Kasvojensiirto: Huippukirurgien käsissä syntyi täysin uudennäköinen ihminen – kukaan ei enää tuijota
Suomessa on parikymmentä potilasta, jotka hyötyisivät kasvojensiirrosta.
Teho-osaston lääkärikierto on päättymässä Töölön sairaalassa Helsingissä. Kello 10.30 Patrik Lassuksen puhelin soi.
Lassus tunnistaa numeron. Puhelu tulee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin elinsiirto-osastolta.
Viisi vuotta kestänyt odotus päättyy: ensimmäinen kasvojen kudosten siirtoleikkaus Suomessa voidaan aloittaa.
Aivokuollut potilas makaa Meilahden sairaalan teho-osastolla.
Hänen sukupuolensa, ikänsä, verityyppinsä ja ihonvärinsä sopivat suunniteltuun leikkaukseen, jossa sitä odottava potilas saa uudet kasvot.
Aivokuolleen luovuttajan omaisten kanssa on keskusteltu. Heiltä on saatu lupa kasvojen ja mahdollisten muiden elinten irrottamiseen.
Lassus on dosentti ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri. Hän soittaa Jyrki Törnwallille. Tämä on dosentti ja suu- ja leukakirurgian erikoislääkäri ja on parhaillaan leikkaamassa korvasylkirauhasen kasvainta Meilahden sairaalassa.
Haavan sulkeminen jää Törnwallin kollegalle.
Uudet kasvot saavalle potilaalle siirretään yläleuka, alaleuka, nenä, poskiluut ja silmäkuopanpohjat. Mitään näistä hänellä ei ole ollut jäljellä kauan sitten tapahtuneen onnettomuuden jälkeen.
Puuttuvia kasvonosia on pyritty korvaamaan siirteillä, mutta esimerkiksi pohkeesta otettu luu ei koskaan voi anatomisesti toimia hyvin kasvoissa.
Kasvoissa on hampaita, hermoja, ihoa, lihaksia, limakalvoja, luuta, rustoja, sylkirauhasia ja verisuonia.
Niissä on 30 erilaista ilmelihasta, joita hermottaa korvan takaa tuleva monihaarainen kasvohermo. Erittäin tärkeä on suun alue, jotta puhuminen, syöminen, juominen ja ilmeet onnistuisivat.
Vaurioituneiden kasvojen korjaamisessa suuri ongelma on keskikasvojen eli yläleuan ja poskipäiden alueen romahtaminen. Pahasti romahtaneita keskikasvoja ei voi korjata perinteisin kirurgisin menetelmin. Siihen tarvitaan kasvojen kudosten siirtoa.
Kirurgit valmistautuvat historialliseen leikkaukseen. Päivästä tulee kiireinen.
Luovuttajan ympärillä on nyt yhdeksän lääkäriä. On puoliyö.
Yksi irrottaa sydäntä, muut haimaa, keuhkoja, maksaa tai munuaisia, joita toiset elinsiirtoja tarvitsevat potilaat odottavat.
Kirurgit Patrik Lassus ja Jyrki Törnwall työskentelevät yhdessä. Toinen irrottaa vainajan kasvojen toisen puolen, toinen toisen puolen.
Aamulla kello 5.30, melkein 12 tuntia irrotusleikkauksen alkamisesta, sekä luovuttajan että potilaan kasvot – tai mitä niistä on jäljellä – on irrotettu.
Lassus ja Törnwall ajavat taksilla Meilahdesta Töölön sairaalaan.
Lassus kantaa kudossiirrettä kylmälaukussa.
Plastiikkakirurgit Jyrki Vuola ja Sinikka Suominen sekä leukakirurgit Karri Mesimäki ja Tommy Wilkman ovat valmistelleet saajaa vastaanottamaan kasvojen kudossiirteen.
Vaativa kasvojen kiinnitysleikkaus voi alkaa.
Luovuttajan kasvot nostetaan kasvojen kudossiirtoa odottaneen potilaan vaurioituneiden kasvojen päälle.
Lassus ja Törnwall kiinnittävät kudokset, luut, lihakset ja verisuonet paikoilleen. Potilas saa huulet, nenän ja osan kielen lihaksista.
