Tapaus Kuntaliitto: Huonot johtajat, sairas työyhteisö?
Kuntatalo Helsingin Kalliossa. Kuva Petri Kaipiainen / Suomen Kuvalehti.
Kuntaliitossa kiusataan, uutisoitiin huhtikuussa. Helsingin Sanomat julkaisi työntekijöiden kertomuksia huonosta työilmapiiristä ja kymmenistä kiusatuista, jotka olivat vuosien mittaan kokeneet milloin mitäkin – haukkumista, syrjimistä, ääritapauksissa fyysistä väkivaltaa.
Liiton johto älähti.
Varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen pohti, onko kyse tosiaan kiusaamisesta. Yksittäistapaukset olivat mahdollisia.
Toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma muistutti Kuntaliiton olemassa olevista prosesseista, joilla kiusaamiseen puututaan, kun se tulee tietoon.
Työsuojeluvaltuutettu Kari Väyrynen ihmetteli kiusaamisväitteitä “huuli pyöreänä“.
Kuntaliiton hallitus tuomitsi kiusaamisen. Ainoastaan puheenjohtaja Rakel Hiltunen (sdp) pyysi anteeksi entisiltä ja nykyisiltä kiusatuilta työntekijöiltä.
Asioihin puututtaisiin, lupasi Hiltunen. Sanapari “Kuka vuotaa?” ei saisi enää näkyä eikä kuulua Kuntaliiton yksiköissä.
Liiton johto etsi ratkaisuja ongelmaan, jota se ei ensin meinannut ottaa todesta. Kehitettävien asioiden listasta tuli pitkä: esimiestyö, osaamisen johtaminen, suorituksen johtaminen, välittämisen prosessi, esimiesten valmennus…
Uudistukset on jo pistetty alulle.
Henkilöstölle avattiin palautekanava, jonne työntekijöiden nimettömiä viestejä alkoi tippua.
Kesäkuussa Kuntaliitto ilmoitti, että kiusaamistapauksia oli löytynyt selvityksissä kymmenkunta. Palauteviestejä oli saapunut noin sata. Niistä yli 60 sisälsi negatiivista kritiikkiä.
Kuntaliiton mukaan monet tapaukset olivat liittyneet jo päättyneisiin työsuhteisiin. Työntekijät eivät ole samaa mieltä.
Kuntaliiton varsinainen ongelma ei ole kiusaaminen, vaan huono ja epäpätevä johtaminen. Se on vuosien mittaan synnyttänyt syrjintää, suosikkijärjestelmiä ja sairaan työyhteisön.
“Sinut on nähty”
“Osa ihmisistä on aivan tukossa, kuin halvaantuneita. He miettivät jatkuvasti, kuinka tekisivät työnsä mahdollisimman huomaamattomasti – tai niin, ettei siitä tulisi sanomista jälkeenpäin”, sanoo yksi Suomen Kuvalehden haastattelemista kuntaliittolaisista.
“Tiettyjä ihmisiä nokitaan jatkuvasti. Heidän työtään mitätöidään, ei anneta työnkuvan mukaista työtä tai heidän työrauhansa tuhotaan. Jos joku ei ole suosiossa, hänet pyritään systemaattisesti pitämään ulkona kaikesta.”
Eräs haastatelluista on työskennellyt Kuntaliitossa vuosikymmenen verran. Kerran työntekijä oli välittänyt töissä valmistelemansa esityksen asianosaisille kollegoilleen työsuhteensa alkumetreillä. Kävi ilmi, että yksi vastaanottajista oli väärä – ainakin yksikön johtajan mielestä.
“Mitä olet mennyt tekemään? Nyt esitys leviää ympäriinsä”, pomo ärähti.
Materiaalia ei olisi saanut välittää työkaverille, vaikka esitys liittyikin tämän työhön. Samalla työntekijälle kerrottiin, että hän oli liikaa tekemisissä muiden sorsiman kollegan kanssa:
“Sinut on nähty kahvilla kyseisen ihmisen kanssa, ei ole kovin fiksua.”
Simputtaminen kohdistuu paljolti naisiin. Kiusaajat ovat useasti esimiesasemassa. Monet kovimmin ja pisimpään kiusatuista lähentelevät eläkeikää.
