Pohjolan perukoilta

Raideyhteydet Eurooppaan ovat yksi Suomen poliitikkojen, viranomaisten ja elinkeinoelämän suurimmista liikennepoliittisista puheenaiheista juuri nyt.

Hallitus pohtii paraikaa Suomen 12-vuotisen liikennesuunnitelman päivittämistä. Lausuntokierros loppuu 5. maaliskuuta, jonka jälkeen suunnitelma etenee vähitellen eduskuntaan.

Liikenne- ja viestintäministeriön laatimassa luonnoksessa mainitaan, että valtio selvittää raideleveyden muutosta erityisesti Pohjois-Suomessa sotilaallisen liikkuvuuden ja teollisuuden tarpeiden näkökulmasta. Valtakunnallinen näkemys raideleveydestä saataisiin vuonna 2026.

Silloin viimeistään pitäisi tietää myös mahdollisten ratahankkeiden rahoitus.

Suomen raideyhteys Ruotsiin on nytkähtänyt jo hivenen eteenpäin, kun Keminmaan Laurilan, Tornion ja Haaparannan yhteys sähköistettiin Länsi-Lapissa. Yli 30 miljoonan euron urakka valmistui loppuvuonna 2024.

Suomesta on totuttu puhumaan saarena, joka on ”pussin perällä”. Suomen ulkomaankauppa perustuu 95-prosenttisesti Itämeren merikuljetuksiin.

Saarimaisuus on saanut muun muassa Suomen puolustusvoimat analysoimaan tarkoin, mikä on Suomen puolustuksen kannalta kaikkein tärkeintä, kun pohditaan raideyhteyksiä muualle Eurooppaan.

Meriliikenne on tärkein logistinen väylä, mutta myös raideliikennettä pitää puolustusvoimien mielestä parantaa.

Raiteet pitäisi rakentaa eurooppalaisella raideleveydellä, joka on 1 435 millimetriä. Nyt Suomen raideväli on sama kuin Venäjällä, 1 524 millimetriä.

Raidevälin muuttaminen eurooppalaiseen mittaan parantaisi sotilaiden, aseiden, muonan, polttoaineiden ja muiden tavaroiden kuljettamista etenkin poikkeusoloissa.

Puolustusvoimien sotatalouspäällikön, kenraaliluutnantti Jari Mikkosen mukaan puolustusvoimien näkökulmasta paras ”pilottihanke” olisi rakentaa eurooppalainen rata Ruotsin Haaparannalta Kemin Veitsiluotoon ja sieltä Ouluun.

”Mitä etelämmäs päärataa pitkin, sitä parempi. Tästä olisi hyötyä myös teollisuudelle”, Mikkonen sanoo pääesikunnassa sijaitsevassa työhuoneessaan. Hän aloitti tehtävässään marraskuun alussa.

”Radat eivät korvaa merikuljetuksia, mutta uudet radat varmistaisivat kriittisen logistiikkamme, jos meriyhteyksiin tulisi häiriöitä.”

Eurooppalaisen radan pitäisi kulkea mieluiten myös Rovaniemelle ja sieltä Kemijärvelle, joka on tällä hetkellä sähköistetyn raideliikenteen päätepiste Itä-Lapissa. Alueella on laajoja sotaharjoitusalueita, joissa myös Nato-joukot harjoittelevat.

Puolustusvoimat puoltaa edelleen myös niin kutsutun pohjoisen kehäradan rakentamista. Projektia on kutsuttu myös tunturiradaksi.

Se kulkisi esimerkiksi Ruotsin Haaparannalta Rovaniemelle, Kemijärvelle, Sodankylään ja Kolariin, josta olisi suora yhteys satamakaupunki Narvikiin Pohjois-Norjaan.

Teknisesti kyseeseen voisi tulla niin kutsuttu kaksoisraide, jossa leveämmän venäläisen raiteen viereen rakennettaisiin kapeampi, eurooppalainen raide.

Sotatalouspäällikkö Mikkonen näkee, ettei ratayhteys Narvikin satamaan ole täysin ongelmaton. Rautatie on erittäin ruuhkainen, sillä siinä kuljetetaan tonneittain rautamalmia Luulajaan ja Narvikiin.

Noin 500 kilometrin mittaista rautatietä pitäisikin kunnostaa ja laajentaa.

”Malmirata olisi hyvä yhdistää suoraan Kolariin, niin ei tarvitsisi kiertää Haaparannan kautta”, Mikkonen sanoo.

Radat ovat miljardihankkeita, joihin tarvitaan rahoitusta Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. EU-rahaa ei ole poissuljettu. Hankkeet täytyy pystyä perustelemaan ja lobbaaminen sekä poliittinen vaikuttaminen Euroopan unionin suuntaan on erittäin tärkeää.