Leikkauksen aikana on usein täysin hiljaista. Verisuonia ommellessaan Törnwall ei halua kuunnella musiikkia, vaikka hän harrastaa klassista musiikkia.
Aamuyhdeksän ja klo 11 välinen aika on rankin. Valtimoita ja laskimoita ommellessa uupumus tahtoo ottaa kirurgeista vallan.
Leikkaus kestää lähes vuorokauden, 21 tuntia. Se on pisin aika, jonka Lassus ja Törnwall ovat koskaan leikanneet yhtä mittaa.
Lopputulos ei muistuta luovuttajaa eikä vastaanottavan potilaan entisiä kasvoja.
Syntyy uudennäköinen ihminen, joka leikkauksen jälkeen pystyy taas puhumaan, syömään ja hengittämään kunnolla. Aikaisemmat 30 leikkausta eivät auttaneet. Tämä on viimeinen mahdollisuus.
Alle nelikymppinen potilas oli odottanut tätä jo pitkään:
”Koskas se Patrik soittaa?”
Kukaan ei voi ennalta aavistaa, sattuuko omalle kohdalle joskus räjähdys, kolari, tulipalo, ampumahaaveri. Onnettomuus, jonka seuraukset ovat sekä fyysisiä että henkisiä, traumaattisia ja pahasti invalidisoivia. Onnettomuus, joka jättää pysyvät – ja näkyvät – jäljet.
Henkiin voi jäädä, mutta onko elämä yhä elämisen arvoista?
Jokin valtava voima kannattelee eteenpäin, vaikka näyttäytyminen julkisilla paikoilla ja sosiaalinen yhteydenpito on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
Tällaista Patrik Lassus ei pohtinut 1980-luvun loppupuolella. Hän pyrki Taideteolliseen korkeakouluun. Häntä kiehtoivat estetiikka, design ja huonekalujen suunnittelu.
Patrik ei läpäissyt pääsykokeita mutta lähti lukemaan yliopistoon kirjallisuutta. Isä, Allan Lassus, oli lääkäri, ja veli opiskeli lääketiedettä.
Patrik Lassus kuitenkin lopulta valitsi isänsä tien ja jätti humanistiset aineet.
Jyrki Törnwall soitti samoihin aikoihin selloa triossa veljensä Martin ja Olli Mustosen kanssa.
Jyrki oli soittanut kuusivuotiaasta asti. Musiikki oli hänelle tärkeää, mutta jokin esiintymisessä tökki vastaan; kritiikki, epäonnistumisen pelko. Konsertit alkoivat tuntua vastenmielisiltä.
Ei, muusikkoa hänestä ei tulisi. Jääköön taiteilijaura, hänestä tulisi lääkäri, ehkä hän ryhtyisi pikkutarkkuutta vaativaan hammaslääkärin työhön? Soittaessa sormet olivat ainakin saaneet hyvää harjoitusta.
Sekä Lassus että Törnwall aloittivat lääketieteen opinnot vuonna 1988.
Kollega oli saanut lapsen, ja Patrik Lassus oli mukana juhlimassa Bensowin talon saunatiloissa Helsingissä vuonna 2010. Miehet saunoivat ja pulahtivat välillä uima-altaaseen. Juttu luisti, kuten varpajaisissa yleensä.
Yhdysvalloissa oli tehty maailman ensimmäinen kasvojensiirto viisi vuotta aikaisemmin. Lassus oli seurannut asiaa kansainvälisissä kokouksissa ja lukenut aiheesta tieteellisiä artikkeleita. Hän heitti idean oppi-isälleen plastiikkakirurgi Jyrki Vuolalle: Pitäisikö meidänkin ryhtyä valmistelemaan kasvojen kudosten siirtoleikkausta?
Kaikista Husin plastiikkakirurgeista Lassus oli eniten keskittynyt kasvokirurgiaan.
Idea jäi saunapuheeksi, kunnes Lassus päätti esittää asian klinikalla vakavissaan keväällä 2011. Hän oli osallistunut mikrokirurgian kokoukseen Barcelonassa.
Vuola ja Lassuksen pomo Erkki Tukiainen kehottivat ryhtymään valmisteluihin.
