Riita roskista: Kunnissa pelätään, että jätelaki uudistuu yritysten ehdoilla

Myös keskustan ja kokoomuksen poliittiset intohimot ovat nousseet pintaan.

jätelaki
Teksti
Tuomo Lappalainen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Hallituksessa monen kokin voimin hämmennetty sote-soppa porisee vielä, kun samantapaisista aineksista on syntymässä toinenkin riita.

Taustalla ovat hallitusneuvotteluissa sovittu jätelain uudistus ja jo edelliseltä hallituskaudelta periytyvä hankintalain päivitystyö.

Jätelakiin kaavaillaan muutosta, joka rajaisi kuntien vastuun jatkossa pelkästään asumisen jätteisiin. Tähän asti niiden on pitänyt huolehtia myös esimerkiksi koulujen, seurakuntien ja sosiaali- ja terveyspalvelujen jätehuollosta.

Samaan aikaan hankintalakiin on tulossa yläraja sille, kuinka paljon kuntien jätelaitokset voivat myydä palveluja ulkopuolisille. Muutosta perustellaan EU-direktiivillä, jonka mukaan korkeintaan 20 prosenttia kunnallisten toimijoiden liikevaihdosta voi tulla vapailta markkinoilta. Nykyisin monet jätelaitokset keräävät 10–20 prosenttia myynnistään tällä tavalla.

Uudistusta valmistellut työryhmä ehdotti jo edellisen hallituksen aikana rajan pudottamista kymmeneen prosenttiin. Elinkeinoelämässä on pidetty sitäkin liian korkeana. Muun muassa ympäristöteollisuuden ja -palvelujen etujärjestö YTP haluaisi laskea rajan nollaan.

 

Hankintalain kokonaisuudistus on määrä antaa eduskunnalle jo kevätistuntokauden aikana ja saada voimaan ennen vuoden loppua. Jätelain valmistelu ei sen sijaan ole vielä niin pitkällä ja vie kauemmin.

Myös poliittiset intohimot ovat nousseet uudistusten yhteydessä pintaan.

Keskusta joutuu vahvana kuntapuolueena ottamaan huomioon Kuntaliiton torjuvan kannan.

Kokoomuksella taas on suora linkki yksityisten jäteyhtiöiden etuja valvovaan YTP:hen, jota johtaa muun muassa Jan Vapaavuoren erityisavustajana toiminut Tatu Rauhamäki.

Kuntapuolta edustava Jätelaitosyhdistys on varoitellut, että hallituksen suunnitelmat voivat johtaa yksityisen jätebisneksen keskittymiseen ja jätemaksujen nousuun. Kuntalaiset joutuisivat maksumiehiksi.

Kunnalliset yhtiöt ovat viime aikoina tehneet isoja investointeja, jotka jäisivät tehtävien karsimisen jälkeen vajaalle käytölle. Entisiä vastuita varten mitoitettua järjestelmää jouduttaisiin pyörittämään pienemmällä asiakaskunnalla.

Yksityiset jäteyhtiöt taas vetoavat siihen, että kilpailun pitää olla tasapuolista.

”Aina kun jollakin on monopoli, tulee markkinahäiriöitä”, Rauhamäki huomauttaa. ”Tukipalvelut voidaan esimerkiksi hinnoitella alas ja saada sitä kautta kilpailuetua.”

 

Oman mausteensa keskusteluun tuo, että hallitusohjelmassa yhdeksi tavoitteeksi on asetettu jätteiden aikaisempaa tehokkaampi kierrätys – tai konsulttikielellä ”kiertotalouden edistäminen”.

Nykyisin yhdyskuntajätteestä kierrätetään kolmasosa, puolet poltetaan energiaksi, ja runsas kymmenesosa päätyy kaatopaikalle. Hallituksen tavoitteena on nostaa kierrätysaste vähintään 50 prosenttiin.

Kunnat ja yritykset ovat eri mieltä siitäkin, miten tähän päästään parhaiten.

Rauhamäen mukaan yhdyskuntajätteiden kierrätysaste on pysynyt samana viisitoista vuotta ja kilpailun vapauttaminen loisi tilaa uusille kierrätysratkaisuille.

Kuntapuolen vastaväite kuuluu, että yksityiset jäteyhtiöt polttavat paljon sellaistakin jätettä, joka päätyy kunnallisissa laitoksissa jo nyt kierrätykseen.

Jätelaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Markku Salo arvelee, että kamppailu on osa elinkeinoelämän laajempaa yhteiskunnallista manööveriä.

”Siellä mennään nyt ideologia edellä.”