Islamiin liittyvässä viranomaistoiminnassa on hämmentäviä piirteitä

Islamiin liittyvässä viranomaistoiminnassa on Suomessa hämmentäviä piirteitä.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Suomen Kuvalehti
Suomen Kuvalehti

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Uskontoaiheiset tuomiot kiihotuksesta kansanryhmää vastaan luovat oikeuskäytäntöä. Uskontoon liittyvän sallitun puheen rajat ovat epäselviä, varsinkin kun valtakunnansyyttäjä vetoaa epämääräisesti kontekstuaalisuuteen.

Islamtutkijana olen sitä mieltä, että oikeuslaitoksen tulisi tehdä selkoa tuomioharkinnan perusteluista. Esimerkistä käy valtakunnansyyttäjän Sebastian Tynkkystä (ps) vastaan nostama ja 2019 tuomioon johtanut syyte tekstistä, jonka oikeus totesi rasistiseksi ja panettelevaksi vihapuheeksi.

Miksi näitä käsitteitä ei ole määritelty? Tuomion asiaperusteeksi näyttää jäävän lähinnä se, että teksti voi loukata.

 

Tuomioistuin päätteli, että poliitikko pitää kaikkia muslimeja terroristeina ja solvaa niin ollen kansanryhmää. Tuomiossa muistutettiin islamin asemasta maailmanuskontona, mutta siitä ei käynyt ilmi, mikä painoarvo 1,5 miljardin ihmisen kansanryhmällä oli tuomioharkinnassa.

Oikeus luki poliitikon syyksi, ettei hän ottanut huomioon terroristien sosioekonomista asemaa, terveyttä eikä syrjintäkokemuksia. Uhriuttaako tuomioistuin terroristit? On absurdia vaatia, että kansalaisen pitäisi selvittää terroristien taustat.

Tuomioistuin arvosteli myös sitä, että poliitikko ”piti tyhjänä väitteitä”, joiden mukaan islamilla ja terrorismilla ei ole yhteyttä. Oikeuslaitoksen mielestä yhteyttä ei siis ole. Millä perusteella vastakkaisesta mielipiteestä tulee raskauttava tekijä?

Minkään kysymyksen osalta – rasismin määrittely, terrorismin syyt sekä uskonnon ja terrorismin suhde – tuomioistuin ei esittänyt näkemyksilleen perusteluita. Se otti silti yksipuolisen kannan asioista, jotka alan tutkimuksessakin ovat monisyisiä ja kiistanalaisia.

Islamiin liittyvässä viranomaistoiminnassa on Suomessa hämmentäviä piirteitä.

Sisäministeriön raportissa kuvataan jyrkkää islamia edustavaa salafismia ”hartaaksi uskonsuunnaksi” ja varoitetaan sen yhdistämisestä väkivaltaisiin liikkeisiin. Ruotsin ja Saksan vastaavissa raporteissa huolena on salafismiin sisäänrakennettu väkivaltaisuus.

Terroristien uhriasemaan viittaa väite Suomen poliisin sivustolla: ”Altistuminen viharikoksille voi syrjäytymisen kautta johtaa ekstremistiseen käyttäytymiseen.

Mediassa ja osin viranomaisilla toistuu väite, että suomalaiset ovat Euroopan rasistisimpia. Perehtyminen EU:n ja tutkimuslaitos PEW:n tutkimuksiin osoittaa kuitenkin, että suhtautuminen muslimeihin on täällä eurooppalaista keskitasoa, osin jopa keskimääräistä myönteisempää.

Sosiaalitieteissä terrorismia selitetään lähinnä syrjinnällä, rasismilla ja sosioekonomisilla tekijöillä. Esimerkiksi arvostetun brittiläisen King’s Collegen laajan muslimien haastattelututkimuksen mukaan ne eivät kuitenkaan ole merkitseviä. Keskeiset syyt uskonnollisesti perustellulle väkivallalle olivat islamin puolustaminen ja islamilaisen valtion tavoittelu.

Valtakunnansyyttäjän islam-syytteiltä on vaadittava läpinäkyvyyttä ja perusteluita. Taustaoletukset ja kiihotuspykälän epämääräisyys voivat tuottaa oikeusloukkauksia.

Mallia voisi ottaa Britanniasta. Yhdessä oikeusjutussa muslimikantaja syytti BBC:tä islamistiksi leimaamisestaan. Prosessin yhteydessä kuultiin islamtutkijoita, ja tuomari kertoi lukeneensa Koraanin. Islamin teologiaan paneutuva liki satasivuinen tuomio laitettiin kansalaisten saataville verkkoon.

Joko suomalainen uskontojuttujen syyttäjä tai tuomari on perehtynyt Koraaniin ja Raamattuun?

Esko Kähkönen

Kirjoittaja on teologian tohtori.