Välituntien arkea ala-asteella: Leikitäänkö hippaa vai katsotaanko pornoa?

”Herätkää aikuiset! Porno on lapselle haitallista”, varoittaa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.

älypuhelimet
Teksti
Katri Merikallio

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Helsinkiläisen ala-asteella kello soi ja lapset juoksevat pihalle. Yhdet pelaavat futista, toiset leikkivät hippaa. Joukko 11-vuotiaita poikia kerääntyy kulman takana älypuhelimen ympärille. Sen ruudulla lihava alaston nainen hytkyy miehen päällä ja voihkii äänekkäästi.

Mitä 11-vuotiaitten poikien mielessä tuolloin tapahtuu, sen tietävät vain pojat itse. Mutta myös Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) Tatjana Pajamäellä on siitä käsitys.

Yhä nuoremmat lapset soittavat liiton auttavaan puhelimeen juuri seksiin tai pornoon liittyvien kysymysten takia. Pornoon on päädytty usein repusta löytyvällä älypuhelimella.

”Pornosivulle päätyminen laukaisee lapsessa samaan aikaan suuren määrän ristiriitaisia tunteita: uteliaisuutta, häpeää, hämmennystä, pelkoa, kiihottuneisuutta ja syyllisyyttä”, Pajamäki kuvailee. Hän toimii järjestössä lasten ja nuorten auttavan puhelimen ja netin päällikkönä.

MLL:n auttavassa puhelimessa poika voi kysellä, pitääkö hänenkin kyetä olemaan monen naisen kanssa yhtä aikaa, tai tyttö sitä, pitäisikö hänen ryhtyä pornotähdeksi. Jotkut pojat ovat olleet huolissaan siitä, että ovat riippuvaisia nettipornosta eikä tavallinen naisen vartalo enää heitä kiihota.

Pajamäen mukaan kysyjät eivät ole vain murrosikäisiä. Alle 9-vuotiaiden poikien kysymykset seksistä ovat kahdeksan vuoden aikana yli kaksinkertaistuneet. Nuorimpien soittajien taustalla on voinut kuulua pornovideon äänet.

 

Nettiporno on tullut viime vuosina myös lastenpsykiatri Jari Sinkkosta vastaan monista suunnista: asiakastyössä, vanhempainilloissa, tapaamisissa opettajien kanssa.

Helsinkiläisen peruskoulun terveydenhoitaja kertoi äskettäin Sinkkoselle kysyneensä systemaattisesti 6-luokkalaisilta pojilta, olivatko he olleet nettipornon kanssa tekemisissä. Lähes jokainen vastasi myöntävästi.

6-luokkalaiset ovat keskimäärin 12-vuotiaita.

”Lapset osaavat mennä sivuille ilman, että siitä jää sivuhistoriaa tietokoneeseen tai älypuhelimeen.”

Sinkkonen on huomannut, että vanhemmat elävät illuusiossa, että lapset eivät olisi seksuaalisia, hehän ovat vielä niin pieniä.

”Mutta lapsi on seksuaalinen olento ja juuri siksi häntä pitää suojella, jotta se osa-alue saa hänessä kehittyä rauhassa”, sanoo Sinkkonen. ”Aikuisen tehtävä on huolehtia, että lasta ei reväistä liian aikaisin aikuisten maailmaan.”

 

Vanhempainilloissa nousee usein kaksi vasta-argumenttia: että lasten nettipornon katselemista ei kuitenkaan voi estää ja että katsoimmehan mekin salaa nuorina isien pornolehtiä.

”Herätkää aikuiset!” Sinkkonen puuskahtaa. ”7080-luvun jallut ja ratot olivat jotain aivan muuta, kuin mitä netissä oleva kova porno tänä päivänä on.”

Audiovisuaalisen materiaalin vaikutus mieleen on myös kokonaan toista luokkaa kuin pelkän kuvan katseleminen.