“Sana ‘kiusaaminen’ on kyllä hirveän huono – tulee mieleen koulun piha, jossa lapsi heittää välitunnilla toisen lakin maahan. Kun on kyse aikuisista ihmisistä, toiminta on paljon hienovaraisempaa.”
Vuosien mittaan jotkut kiusatuista ovat jääneet osa-aikaeläkkeelle. Toiset ovat lähteneet muualle töihin.
“Heillä ei ollut mahdollisuuksia edetä urallaan. Itsekin koen, että minulla on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Yksikössäni halutaan sitä tiettyä peruskauraa, jota ‘on aina tehty’. “
“Myös eri yksiköiden välillä on kilpailua, vaikka olemme kuntien edunvalvontajärjestö. “
“Ovi menee ulospäin”
Kaikki SK:n haastattelemat henkilöt ovat sitä mieltä, että osalla esimiehistä on pienet ja isot asiat sekaisin.
“Yksikkö saattaa saada sähköpostitse toimeksiannon, jonka jälkeen asianosaiset kummastelevat käytävillä, mitä kenenkin pitäisi tehdä. Työn organisointi ja vastuutus puuttuvat kokonaan. Kun maito on kaatunut, todetaan että on tehty jotain väärin”, toteaa yksi.
Tavatonta ei ole, että esimies harppoo pitkin yksikön käytäviä räyhäämässä: “Kuka helvetti tällaisen projektin on aloittanut? Se saa lähteä!”
“Esimieheni yrittää kontrolloida kaikkea – myös sellaisia asioita, joista ei ymmärrä mitään. Toivon, että hän olisi paremmin ajan tasalla ja luottaisi alaistensa ammattitaitoon.”, sanoo toinen.
Hän on työskennellyt Kuntaliitossa vasta jonkin aikaa, eikä ole kokenut kiusaamista.
“Pomollani tuntuu kyllä aina olevan vähintään yksi inhokki.”
“Jonkun kyselyn laittaminen kuntiin myöhästyi sen takia, että esimiehelle piti selvittää jokainen lillukanvarsi”, puuskahtaa kolmas.
“Kun mietin lähtöä, sain esimieheltäni uhkauksia siitä, että maineeni menee.”
Haastateltujen mukaan yksikön suosikkiporukkaan kuuluvat saavat toimia vapaasti. Toisten hommia taas palaveerataan, jaetaan muille ja seurataan. Jos heti tarvittaessa ei ole käytettävissä, puhe muuttuu nälvimiseksi:
“Jos täällä ei ole tekijöitä, täytyy varmaan etsiä uusia. Ovi menee ulospäin.”
“Hierarkioiden, titteleiden ja henkilökohtaisten sidoksien takia on muodostunut hiljaisuuden ja poliittisen kähmimisen työkulttuuri. Avoimuus on suhteellista”, eräs haastateltu sanoo.
“Oikeasti mitään muutosta ei vielä näy, vaikka yksiköiden päälliköitä on syytetty epäasiallisesta kohtelusta, kiusaamisesta ja huonosta johtamisesta. Miksi syytöksiä ei selvitetä ja asianosaisia ihmisiä laiteta tutkimuksen ajaksi syrjään, jotta työntekijöillä olisi aidosti turvallinen tunne puhua?”
Surkeaa käytöstä
“Kovin tutulta kuulostaa. Esimerkit noudattelevat huonon johtajuuden toimintatapaa”, sanoo dosentti Marja Eriksson Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta.
“Työntekijöiden puheista huomaa, että heidän näkökulmastaan katsottuna työn organisointi on hakusessa – vaikka strategia kuinka löytyisikin johtajien pään sisältä.”
“Johtaminen on normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa. Jos johtaja simputtaa, huijaa, tai ei selvitä alaisten vastuualueita, pallo on hukassa” Eriksson sanoo.
Olemassa olevista prosesseista ei juuri ole hyötyä, jos niitä ei noudateta.
“Huono johtaminen pesiytyy yhteisöihin siksikin, että kukaan ei puutu. Järkyttävää on se, että Suomessa on niin hyvät ja kalliit rakenteet – työsuojelupiirit, työterveyshuolto, tasa-arvovaltuutettu – ja silti huono käytös jatkuu. Se johtuu pelon ilmapiiristä”, Marja Eriksson sanoo.
