asetettu paikallisia rajoituksia.
Saimaalla verkoista puhutaan norppien vuoksi. Niihin kuolevat erityisesti alle 30 kiloiset kuutit. Verkkokalastus on kiellettyä norppien vuoksi huhtikuun puolesta välistä heinäkuun alkuun asti. Lisäksi monilla alueilla on paikallisia rajoituksia ja kieltoja. Osa on voimassa ympäri vuoden.
Heinäkuun ensimmäisinä päivinä 2019, heti verkkokalastuksen kiellon loppumisen jälkeen, verkkoihin hukkui neljä kuuttia.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk) piti heinäkuun alun norppakuolemia ”äärimmäisen ikävinä”. Leppä esitti toiveen, että paikalliset kalastajat voisivat nyt kiinnittää huomiota siihen, mitä pyydyksiä valitsevat.
Kaikille tämä ei riittänyt.
Verkkokalastuksen kieltämistä norppien elinalueella vaativa kansalaisaloite keräsi ensimmäisenä päivänä 33 969 allekirjoitusta, loput vaadittavista 50 000 nimestä pian sen jälkeen.
Norppien lisäksi verkkoihin jäävät kuitenkin myös uhanalaiset kalat.
”Se, että jokainen mökkiläinen saisi kerran parissa vuodessa yhden järvilohen, riittäisi tappamaan koko lajin”, sanoo Anssi Vainikka.
”Kalastajia on niin paljon, että yksittäinen kalastaja ei näe sitä kokonaiskuvaa.”
Verkko on lähinnä harrastajien väline. Suurin osa Saimaan ammattikalastajista kalastaa joko troolilla tai nuotalla, jotka eivät käytännössä ole vaaraksi norpille tai uhanalaisille lohikaloille. Ammattikalastajia ei ylipäätään ole paljon, norppien kanssa samalla alueella alle sata.
Ammattikalastajat pyysivät norppa-alueelta vuonna 2012 yhteensä 1,8 miljoonaa kiloa kalaa. Suurin osa tästä oli muikkusaalista, josta yhdeksän kiloa kymmenestä saatiin troolilla tai nuotalla. Kuhan pyyntiin ammattilaisetkin käyttävät pääosin verkkoja.
Vapaa-ajallaan kalastavia samalla alueella taas oli 400 000 henkeä. Määrä on kasvanut voimakkaasti muutaman vuosikymmenen aikana.
Verkko on halpa pyydys ja sillä saa läpi vuoden kalaa helposti omaan tarpeeseen. Erityisesti vanhemmat kalastajat suosivat verkkoa, nuoremmat uistelevat ja heittokalastavat mieluummin.
Vaihtoehtona olisi esimerkiksi katiska. Suomen luonnonsuojeluliitto vaihtaa ilmaiseksi verkkoja norppaturvallisiin katiskoihin. Samalla viikolla, kun tieto norppien kuolemasta levisi, reilut sata ihmistä tarttui tarjoukseen.
Jos katiskassa on oikean kokoinen nielu, norppa ei pääse hukkumaan sinne. Eivätkä uhanalaiset lohikalat ui katiskoihin. Myös rysä on lajeille vaaraton pyydys, sillä ei-toivottu saalis voidaan vapauttaa elävänä.
Moni kuitenkin pitää kiinni verkkokalastuksesta. Omia verkkoja ei osata pitää vaarallisena. Meillä kalastetaan vain muutaman kerran vuodessa, saatetaan ajatella.
Kun mökkiläisen verkkoon jää norppa, verkoilla kalastaminen loppuu yleensä siihen. Sivusaaliskuolleisuus, niin kuin hallinnollisessa kielessä sanotaan, on tullut yllätyksenä. Verkkoon eksynyt lohi tuskin hätkähdyttää samalla tavalla.
Norppien vuoksi säädetty verkkokielto suojaa myös järvilohta ja muita uhanalaisia kalalajeja.
Verkkokalastuksesta ja sen rajoittamisesta päätetään maa- ja metsätalousministeriössä, minkä lisäksi Pohjois-Savon ely-keskus neuvottelee rajoitussopimuksista osakaskuntien kanssa. Lisäksi paikallisilla kalatalouskeskuksilla on paljon neuvontavastuuta. Rajoitusalueet ovat aikaisemmin olleet rikkonaisia, tiedottaminen työlästä.
Vesistöt ovat Suomessa suurelta osin yksityisessä omistuksessa.
”Jos lähdetään kieltämään jotakin kalastusmuotoa kokonaan, kajotaan aika syviin oikeuksiin”, sanoo Vainikka.
Toisaalta, ei metsän omistajakaan saa ampua esimerkiksi ahmoja oman mielensä mukaan.