”Ja laittakaa niitä esto-ohjelmia myös älypuhelimeen”, Sinkkonen patistaa. ”Minusta on käsittämätöntä, että vanhemmat vain toteavat, että eihän sitä voi estää.”

Pajamäki muistuttaa myös, että jos perheen aikuiset katsovat pornoa, he aina poistavat sivuhistoriat koneelta, jotta lapsi ei vahingossa päädy sivustoille. Ja ettei pornoa katsota silloin, kun lapset ovat lähettyvillä.

”Omien vanhempien vierailu pornosivuilla voi olla lapselle todella ahdistavaa. Se on tullut lasten puheluissa esiin.”

 

Sinkkonen, Pajamäki ja MLL:n pääsihteeri Mirjam Kalland ovat samaa mieltä siitä, että lapselle porno on haitallista.

”Ilman muuta. Porno häiritsee lapsen tervettä kehitystä, ja se on ahdistavaa, koska lapsi ei pysty sitä käsittelemään eikä käsittämään”, Kalland sanoo.

”Porno saattaa myös vaurioittaa ja vääristää lapsen normaalia seksuaalista kehitystä. Juuri siksi pornografinen materiaali on luokiteltu K18 myös elokuvissa.”

Jari Sinkkonen kuvailee lapsen hämmennystä esimerkillä 10-vuotiaan tytön silmin. Tyttö oli päätynyt vahingossa sivustolle, jossa kolme noin 70-vuotiasta miestä harrasti suuseksiä.

”Mitä lapsi pystyy tälle kuvalle tekemään? Yksi miehistä näytti vielä omalta ukilta. Tätäkö aikuiset tekevät? Tällaistako minun pitäisi isona tehdä?”

”Pornon kylmässä arvomaailmassa miehen pitää aina olla valmis ja penikset ovat suuria. Sitten pieni kehittyvä poika tutkii, että onko hänelle kasvanut jo yksi karva vai ei. Lapsi voi olla siitä todella hädissään, pitääkö hänestäkin tulla tuollainen.”

Aikuinen tietää, että pornografialla ja seksuaalisuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Porno on aikuisten näyteltyä seksitoimintaa, seksuaalisuus on puolestaan laajempi, tunne-elämään liittyvä alue.

Lapsi ei tätä tiedä. Hän ei esimerkiksi tiedä sitä, että aikuiset eivät pääsääntöisesti harrasta ryhmäseksiä tai ruoski toisiaan.

”Lapsi, jonka keskushermosto ja oma kroppa ovat kypsymättömiä, on täysin kykenemätön käsittelemään näkemäänsä. Silloin näkemä jää traumaattisena kuvana lapsen mieleen.”

Traumatisoivana tapahtumana pidetään mitä tahansa yksilön kokemaa uhkaavaa tilannetta, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita. Trauma voi olla pitkäkestoinen, siihen liittyy ahdistusta, traumaattista stressiä, muiston tahatonta palautumista, ja sen hoito vaatii ammattilaisen apua.

 

Jari Sinkkonen tekee selvän eron lapsen ja murrosikäisen nuoren välillä. Nuori voi masturboimalla purkaa kiihottuneisuuttaan, lapsi ei.

”Kuvat jäävät pyörimään lapsen mieleen, ja purkamaton kiihottuneisuus vie valtavasti lapsen voimavaroja.”

Myös lapsen ja nuoren riippuvuus syntyy helpommin kuin aikuisen. Pornon ärsykkeet ovat erittäin voimakkaita, ja se aivojen etulohkon alue, joka on impulssien hallinnan kannalta olennainen, on vielä kypsymätön.

”Nuori on impulsiivinen ja altis kaikenlaiselle koukkuun jäämiselle, oli sitten kyse tupakasta, pilvestä tai pornosta”, Sinkkonen muistuttaa.