Puolustusvoimat on käynyt keskusteluja ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa, mutta virallisella tasolla keskusteluyhteys on liikenneministeriöillä ja väylävirastoilla.

Narvikin lisäksi ratayhteyksistä on puhuttu Trondheimiin ja Göteborgiin, jossa on suuri satama. Etenkin Itämeren totaalisessa häiriötilanteessa Ruotsin raideyhteys olisi Suomelle tärkeä.

”Göteborgin kautta kulkevat erittäin merkittävät logistiset virrat. Hyvä yhteys Göteborgiin toimii varayhteytenä Itämeren laivaliikenteelle. Norjan vuoriston ylitys taas on haaste kaikelle maaliikenteelle.”

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on esitellyt myös infrahankkeita, jotka tukisivat Suomen teollisuutta, turismia, huoltovarmuutta ja puolustusta.

EK ehdotti muun muassa junayhteyttä Turusta Tukholmaan. Turusta Ruotsiin johtavan tunnelin ja sillan pituus olisi noin 170 kilometriä.

EK kannattaa myös Helsinki-Tallinna-tunnelia ja Vaasasta Uumajaan rakennettavaa siltaa tai tunnelia. Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) sanoi Ylelle 8. helmikuuta, etteivät EK:n ehdotukset ole tätä päivää.

Nykyisessä hallitusohjelmassa on maininta ainoastaan Vaasa–Uumaja-yhteyden selvitystyöstä.

Sotatalouspäällikkö ei halua ottaa kantaa eri tunnelivaihtoehtoihin, mutta mainitsee, että kaikki Suomen saavutettavuutta parantavat yhteydet ovat tervetulleita puolustuksen näkökulmasta.

Puolustusvoimat on tehnyt yhteistyötä laajasti elinkeinoelämän kanssa, niin teollisuuden kuin matkailun edustajien kanssa.

Puolustusvoimat on lausunut myös Lapin liikennestrategiasta ja EK:n liikenneraportista sotatalouspäällikkö Mikkonen piti puheenvuoron julkistamistilaisuudessa.

”Tarpeet tulee analysoida huolellisesti ja pyrkiä optimoimaan toteutettavat ratkaisut kustannustehokkaiksi ja mahdollisimman monia toimijoita hyödyttäviksi.”

Euroopan unionin tasolla on käyty keskustelua jälleen myös yhteisvelasta, jota käytettäisiin tällä kertaa puolustukseen.

On todennäköisesti määrittelykysymys, mitä kaikkea puolustukseen liittyvää yhteisvelan nimissä voidaan rahoittaa. Voitaisiinko yhteisvelkaa käyttää esimerkiksi puolustusta tukeviin ratahankkeisiin?

Mikkonen ei halua ottaa kantaa ratojen rahoitukseen tai yhteisvelkaan, sillä ne ovat poliittisia asioita. Hänen mielestään oleellista on, että kaikki jäsenmaat satsaavat puolustukseen minimissään yhdessä sovittavat summat.

Ratahankkeet ovat useiden vuosien projekteja. EK:n mielestä väylähankkeita pitää edistää hallituskausien yli, aina 2050-luvulle saakka. Mikkosen mielestä paras aikataulu eurooppalaisen raideyhteyden rakentamiselle on mahdollisimman nopea.

”Vaikka valmistelut aloitetaan heti, vie rakentaminen oman aikansa. Ei passaa viivytellä.”

Itämerellä häiriötilanteet ovat lisääntyneet. Kaapeleita ja putkia on tuhottu ja Venäjän varjolaivasto aiheuttaa jatkuvan öljykatastrofin uhan.

Vuonna 2023 julkaistussa Suomen merikuljetusten huoltovarmuuskapasiteetti –selvityksessä viranomaiset hahmottelivat poikkeusolojen skenaarioita Itämerellä.

Raportin mukaan lähes sotatilaa vastaavassa tilanteessa Itämeri menisi lähes kokonaan kiinni. Oletuksena on, että poikkeusolot kestävät vähintään vuoden.

Tavaroiden tuonti Suomeen lähes puolittuisi. Vienti loppuisi lähes kokonaan. Esimerkiksi elintarvikkeiden ja polttoaineiden määriä ja hintoja pitäisi alkaa säännöstellä.

Viranomaiset eivät kiellä skenaariota, mutta esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen mukaan Itämeren sulkeminen on tällä hetkellä lähes mahdotonta.

Merialueen häiriöt ovat olleet lyhytkestoisia ja paikallisia. Ne johtuvat Venäjän varjolaivastosta. Silti myös raidevaihtoehtoja pitää puntaroida. Varautuminen saaressa, ”pussin perällä”, nähdään järkeväksi.