Lassus oli hyvin aikaisessa vaiheessa yhteydessä hallintoon. Nopeasti selvisi, että hanke vaatisi paljon taustatyötä.
Ensiksi piti selvittää lainsäädäntö.
Sosiaali- ja terveysministeriö, Valvira, Fimea ja THL virkamiehineen alkoivat pohtia, millaista lakia kasvojensiirrossa olisi sovellettava.
Lainsäädäntö ei ollut selvää Euroopassakaan, mutta kesällä 2012 Euroopan komissio antoi suosituksen, että kukin maa käyttäisi leikkauksiin omaa elinsiirtolainsäädäntöään. Se antoi operaatiolle juridiset raamit.
Hoitoteknologioiden arviointikäsittelyssä, kun kalliiden hoitojen käyttöönotosta keskusteltiin, kasvojensiirto katsottiin myös mahdolliseksi toteuttaa.
Husin sisällä suurin työ on ollut saada hanke yhteensopivaksi muiden elinsiirtojen kanssa. Se on vienyt kaksi viime vuotta.
Elinsiirtojen tarkoitus on pelastaa elämää, mutta kasvojen kudosten siirto luokitellaan elämänlaatua parantavaksi toiminnaksi. Kun luovutusleikkaukseen tulee yksi osa-alue lisää, on oltava varmuus siitä, ettei se häiritse muiden elinsiirtojen mahdollisuutta.
Kasvoihin liittyy enemmän tunteita kuin sisäelimiin.
Miten kasvojen kudosten siirto vaikuttaa elinsiirtojen imagoon? Alkavatko ihmiset suhtautua elinluovutukseen negatiivisesti?
Elinluovutustestamentti käsittää perinteiset elimet: sydämen, maksan, keuhkot ja munuaiset. Siksi vainajaa hoitavan lääkärin on kysyttävä omaisilta lupa kasvojen kudosten siirtoon.
Yhdysvalloissa ja Espanjassa, joissa on tehty eniten kasvojen kudossiirtoja, puolet omaisista on kysyttäessä antanut suostumuksensa.
Leukakirurgiaan erikoistunut Jyrki Törnwall muutti vuonna 2002 Englantiin pieneen East Grindstedtin kaupunkiin, joka sijaitsee Lontoon ja Brightonin välissä.
Kaupungissa on huippusairaala, joka perustettiin toisen maailmansodan aikana maalle piiloon saksalaisilta pommikoneilta. Sairaalaan kuitenkin oli lyhyt matka kiidättää hoitoon haavoittuneita sotilaita ja lentäjiä.
Sairaalan johtava suu- ja leukakirurgi Andrew Brown otti Törnwallin oppipojakseen. Hän kutsui Törnwallin perheineen vuosien mittaan usein kotiinsa sunnuntailounaille. Lapset pulikoivat uima-altaassa, vaimot keskustelivat keskenään. Lounaan lihapataa odotellessa Brown jakoi auliisti oppejaan nuorelle, innokkaalle lääkärille.
Törnwall palasi Helsinkiin työskentelemään Kirurgiseen sairaalaan.
Sanotaan, että kirurgien egot taistelevat usein: toisen on näytettävä toiselle, kuinka kovia jätkiä tässä ollaan.
Lassuksen, 46, ja Törnwallin, 49, kohdalla näin ei ole. He pystyvät kaveeraamaan tasavertaisesti. He ovat testanneet toistensa sietokyvyt leikatessaan yhdessä satojen tuntien ajan.
Kerran tauolla kahvia hämmennellessään Lassus heitti Törnwallille ajatuksen kasvojen kudossiirrosta.
Törnwall otti heiton ensin vitsinä, mutta idea jäi hautumaan.
Ristiriitaiset ajatukset kimpoilivat Törnwallin mielessä. Onko mitään järkeä lähteä tekemään kasvojen kudossiirtoa näin pienessä maassa? Mutta eihän maan koko kerro mitään osaamisen tasosta! Ollaanhan me tehty vuosien saatossa paljon erilaisia leikkauksia yhdessä.
Kyllähän mekin hittolainen osataan tehdä!
