Venäläisliikemies vaatii Suomelta yli 200 000 euron korvauksia
Kanadassa asuva Oleg Galuško joutui istumaan Vantaan vankilassa seitsemän kuukautta Venäjän kyseenalaisen pidätysmääräyksen perusteella.
Kanadalaisvenäläinen liikemies Oleg Galuško (Oleg Galouchko) vaatii Suomen valtiolta runsaan 200 000 euron korvauksia, koska hän joutui istumaan seitsemän kuukautta Vantaan vankilassa Venäjän asettaman aiheettoman etsintäkuulutuksen perusteella.
Asiaa käsitellään tiistaina 24. marraskuuta Helsingin käräjäoikeudessa. Tuomio julkistetaan todennäköisesti noin kuukauden kuluttua.
Galuško pitää vaatimustaan ”erittäin kohtuullisena”. Hän sanoo, ettei olisi halunnut viedä asiaa lainkaan oikeuteen, mutta päätyi siihen, koska Valtiokonttori kiisti korvausvaatimuksen hänen mielestään väärin perustein.
”Vaadin korvauksia henkisistä kärsimyksistä ja liiketaloudellisista menetyksistä”, hän sanoo. ”Konsulttiyhtiölläni oli vireillä useita hankkeita ja ne kaikki kariutuivat, kun jouduin istumaan vankilassa Suomen viranomaisten väärän päätöksen vuoksi.”
Suomen Kuvalehti kertoi Galuškon tarinan marraskuussa 2013, kun hän oli juuri vapautunut Vantaan vankilasta.
Tapahtumasarja sai alkunsa Venäjällä vuonna 2004 tehdystä yrityskaappauksesta, jossa alumiinijätti Rusal otti laittomasti haltuunsa Galuškon omistaman Okametin alumiinitehtaan turvallisuuspoliisi FSB:n avustuksella.
Valtaosa alumiiniteollisuudesta liitettiin 2000-luvun alkuvuosina Rusaliin, joka oli kiinnostunut myös Okametista. Rusalin edustaja otti Galuškoon yhteyttä ja tarjosi tehtaasta 1,5 miljoonaa dollaria. Galuško ei kuitenkaan suostunut, hänen mielestään tehtaan todellinen arvo oli ainakin kymmenen kertaa suurempi.
Pian sen jälkeen FSB alkoi ahdistella Galuškoa. Se syytti Okametin vientiyhtiötä salakuljetuksesta ja tullimaksujen kiertämisestä. Samaan aikaan aloitettiin mustamaalauskampanja levittämällä vääriä tietoja yhtiön liikekumppaneille ja pankeille.
Galuško ei kuitenkaan luovuttanut, sillä yhtiöllä meni hyvin ja se työllisti 400 ihmistä. Lopulta hän kuitenkin ymmärsi, että kaappaushankkeella oli Moskovan korkeiden viranomaisten tuki.
Se tuli selväksi viimeistään elokuussa 2008, kun rikostutkintaa johtanut FSB:n everstiluutnantti Sergei Zimnuhov uhkasi panna hänet vankilaan, ellei hän suostu kauppaan.
Galuško pakeni Kanadan passinsa turvin Torontoon. Okamet jäi ilman isäntää, ja viranomaiset ajoivat sen nopeasti konkurssiin yhtiön suurimman velkojan, valtiollisen Sperbankin avulla.
Samalla FSB takavarikoi Pietarin satamasta Okametin miljoonien arvoisen lastin, joka katosi jäljettömiin. Konkurssin jälkeen yhtiö myytiin Rusaliin läheisesti kytköksissä olevalle Stalvit-yhtiölle 1,5 miljoonalla eurolla.
Galuško ryhtyi Kanadassa yrityskonsultiksi. Hän avusti useita kanadalaisia ja yhdysvaltalaisia yrityksiä niiden hankkeissa Venäjällä ja Ukrainassa. Samaan aikaan hän valmisteli oikeusjuttua Venäjän valtiota ja Rusalia vastaan saadakseen omaisuutensa takaisin. Hän laskee kärsineensä yrityskaappauksessa 15 miljoonan euron tappion.
FSB vastasi haasteeseen syyskuussa 2010 tekemällä Galuškosta etsintäkuulutuksen kansainväliselle rikospoliisijärjestölle Interpolille. Galuško ei tiennyt tästä mitään, hän teki Kanadan passillaan työmatkoja eri puolilla Aasiaa, Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.
Venäjän asettamia etsintäkuulutuksia ei oteta maailmalla kovin vakavasti, sillä niiden taustalla on usein poliittisia tarkoitusperiä.
Suomessa tätä ei otettu huomioon. Galuško pidätettiin lentokentällä ja hänet vietiin Vantaan vankilaan. Viranomaiset ryhtyivät valmistelemaan hänen luovuttamistaan Venäjälle, vaikka monet oikeusoppineet epäilivät etsintäkuulutuksen perusteita.
Tilanne muuttui kesällä 2013 Venäjän uuden lain myötä. Noin tuhat lievistä talousrikoksista syytettyä armahdettiin, ja Galuško kuului tähän joukkoon. Hänen mielestään kyseessä oli puhdas pr-temppu, jolla Venäjän johto yritti hillitä oikeuslaitokseen kohdistuvaa kritiikkiä.
Syyskuussa 2013 Suomen viranomaiset päättivät lopulta vapauttaa Galuškon pian sen jälkeen, kun Yleisradio oli ryhtynyt valmistelemaan ohjelmaa hänen tapauksestaan. Oikeuden mukaan häntä ei ollut syytä pitää enää vangittuna, koska hänet oli armahdettu Venäjällä.
Valtiokonttori kieltäytyy maksamasta Galuškolle korvauksia juuri tämän armahduksen perusteella. Päätöksen mukaan hän oli ”tunnustanut” syyllisyytensä samalla, kun hän oli hyväksynyt armahduksen. Galuško pitää päätöstä käsittämättömänä.
Galuškon asianajaja Ville Punto ei halua ennakoida Helsingin käräjäoikeuden päätöstä. Hän arvelee kuitenkin, että asia etenee hovioikeuteen, jos korvausvaatimukset hylätään.
”Asia saattaa vaatia korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun”, Punto sanoo. ”Tämä on hyvin poikkeuksellinen tapaus, jossa on paljon erityispiirteitä.”
Galuško on valittanut Venäjän asettamasta pidätysmääräyksestä ja Suomen viranomaisten toiminnasta myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.