Nuorella, jolla hormonit ja himot jo jylläävät, mieli voi jäädä pyörimään pornokuvastossa ja masturbointi menee yltiöpäiseksi. Jos pornon katseluun syntyy riippuvuussuhde, hänet on syytä ohjata ammattiavun piiriin.

 

Pajamäki rohkaisee vanhempia puhumaan alakouluikäisten kanssa pornosivuista jo ennen kuin sellaisille on päädytty. Vaikka estoja ja suodatinohjelmia omissa koneissa olisikin, kaverilla ei ehkä ole.

”Lapselle voi kertoa, että netissä on kuvia, joissa on ihmisiä yksin tai yhdessä alastomina ja että ne voivat tuntua pelottavilta tai hämmentäviltä.”

Lapselta voi kysyä, onko tällaista tullut vastaasi jossain porukassa, ja jos on, asiasta on hyvä jatkaa.

Lapselle pitäisi Pajamäen mukaan kertoa, että seksuaalisuus on hyvä asia ja koskettaa kaikkia ihmisiä, ja että seksuaalisuudessa tärkeintä on, että siitä tulee hyvä olo niin itselle kuin toisellekin. Että seksi ei ole suorituksia vaan kokonaisvaltainen maailma.

”Pornosta juuri puuttuvat tunteet ja toisen huomioonottaminen”, Pajamäki sanoo.

Jos lapsi on pornosivuille jo päätynyt, Pajamäki kehottaa aikuisia pysyttelemään tyynenä, vaikka omassa mielessä kuohuisi kuinka.

”Pornoon törmännyt lapsi tarvitsee ennen kaikkea lämpöä, kaikkien tunteiden vastaanottamista ja niiden sanoittamista ja hyväksymistä. Lapsi tarvitsee myös hänen tasolleen sovellettua tietoa, joka auttaa häntä suojelemaan itseään jatkossa.”

”Tärkeintä on keskustelun sävy ja viesti siitä, että näistä asioista saa ja on tärkeä keskustella. Luvan saaminen helpottaa lapsen ja nuoren syyllisyyden- ja häpeäntunnetta.”

Pajamäki kiittäisi ensin lasta rohkeudesta puhua asiasta.

”Kannattaa keskustella siitä, minkälainen olo katsomisesta tuli, ja mitä siitä jäi mieleen. Kannattaa varmistaa, jäikö lapselle jokin erityinen mielikuva, joka yhtäkkiä saattaa nousta uudelleen mieleen, vaikkapa keskellä koulupäivää.”

Se kertoo traumaattisesta kokemuksesta.

 

Kun lapsi on saanut käsitellä tunteitaan, ikäviäkin, häntä voi muistuttaa, että juuri tämän takia niitä sivustoja ei pidä katsoa – vaikka ne kiinnostaisivat.

Lapselle myös kerrotaan, mitä hän tulee tehdä vastaisuudessa, jos sivuille päädytään. Että selain suljetaan ja asiasta tullaan puhumaan vanhemmille.

”Silloin aikuinen osoittaa, että hän ottaa ohjat käsiinsä. Lapsi voi kokea olevansa turvassa.”

Tärkeä on myös pysyä herkkänä sille, mikä on oman lapsen tunnetaso seksuaalisuuden maailmassa. 11-vuotiaalle pojalle jo tytön pussaaminen tai hitaiden tanssiminen koulun diskossa ovat valtavia askeleita. Oman seksuaalisen uteliaisuuden tyydyttämiseksi voi riittää kaupan bikinikatalogin katselu.

Niin Sinkkonen kuin Pajamäki patistavat vanhempia pysymään lastensa tunnemaailmassa mukana. Jos lapsen käytös muuttuu, hän on levoton ja ahdistunut eikä saa illalla unta, kannattaa kysyä suoraan, onko lapsi nähnyt jotain pelottavaa tai hämmentävää koneella.

 

Mannerheimin Lastensuojeluliiton tukivinkit löytyvät täältä.