Kasvojen kudosten siirtoleikkauksen valmistelu on ollut isompi työ kuin väitöskirjan kirjoittaminen, sanoo Patrik Lassus.
Viisi viime vuotta suuri tiimi on miettinyt leikkauksen yksityiskohtia, potilasvalintaa, mahdollisten potilaiden tutkimista, jälkihoitoa, lääkitystä ja kuntoutusta.
Koko protokollan tekemiseen ja yksityiskohtien viilaamiseen on osallistunut Lassuksen laskujen mukaan 52 henkilöä. ”Mitä, jos jokin asia menee pieleen? Mikä on back up -plääni?”
Jokaisen kokouksen aikaansaaminen on vienyt kuukauden pari, koska kaikki mukanaolijat ovat kiireisiä erikoislääkäreitä, hoitajia ja hallinnon virkamiehiä.
Jo heti alussa Lassus tiesi, ketkä hänen potilaistaan saattaisivat soveltua leikattavaksi. Hän arvioi Suomessa olevan parikymmentä potilasta, jotka hyötyisivät kasvojen kudosten siirrosta. Vuosittain leikkauksia tehtäisiin arviolta vain yksi.
”Kaikki mahdolliset potilaat ovat tuttuja. Psyykkiset ongelmat, alkoholismi tai huumeiden käyttö ovat este, koska potilaan täytyy pystyä sitoutumaan hyljinnänestolääkitykseen loppuiäkseen.”
Hyljinnänestolääkkeillä on paljon haittavaikutuksia. Ne saattavat altistaa diabetekselle, verenpainetaudille, munuaisten vaajatoiminnalle tai tietyille syöville. Elämä on tasapainottelua hyljinnänestolääkityksen ja infektioiden välillä.
Kasvojen kudossiirrossa hyljintäreaktio on yleisempi kuin muissa elinsiirroissa ja riski hyljintään kestää pitempään.
”Kiinassa yksi kasvojen kudosten siirtopotilas kuoli lopetettuaan lääkityksen. Maailmalta raportoiduista 34 kasvojen kudossiirroista kolme potilasta on kuollut.”
Lassus ja Törnwall ovat harjoitelleet kasvojen kudosten siirtoa ruumiilla ensin Lontoossa King’s Collegen sairaalassa, sitten Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella.
Potilas on ollut pitkään selvillä, mutta sopivan luovuttajan löytymistä on jouduttu myös odottelemaan.
Esimerkiksi nelikymppiselle ei voida siirtää 70-vuotiaan kasvoja.
Potilaan ikä, sukupuoli, ihonväri ja veriryhmä sekä monet muut seikat vaikuttavat: Onko luovuttajan kasvoihin tehty leikkauksia, millainen on hampaiden ja leukojen kunto? Ovatko limakalvot ehjät? Ovatko kasvot epäsuhtaiset? Onko niissä ihokasvaimia?
Kun luovuttaja oli löytynyt, hänen kasvoistaan tehtiin heti tietokonekuva ja muovikallo, jonka mukaan leikkausta lähdettiin suunnittelemaan. Suurena apuna oli suomalainen Planmeca, jossa rakennettiin leikkausta helpottava leikkausohjain.
Diplomi-insinööri Jani Horelli toi ohjaimen sairaalaan illalla ennen kasvojen irrotusta.
Luovuttajalle tehtiin myös kuolinnaamio, jotta omaiset voivat vielä jättää läheiselleen hyvästit. Maski on materiaalia, jota pystyy sahaamalla tai hiomalla muotoilemaan.
Lassus ja Törnwall muotoilivat naamion irrotettujen kasvojen synnyttämän puutosalueen kokoiseksi ja muotoiseksi.
Leikkauksen aikana adrenaliini jylläsi Lassuksen ja Törnwallin veressä koko vuorokauden. Leikkaus oli heille fyysisesti rankka ja onnistumisen paineet valtavat.
Teknisesti kädentaidot eivät olleet ongelma: he etenivät rauhallisesti kuin kone. Välillä toinen huikkasi toiselle: ”Tules katsomaan tätä. Miten sä tekisit tämän kohdan?”