Eriksson johti Suomen Akatemian rahoittamaa Johtajuus, valta ja pelko -hanketta vuosina 2007-2010. Siinä tutkittiin pelon ja epävarmuuden käyttöä asiantuntijaorganisaatioiden johtamisessa.
“Jo silloin kävi ilmi, ettei pelolla johtaminen johdu pelkästään taloudellisesta paineesta, tehokkuusvaatimuksista tai Kiina-ilmiöstä”, Eriksson toteaa.
“Taustalla nämä tekijät toki vaikuttavat, mutta pohjimmiltaan kyse on siitä, että johtajat ja esimiehet eivät osaa käyttäytyä. He käyttävät valtaansa väärin ja kohtelevat muita huonosti.”
Alaisilla taas saattaa olla vääntynyt kuva itsestään ja työtaidoistaan.
“Monella työntekijällä on mielessään hierarkkinen malli: ylempää ei lähdetä herkästi arvostelemaan. Ei kukaan halua joutua epäsuosituksi. Jos ihmistä kohdellaan huonosti, monet ajattelevat sen olevan heidän oma vikansa.”
“Johtamisprosessit on luotu siksi, että yksilöiden mielivaltainen käytös estyisi”, Eriksson sanoo.
“Mutta johtamisen pitäisi nykyisin olla sitouttamista ja kannustamista. Esimiehen tehtävä on tukea alaisiaan, jotka johtavat itseään – ei pompottaa tai valvoa.”
Moraali kulkeutuu ylhäältä alas
Kuntaliitossa työskentelee kolmisensataa asiantuntijaa. Liiton toimintamenot katetaan muun muassa kuntien jäsenmaksuilla.
“Mielestäni pitäisi keskustella siitä, millaista touhua me veronmaksajat oikein rahoitamme”, Marja Eriksson heittää.
“Moraali valuu ylhäältä alaspäin. Jos johto katsoo ongelmia läpi sormien vuodesta toiseen, yhteisö voi huonosti. Kuka maksaa palkkaa ihmiselle, joka kiusaa ja häiritsee työyhteisöä vuodesta toiseen?”
Hänen mukaansa julkisen puolen asiantuntijaorganisaatioissa ongelmia syntyy helpommin kuin yksityisellä puolella.
“Voittoa tavoittelevissa yrityksissä on helpompaa: eivät kiusaajien ja huonojen johtajien yksiköt tee tulosta. Asioihin puututaan herkemmin.”
Julkisuus ja siitä seuranneet kehitysaikeet ovat SK:n tietojen mukaan saaneet Kuntaliitossakin aikaan jonkinlaista muutosta.
“Kiusatut mummot ovat peloissaan vaikka olisi tilaisuus reagoida” sanoo yksi kuntaliittolaisista. “Pomokin on ilmeisesti saanut jotain satikutia, koska hän tuntuu olevan varpaillaan.”
“Uskon että monet vanhemmat työntekijät miettivät lähinnä, kuinka selvitä työuransa loppuun. He tuskin jaksavat ottaa uudestaan riskiä ja laittaa itseään alttiiksi”, sanoo toinen.
“Vuosien mittaan toivo muutoksesta on noussut monta kertaa, mutta mitään ei ole koskaan tapahtunut.”
Mitä tapahtuu nyt?
Kuntaliitto on etsinyt ratkaisuja niin esimiesten koulutuksesta, työyhteisötaitojen parantamisesta kuin työilmapiirikartoituksestakin.
“Kuuntelin korvat höröllä puhetta ensi keväällä tehtävästä henkilöstötilinpäätöksestä. Tulkitsin sen niin, että hallitus on antanut johdolle aikaa hoitaa asiat kuntoon. Voihan olla, että luottamuslause ei olekaan enää voimassa jos muutosta ei tule”, sanoo eräs haastatelluista.
“Minusta on hienoa, että hallitus tuli näin vahvasti esiin tässä asiassa. Varmaan kaikki ymmärtävät sen, ettei muutos tapahdu päivässä ja että niitä paperinmakuisia prosessejakin tarvitaan”, sanoo toinen.
Muutamat tosin suhtautuvat lupauksiin yhä skeptisesti.
