Näin ostimme saksalaisen ideologian – ”Teille käy kuin Kreikalle”

Tarkoitus on kuristaa julkista sektoria, sanoo professori Pertti Haaparanta.

Euroopan unioni
Teksti
Mikko Niemelä

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Niin kauan kuin Kreikassa harjoitetaan tiukkaa talouskuria, maa ei nouse jaloillensa. Tätä mieltä on Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta.

Kreikan kolmannesta lainapaketista on päästy ”periaatteelliseen” yhteisymmärrykseen. Lainan suuruus on 86 miljardia euroa, ja lainaohjelma on kolmevuotinen.

Yhteensä Kreikkaa on tämän jälkeen lainoitettu Euroopan unionin ja eri instituutioiden kautta yli 400 miljardilla eurolla.

Haaparanta arvelee, että kolmen vuoden kuluttua Kreikalle myönnetään jälleen uusi lainapaketti.

Näin käy, koska jo nyt Kreikka on tehnyt valtavasti uudistuksia talouteensa. Se on nostanut veroja ja leikannut eläkkeitä sekä erinäisiä tukia. Myös julkisia investointeja sekä hallintoa on pienennetty.

”Kaikki tietävät, ettei Kreikka pysty velkojaan maksamaan ja velanmaksaminen tehdään entistä mahdottomammaksi. Kreikka on harjoittanut kireintä mahdollista talouspolitiikkaa viimeiset vuodet ja tulokset nähdään”, Haaparanta sanoo.

Tulos on ollut se, että työttömyys on kasvanut dramaattisesti etenkin nuorten kohdalla, talous ei kasva, eikä Kreikka ole selvinnyt entisistäkään veloista.

Haaparannan mielestä velkoja pitäisi antaa anteeksi maksuaikoja pidentämällä ja korkoja laskemalla, niin ettei Kreikalta vaadita ”järjettömän tiukkoja” uudistuksia ja budjetin ylijäämiä. Tällöin maa voisi edes jotenkuten selvitä eteenpäin ja osa veloistakin saataisiin ehkä takaisin.

Lainaehdot lähtevät siitä, että Kreikan valtion budjetti pitää olla ylijäämäinen 0,5 prosenttia ensi vuonna ja vuonna 2018 ylijäämää pitäisi tulla jo 3,5 prosenttia.

 

Uudistuksia on siis tehty, niitä tehdään nyt lisää ja uusia suunnitellaan.

Kreikkaa vaaditaan vapauttamaan muun muassa maakaasumarkkinansa ja yksityistävän sähkönsiirtonsa. Veroja korotetaan ja eläkkeitä sekä työmarkkinalainsäädäntöä rukataan entisestään.

”Nyt on tapahtumassa sama ilmiö, mikä vallitsee Suomessakin. Uskotaan rakennemuutosten elvyttävään voimaan. Tämän hetkisen tiedon ja teoriankin mukaan isoihin hyppyihin ei millään rakenneuudistuksilla päästä.”

Onko kyse enemmän ideologiasta ja politiikasta kuin taloudesta?

”Nimenomaan tässä on kyse Saksan ideologiasta, joka on levinnyt. Tarkoitus on kuristaa julkista sektoria, koska sen tehtäväksi ei nähdä mitään muuta kuin sääntely.”

Haaparanta sanoo, että Saksassa vaikuttaa edelleen ordoliberaali taloustieteen perinne. Se on tavallisesti suhtautunut penseästi keynesiläiseen taloustieteen perinteeseen ja elvyttävään talouspolitiikkaan.

 

Pelkistetysti ordoliberalismi ihannoi hintavakautta ja julkisen talouden kestävyyttä. Näitä asioita korostetaan muun muassa myös Euroopan keskuspankissa.

Miksi tällainen ideologia saa kannatusta?

”Ordoliberalismilla on ollut Saksassa monia muotoja, ja se on ollut erittäin käytännönläheinen aikoinaan”, Haaparanta selittää.

”Oikeistohallitukset ottavat tämän opin äärimmäisessä muodossaan käyttöönsä. Tällä perustellaan Saksan hyvää menestystä verrattuna muihin Euroopan maihin. Todellisuudessa Saksa ei ole kovin hyvin menestynyt viime vuosina.”

Haaparannan mielestä ordoliberalismin varjolla on maalattu kuva, jossa valtio esitetään pelkästään pahana.

Miksi saksalaiset ja Euroopan kansalaiset ovat hyväksyneet tällaisen ideologian? Miten se on meille myyty?

”On näytetty Kreikan avulla, että tehkää näin tai teille käy kuin Kreikalle.”

 

Pertti Haaparannan blogi löytyy täältä.