Törnwall oli käynyt leikkausta mielessään läpi etukäteen kymmeniä kertoja istuessaan autossa tai lentokoneessa.
Niin hän tekee kaikkien hankalien leikkausten kohdalla, esimerkiksi suuren suusyöpäleikkauksen edellä – siinä siirretään syrjään koko kasvot ja poistetaan niistä puolet.
”Aivot ovat tyhmä kapistus”, Törnwall sanoo. ”Ne eivät aina ymmärrä, olenko tehnyt jonkin asian vai vain kuvitellut sen.”
Kasvojen kudossiirrossa pientä näpräämistä on paljon. Miten pienetkin kulmat vaikuttavat ylä- ja alaleuan toimintaan, miten yhden asteen muutos vaikuttaa hampaiden purentaan, mikä on leukanivelen pään piste, ja kuinka se on kiinni kallonpohjassa?
3D-mallinnos on kuitenkin nopeuttanut etenemistä.
Onnettomuudessa vaurioitunut potilas ei kuole, vaikka hänellä ei olisi kasvoja.
Mutta sosiaalinen kanssakäyminen muiden kanssa on rajoittunutta.
Ihmiset tuijottavat.
Eräässä ennen kasvojensiirtoa kuvatussa ulkomaisessa videopätkässä lapset osoittavat markkinoilla potilasta sormella. Kaikkien katseet seuraavat häntä.
Leikkauksen jälkeen sama mies kulkee taas ihmisjoukossa.
Kukaan ei vilkaisekaan häntä.
Myös syöminen, juominen ja hengittäminen on potilaalle vaikeaa.
Entä jos potilas on sokea?
Voiko sokeus olla este siirrolle? Potilas on kuitenkin oppinut tuntemaan kasvonsa tunnustelemalla ja tietää, millaiset ne ovat. Hän voisi elää seuraavat 50 vuotta ilman leikkausta.
Törnwall puhuu elämänlaadun puolesta. ”Lääketieteessä sitä pitäisi miettiä yhä enemmän aivan vanhustenhoidosta lähtien.”
Psykiatri Antti-Jussi Ämmälä oli mukana kasvojensiirtoleikkauksen valmisteluissa lähes kolmen vuoden ajan. Husissa hän työskenteli paljon elinsiirtopotilaiden kanssa. Nykyisin hän toimii Puolustusvoimien psykiatriylilääkärinä.
”Elinsiirrossa on aina tärkeää potilaan kyky sitoutua pitkäjänteiseen jatkohoitoon. Potilaan seuranta on elinikäistä. Hänellä pitää olla valmius hyödyntää ympäristön tukea, jos avuntarvetta ilmenee”, Ämmälä sanoo.
Potilas haastatellaan useaan kertaan. Haastatteluissa käydään läpi hänen elämäntilanteensa, keinonsa hallita stressiä ja aikaisemmat kuormittavat tilanteet. Hyödyt ja riskit arvioidaan yhä uudelleen ja uudelleen.
”Pohdimme ryhmässä potilaan peruspersoonallisuuden piirteitä, kuinka kypsästi hän pystyy käsittelemään ristiriitoja ja pettymyksiä.”
Prosessi on moniosainen. Kun arvio on tehty, ja potilas todettu soveltuvaksi, alkaa seuraava vaihe, jossa tutkitaan, muuttuuko potilaan tilanne.
Potilaan on pitänyt sopeutua vammaansa riittävästi, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että hän ei tarvitsisi siirtoa.
Leikkauksesta toipuminen vie myös pitkään. Kolmas vaihe on sopeutuminen uuteen tilanteeseen.
”Kasvot ovat sosiaalinen liittymäpinta. Ei ole sattumaa, että Facebookin nimi on Facebook”, Ämmälä sanoo.
Yksi iso leikkaus säästää sekä yhteiskunnan resursseja että potilaan vaivoja.
”Hyvä, että Suomessa siirtoa on valmisteltu perusteellisesti. Jos maailmalla on pikaisesti lähdetty kokeilemaan uutta ja onnistunut tulos uutisoidaan näyttävästi, jätetään kertomatta ne parikymmentä traagisempaa tapausta, jotka eivät kestä päivänvaloa.”
