Sdp kaavailee Mikael Jungnerista puolueen kannatuksen nostattajaa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Demarit toivovat Mikael Jungnerista sekä puolueväen että liikkuvien äänestäjien innostajaa.

Heinäluoma, Jungner ja Urpilainen
Selvä työnjako. Eero Heinäluoma vahtii, etteivät perinteiset demarit karkaa, kun Mikael Junger laventaa kannatuspohjaa. Jutta Urpilainen vilkuilee molempiin suuntiin. Kuvat Lehtikuva

Ensi viikon Joensuun puoluekokous on Sdp:lle tärkeämpi tapahtuma kuin päälle päin näyttäisi.

“Siellä mitataan lopullisesti Jutta Urpilaisen arvovalta”, yksi demarivaikuttaja kuvaa asetelmaa.

Urpilaisen ensimmäinen kaksivuotiskausi on ollut vaikea. Sosiaalidemokraattien kannatus on polkenut paikoillaan, ja puheenjohtajan uskottavuutta on koeteltu. Viime talvena tapahtui kuitenkin käänne, kun Urpilainen ajoi Eero Heinäluoman eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Tarja Filatovin tilalle. Samalla puheenjohtaja sai kaipaamansa sivustatuen ja tuulensuojan.

Sdp:n politiikka on ryhmänjohtajan vaihduttua terävöitynyt. Se ei enää tavoittele laajaa kansallista sopua edes vaalijärjestelmästä, presidentin valtaoikeuksista eikä Eurooppa-politiikasta, jotka ennen pidettiin päivänpoliittisten suhdanteiden yläpuolella. Ulkomaalaisasioissa puolue on asemoinut itsensä perussuomalaisten kylkeen, kauas entiseltä liberaalilta linjalta.

Uudet avaukset ovat herättäneet ristivetoa myös demarien sisällä. Kaikkien mielestä ei ollut viisasta sanoutua irti EU:n Kreikka-tukipaketista. Maahanmuuton suhteen mielipiteet jakautuvat vielä jyrkemmin. Omatkin puhuvat populismista ja vanhojen periaatteiden hylkäämisestä.

Nyt on kuitenkin liian myöhäistä perääntyä.

Linja on valittu, ja siinä pitää pysyä, lukee puoluejohdolle Joensuun kokousta varten laadituissa nuoteissa.

Mieli muuttui

Joensuussa viedään myös loppuun Heinäluoman valinnasta alkanut puoluejohdon kasvojenkohotus. Puoluesihteeriksikin halutaan nyt näkyvämpi henkilö. Kaksinapaisesta johdosta on saatu niin hyviä kokemuksia, että siitä ollaan tekemässä saman tien kolmipäinen.

Henkilökin on valmiina: Yleisradion edellinen toimitusjohtaja, Paavo Lipposen entinen erityisavustaja Mikael Jungner.

Hän ehti jo kieltäytyä, mutta muutti mielensä, kun Urpilainen puhui hänet ympäri. Sdp:ssä on yleisesti tiedossa, että Jungner on nimenomaan Urpilaisen ehdokas, vaikka sitä ei kirjoittamattoman säännön mukaan sovi sanoa suoraan.

Jungnerin valinnan toivotaan panevan pisteen puheille, joiden mukaan Heinäluoma on puolueen todellinen johtaja.

“Urpilaisen kannalta on parempi, että hänellä on kaksi eri tavalla vahvaa henkilöä ympärillään. Sellaisessa asetelmassa hänen on helpompi löytää oma roolinsa”, yksi puolueen sisäpiiriläinen uskoo.

Kaksi vuotta sitten puoluesihteeriksi tullut Ari Korhonen osoittautui nopeasti virhevalinnaksi: esimiehenä kulmikkaaksi ja poliittisesti heikoksi. Jungner sai väen taakseen jopa Ylessä, joka ei ole henkilöstöasioissa helpoimpia paikkoja.

“Mikael on innostaja – antaa paljon vapautta, jakaa vastuuta ja luottaa ihmisiin. Vaikka hän on itsevarma, hän ei ole töykeä”, Sdp:ssä eri järjestötehtävissä työskennellyt tuttu arvioi.

Julkisuudessa viihtyvän ja sen mekanismit hyvin tuntevan miehen toivotaan myös tuovan puolueelle kaivattua näkyvyyttä.

Puheet pyöristyvät

Valinta ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu.

Jungnerilla on myös vastustajia, joiden mielestä hän on liian oikeistolainen. He eivät muistele hyvällä esimerkiksi heittoa, että Sdp:n nimestä voisi poistaa sosiaali-etuliitteen. Jungner onkin vaivihkaa pehmentänyt lennokkaimpia lausahduksiaan.

Jäljellä on silti pieni pelko, ettei sanavalmis älykkö malta jatkossakaan pitää kieltään kurissa. “Tehdas meni, so fucking what” -tyyppiset möläytykset voisivat vaalien alla kolahtaa pahasti omaan nilkkaan.

Tiukimman vastuksen Jungnerille tarjoaa SAK:n EU-asiantuntija Reijo Paananen, jonka taakse on ryhmittynyt osa ay-siivestä ja vasemmistodemareista.

Siinä missä Jungnerin lasketaan tuovan puolueelle hyvin koulutettuja liikkuvia äänestäjiä, Paanasen toivotaan vetoavan perinteisiin työläiskannattajiin.

Sitä varten on kuitenkin jo Heinäluoma.