Jotakin tilanteelle pitäisi tehdä. Kalastamisesta johtuva uhanalaisten lajien kuolleisuus on Vainikan mukaan aivan liian suuri.
Norppakuolemien jälkeen keskusteluissa on väläytelty verkkokalastusrajoituksen pidentämistä heinäkuulle. Vainikka sanoo, että sen puolesta annettiin lausuntoja jo kolme vuotta sitten, kun nykyiset rajoitukset astuivat voimaan. Perusteista huolimatta kielto ei astunut voimaan.
”Suurin syy on varmaan se, että heinäkuussa ihmisillä on lomat.”
Heinäkuun kielto hyödyttäisi myös uhanalaisia kaloja, ainakin ensihätään. Rajoitukset auttavat kuitenkin vain jos niitä noudatetaan. Saimaan alueella on kalastettu paljon salaa.
Vaikka kalastus verottaa huteria kantoja jatkuvasti, se ei ole alkuperäinen syy lajien huonoon tolaan. Suurinta tuhoa eivät ole aiheuttaneet verkot, vaan padot.
Vaellusreitit ja lisääntymiseen soveltuvat alueet ovat kärsineet vesivoiman rakentamisesta huomattavasti, muistuttaa Pohjois-Savon ely-keskuksen kalastusbiologi Teemu Hentinen.
”Julkisuudessa on unohtunut aika paljon asioita.”
Ely-keskuksessa ei olla uusista, norppien kuolemia seuranneista rajoitusehdotuksista innoissaan.
”Missään muualla ei ole niin paljon kalastusta rajoitettu kuin Saimaalla.”
Hentisen mukaan jo tehdyt rajoitukset ovat auttaneet, koska norppakanta on kasvanut tavoitteiden mukaisesti. Nykyiset, vuoteen 2020 asti voimassa olevat verkkokalastusrajoitukset perustuvat vuonna 2015 tehtyyn arviointiin.
”Jos ruvetaan katsomaan kaikkia Saimaan kalastusrajoituksia, niin voi melkein sanoa, että kalastaja joutuu jo puoli päivää ensiksi lukemaan ohjeita, mikä kaikki on rajoitettua.”
”Kyllä siellä on jo niin paljon tehty, että seuraava vaihe on melkein se, että kielletään verkkokalastus kokonaan.”
Maa- ja metsätalousministeriöstä luvattiin heinäkuussa, että lomien jälkeen perustetaan uusi ”laajapohjainen yhteistyöryhmä” pohjustamaan vuonna 2021 voimaan astuvia rajoituksia.
Valmistelutyö olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä. Seurantaryhmällä on ollut tarkoitus selvittää nykyisten kalastusrajoitusten vaikutusta norppiin.
Taas norpat, eivätkä kalat.
”Jos pohditaan jatkotoimia vaelluskalojen suhteen, niin tällaiset alueelliset salmi- ja vaelluskapeikkojen rauhoittamiset olisivat seuraavia tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä.”
Korvausmaksujen vaikutuksesta ei osata vielä sanoa, koska ne ovat tulleet voimaan vasta toukokuun alussa.
Ministeriössä ja ely-keskuksissa oltaisiin ensisijaisesti halukkaita jatkamaan suojelua paikallisten toimijoiden kanssa.
”Kyllähän täällä kalastetaan yleisesti kestävällä tavalla”, Hentinen sanoo.
Vaikka uhanalaisia kalalajien tila on huono?
”Niihin pitää keksiä vielä lisää keinoja.”
Penaali, ekologisia kestotiskirättejä, välipalapatukoita, heijastin, pehmolelu, yhdeksän erilaista t-paitaa. Pakkausteippiä ja leikkuulauta. Suomen Luonnonsuojeluliitolla on norppatuotteille kokonaan oma osionsa.
Norpan tilanne onkin suojelutyön myötä parantunut:
”Laji on muuttunut äärimmäisen uhanalaisesta lajista erittäin uhanalaiseksi”, todetaan ely-keskuksen tuoreessa tiedotteessa.
Kalat eivät vetoa samalla tavalla. Paradoksaalisesti kaloja haluavat suojella mieluiten juuri kalastajat. Jasper Pääkkonen saattaa olla parasta, mitä lohille on vuosiin tapahtunut.
Kyse ei ole tiedon puutteesta. Uhanalaisten kalalajien emokalojen määrää kartoitetaan siinä missä lasketaan norppien pesiä ja luonnosta löytyviä istukoitakin. Kuolleista, raportoimattomista eläimistä yritetään tehdä arvioita.
Toisaalta kalojensuojelua ei samalla tavalla vastusteta kuin norppien suojelua. ”Lohivihaa” ei ole. Mutta ei myöskään kansalaisaloitteita.
Juttua on päivitetty 12.7.2019 kello 9:41: Poistettu maininta Etelä-Savon ely-keskuksesta.