Nuoret kertovat kokemastaan perheväkivallasta musavideoilla: "Kuka joskus huutais mun perään?"

nuoret
Teksti
Tuomo Paananen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
perhevakivalta
Kaikille koti ei ole turvapaikka. Nuoret, jotka ovat kokeneet itse väkivaltaa kotona tai muualla, joutuvat muita useammin myös väkivallan todistajiksi. Kuvassa yksi turvakoti ry:n tiloissa esillä olleista lasten piirroksista vuonna 2008. Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva

Perheväkivallasta kuulee usein puhuttavan, mutta usein vain aikuisten suusta. Katkaise Ketju -hankkeen tarkoituksena on, että nimenomaan nuoret itse pääsevät kertomaan, miten he kokevat väkivallan.

“Järjestömme perustamisen alkuvaiheessa emme ymmärtäneet kuinka tärkeää on, että lapsi tai nuori on mukana tilanteessa, jossa pieleen menneitä asioita yritetään korjata aikuisten kanssa”, kertoo hankkeen järjestäneen Ensi- ja turvakotien liiton puheenjohtaja Virpa Puisto.

“Me kunnioitamme liikaa tutkijoita. Kuulostaa vakuuttavalta, kun joku sanoo jonkin olleen kasvussa 17 prosentin verran, mutta yhtä lailla nuorten sanomiset ovat tietoa – jopa parempaa ja vaikuttavampaa sellaista”, sanoo hankkeen kehittämispäällikkö Mikko Oranen.

Mitä aikuisten tulisi tietää väkivallasta ja sen katkaisusta?

Väkivaltana pidetään usein vain lyömistä tai toisen fyysistä satuttamista. Jotta väkivaltaan voitaisiin puuttua, täytyy tietää mitä se kokonaisuudessaan on.

“Yksi sana voi satuttaa enemmän kuin sata lyöntiä. Muistan, kun isäpuoleni haukkui minua. Hän ei aluksi ymmärtänyt, mitä teki, kunnes asia otettiin esille. Fyysinen väkivalta ymmärretään aina, siinä ei jää selittelyn varaa”, kertoo Jonnttu-nimimerkillä esiintyvä nuori.

“Asiat täytyy ottaa esille, jollekin täytyy puhua, vaikka se tekisi kuinka kipeää. Huostaanotto oli omalla kohdallani lähellä. En ole puheväleissä isäpuoleni kanssa, mutta kaikki on nyt paremmin”, hän jatkaa.

Jonnttu on mukana nuorten laatimissa musiikkivideoissa, joissa lauletaan perheväkivallan kurimuksesta. Katkaise Ketju – hankkeessa on mukana kymmenen nuorta. Esitysten ulkoasua suunnitellut Inka Laurovuori pukee myös monen muun osallistujan ajatukset hyvin sanoiksi:

“Väkivallasta täytyy uskaltaa mennä puhumaan. Ammattiapu ei tosin ole aina parasta apua. Joskus on tuntunut siltä, kuin ammattilaiset eivät kuuntelisi yhtä hyvin kuin kaverit tai lähisukulaiset.”

Laurovuori kertoo lähteneensä mukaan hankkeeseen, koska väkivaltatapauksia on todella paljon. Poliisiammattikorkeakoulun raporttien mukaan joka toinen nuori on joutunut jossain vaiheessa elämäänsä pahoinpitelyn, sen yrityksen tai uhkauksen kohteeksi.

“Perheväkivalta on yritettävä katkaista. Aina on löydettävä joku, jolle puhua – jos ei ammattilaista, niin joku kaveri. Uskalsin lähteä mukaan hankkeeseen, sillä tällaisessa yrityksessä parantaa asioita ei ole kuin voitettavaa.”

Katja Ståhl: Median oltava voimakkaammin mukana

“Olen puhunut monia kertoja nuorten ja lasten puolesta, nyt on aika päästää ääneen ne, joita asia eniten koskettaa”, sanoo julkistamistilaisuuden juontaja ja hankkeen tukija Katja Ståhl.

Ståhl on myös itse kokenut nuorena perheväkivaltaa. Hän sanoo, että media ei ole kantanut asiassa kunnolla sosiaalista vastuutaan, ja toivoo, että huomiota kiinnitetään siihen, miten väkivallasta kerrotaan.

“Suomessa on paljon väkivaltaa. Silti, tai juuri siksi siitä uutisoiminen tuntuu menevän jatkuvasti ihmisiltä ohi. Voi olla, että olemme ikään kuin turtuneet median välittämiin väkivaltauutisiin.”

“Mediassa saisi näkyä enemmän onnistumistarinoita. Toivoisin myös, että väkivallan tekijöistä ja pahat tekonsa tunnustaneista tehtäisiin enemmän juttuja. Täytyy näyttää, että perheväkivallasta on tie ulos. Kirjoittaminen ei ole ainoa vaihtoehto, aihe voisi olla useimmin esillä myös televisiodraamassa ja mainoksissa.”

Ståhl kertoo omien vanhempiensa olevan sotien jälkeistä sukupolvea, joka ei halunnut välttämättä näyttää tunteitaan. Hän toteaa kuitenkin, että Suomen jälleenrakentamisen aika oli ihmisille vaikeaa. Tuolloin olosuhteet tekivät ihmisistä kovia ja kylmiä.

“Oikeastaan vasta minusta seuraava sukupolvi on kokonaan irti sodan traumoista. Nyt aikuiseksi kasvavilla nuorilla on lupa puhua tunteistaan. Nyt tätä lupaa olisi syytä käyttää.”