Lassus ja Törnwall riisuvat salivaatteensa kello 18.30. He ovat uuvuksissa. Mutta kaikki on sujunut hyvin.
Leikkauksessa oli 84 erilaista kohtaa. Kaikkiaan siihen osallistui 11 kirurgia ja noin 20 hoitajaa. Hoitaja Ulla Lucenius on koordinoinut tuhannet pienet yksityiskohdat.
Pitkä leikkaus on etukäteen mietityttänyt. Vuorokauden työskentely leikkaussalissa osoitti, että tarpeen vaatiessa huippukirurgi pystyy keskittymään herpaantumatta. Lisäksi he suoriutuivat leikkauksesta neljä viisi tuntia nopeammin kuin amerikkalaiset kollegansa.
Törnwall soittaa oppi-isälleen Andy Brownille, joka on lomailemassa Etelä-Afrikassa: ”We did it.”
Lassus ja Törnwall menevät kahville Munkkiniemen rantakahvilaan ja kertaavat tapahtunutta.
Kirurgeille maistuu nyt uni. Lassus menee suoraan nukkumaan.
Törnwall syö kotona vaimon laittamaa ruokaa ja nukahtaa sohvalle katsoessaan televisiota.
Tiedossa ei ole lomia tai samppanjalasillisia. Työ ei ole läheskään tehty.
Tästä eteenpäin he ovat 24 tuntia valmiudessa, jos potilas alkaa kärsiä komplikaatioista. Alkaako hän hengittää kunnolla? Säästyykö hän vakavilta infektioilta?
Verisuonisiirrännäisten tukkeutumiseen on viiden prosentin riski. Silloin tukos pitää avata mielellään neljän tunnin sisällä ja tehdä uusi verisuoniliitos.
Kaikki näyttää onnistuneen. Potilas viipyy sairaalassa kuukauden verran.
Valmista ei ole tullut kerralla. Myöhemmin potilas tarvitsee mahdollisesti vielä ihon, silmäkulman, luomen tai purennan trimmauksia. Kuntoutusjakso kestää muutaman vuoden.
Potilaan on opeteltava käyttämään lihaksiaan. Hän saa puhe-, nielemis- ja kasvohalvausterapiaa. Ajan mittaan seurantakäynnit harvenevat.
Ensimmäisen vuoden hoidot, leikkaus, tehohoito, osastohoito, poliklinikkakäynnit, lääkkeet ja tutkimukset maksavat noin 100 000 euroa.
Esimerkiksi maksansiirron hinta on noin 60 000 euroa ja palovammahoidot maksavat satoja tuhansia.
Kasvojensiirtoleikkauksen maksaa potilaan asuinkunta, jolle Hus lähettää laskun. Potilaalle jää korvattavaksi pieni osa kustannuksista.
Yhdysvalloissa lääkärit käyttävät potilaita omina mainoskappaleinaan. Luovuttajan omaiset ja potilas halailevat vierekkäin lehdistötilaisuudessa.
Lassus ja Törnwall puolestaan haaveilevat, että Suomeen voitaisiin perustaa pohjoismainen kasvojen kudossiirtokeskus.
Heistä on tullut nyt myös kansainvälisiä tähtiä. Lukuisat luentomatkat odottavat heitä.
Heidän potilaansa ei ainakaan toistaiseksi ole ollut halukas julkisuuteen. Hänen yksityisyytensä suojaamiseksi leikkauksen ajankohdastakin kerrotaan vain se, että se tehtiin alkuvuonna 2016.
Potilaalle riittää, että kukaan ei enää tuijota. Jatkossa hän sulautuu joukkoon, on kuin kuka tahansa meistä, aivan tavallinen. Elämä voi jatkua.
Törnwall käy vaimonsa kanssa pikamatkalla Lontoossa ennen kuin kasvojenleikkauksesta kerrotaan julkisuuteen. He saavat istua illallispöydässä rauhassa, mutta viereisessä pöydässä illastaa näyttelijä Matt Damon.
Häntä tuijotetaan.
Kasvojensiirtoleikkauksesta kerrottiin julkisuuteen ensi kerran 22. helmikuuta 2016.