“Kuntaliitto yrittää nyt luoda yhtenäisyyttä, mutta onnistuuko se, jos johdolla ei ole aitoa halua sitoutua uudistamiseen ja tehdä vaadittavia henkilöstömuutoksia? Epäilen edelleen talon johtoa, joka ei ole aidosti meidän puolellamme. Sen viimeaikaisissakin toimenpiteissä näkyy pyrkimys suunnata julkinen mielenkiinto pois henkilöstöön kohdistuneista laiminlyönneistä.”
Kuntaliitto pyrkii uudistumaan
“Sanotaan niin, ettei johtamisjärjestelmä ole ollut Kuntaliitossa aiemmin tiukasti keskitetty”, kommentoi Kuntaliiton talous- ja hallintojohtaja Timo Leivo väitettä siitä, että ongelmat kumpuavat huonosta johtamisesta.
“Monet asiat, kuten esimiestyön ja johtamisen kehittäminen on ollut kohtuullisen itsenäistä, yksikkökohtaista toimintaa.”
Hän myöntää, että petrattavaa on.
“Kuntaliitto syntyi 90-luvun lamavuosina usean eri liiton yhdistyessä. Porukkaa jouduttiin vähentämään, työntekijöitä ja esimiehiä tuli useista erilaisista organisaatioista”, Leivo toteaa.
“Yhteisten toimintatapojen kehittyminen ja organisaatiokulttuurien yhdistyminen on aina pitkä prosessi. Se voi vaikuttaa myös työilmapiiriongelmien taustalla.”
Timo Leivo on työskennellyt Kuntaliitossa viime syksystä saakka. Henkilöstöhallinnosta kokemusta on kertynyt parinkymmenen vuoden ajalta.
“Voi olla, että kipupisteitä ja haastepaikkoja ei ole aina tunnistettu yhtenäisellä tasolla riittävän hyvin”, Leivo sanoo. “Epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen suhteen on kuitenkin aina ollut tiukka linja. “
Työterveyslaitos (TTL) toteutti Kuntaliitossa henkilöstötutkimuksen kuun vaihteessa. Sen tuloksista etsitään kehityskohteita. Myös esimiesvalmennus on käynnistynyt.
“Näkisin, että Kuntaliitto on muutosvaiheessa. Korostamme nyt sitä, että pelisäännöt ovat samat kaikille” Leivo sanoo.
Liiton henkilöstöintraan avattuun palautekanavaan on tullut kritiikkiä johtamisesta, esimiestyöstä sekä yhteistyöstä kollegojen ja osastojen välillä.
“Viesteistä ei kuitenkaan voida selvittää tarkasti, millaisista tapauksista on kyse”, Timo Leivo sanoo. “Jos on jotain sellaista, mihin pitää puuttua juuri ja nyt, siitä meidän pitää saada tieto suoraan.”
Palautekanavan viestit ovat nimettömiä, eikä niistä välttämättä paljastu yksikkökään.
“Emme voi tehdä mitään, jos emme tiedä asioista tarpeeksi – silloin olemme aseettomia. Palautekanava on hyvä asia, mutta se toimii enemmänkin kuumemittarina”, Leivo toteaa.
“Kuntaliiton rakentamilla työkaluilla ja menetelmillä pyrimme siihen, että ongelmat hoituvat yhtenäisellä tavalla ja tulevat läpinäkyväksi, mitattaviksi.”
“Jos jotakin asiaa ei voida raportoida, seurata tai mitata, sitä ei voida johtaa eikä parantaa. Emme ole aina olleet tässä kauhean hyviä”, Leivo sanoo.
“Tähän ei ole mitään muuta konstia, kuin ihan raa’asti tehdä niitä oikeita asioita. Olen halunnut korostaa sitä, että jos omassa työyhteisössä asia ei hoidu, voi aina tulla minun tai henkilöstöpäällikön puheille”, Timo Leivo painottaa.
Aiheesta lisää Rakel Hiltunen pyytää anteeksi Kuntaliiton kiusatuilta (Suomenkuvalehti.fi 13.4.2011) Kuntaliiton työsuojeluvaltuutettu: “Huuli pyöreänä ihmettelemme kiusaamisväitteitä” (Suomenkuvalehti.fi 12.4.2011)
Oikaisu: Tekstissä mainittiin virheellisesti, että THL toteutti Kuntaliitossa henkilöstötutkimuksen. Tutkimuksesta vastasi Työterveyslaitos (TTL).