Eeppisiä operaatioita

Kun Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät Iraniin, operaatiolle annettiin nimeksi Eeppinen raivo (Epic Fury). Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Yhdysvallat on raivoissaan: kun se miehitti Grenadan vuonna 1983, operaation nimi oli Kiireellinen raivo (Urgent Fury). On nähty myös Keskiyön vasara (Midnight Hammer, 2025), Aavikkomyrsky (Desert Storm, 1991) ja Notkea jousiampuja (Nimble Archer, 1987).

Operaatioiden mahtipontinen nimeäminen ei suinkaan ole yhdysvaltalaisten suurmiesten keksintöä, vaan se on kuulunut sotilaskulttuuriin antiikin ajoista saakka. Näin sanoo Maanpuolustuskor­keakoulun sotahistorian emeritusprofessori ja Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti Martti Turtola.

Miksi operaatiot nimetään niin eeppisesti?

Turtolan mukaan erilaiset perinteet, kuten symboliset nimet, hihamerkit ja joukkojen liput ovat olleet tärkeä keino ylläpitää sotajoukon yhteishenkeä.

Hyökkäys on sotilaille­ traumatisoiva tilanne, ja operaation­ nimi on yksi tapa luoda yhtenäisyyttä ja merkitystä.

Normandian maihinnousun operaationimi Yliherra (Overlord, 1944) on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista. Toinen syy eeppisille nimille onkin johtajien pyrkimys jättää jälki histo­riaan.

Turtolan mukaan operaatio Eeppinen raivo kuvaa Trumpin tavoitteita hyvin. ”Koko tämä operaatio, kaikki hänen toimenpiteensä, joita tässä on tehty, ovat pyrkimys saada hänen nimensä histo­riaan.”

Lisäksi nimien tarkoitus on viedä ajatukset pois sodan aiheuttamasta kärsimyksestä. Huomio halutaan siirtää yleviin tavoitteisiin, glorifioida niitä.

Kotimaisia eeppisiä operaatioiden nimiä sotahistoria ei tunne, mutta voitaisiinko niitä missään yhteydessä nähdä tulevaisuudessa? Voisiko Suomi nimetä operaationsa vaikkapa Suureksi tunturipöllöksi (The Great Arctic Owl)?

Se on ihan mahdollista, sanoo Turtola.