Infodemia

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Koronaviruspandemia on paitsi kansanterveydellinen hätätila myös viestinnällinen kriisi, toteavat Reuters-instituutin tutkijat raportissaan. Viestinnällä on ratkaiseva merkitys sille, miten yksilöinä, kansalaisina ja yhteiskuntana suhtaudumme pandemiaan. Maailman terveysjärjestö WHO:n pääjohtaja puhui Münchenin turvallisuuskonferenssissa infodemiasta. Kuuden maan (Argentiina, Saksa, Etelä-Korea, Espanja, Yhdysvallat ja Iso-Britannia) tutkimuksessa neljännes vastaajista uskoi, että koronavirus on valmistettu laboratoriossa.

Keväällä tiedonjano oli suurta ja koronakriisi kokosi niin Suomessa kuin muuallakin laajat yleisöt uutisten ja myös viranomaistiedostuksen ääreen: vielä toukokuussa Ylen iltauutisilla ja ajankohtaisohjelmilla oli miljoonayleisöt ja 1,5 miljoonaa seurasi hallituksen tiedotustilaisuutta.

Pandemian jatkuessa huolenaiheeksi on noussut uutisvälttely. Briteistä yli viidennes kertoi aktiivisesti välttelevänsä uutisia. Vaikka suomalaisten uutisvälttely näyttää kansainvälisessä vertailussa vähäiseltä, Sanomalehtien liiton mukaan yli puolet aikuisista piti huhtikuussa koronauutisten määrää liiallisena. Myös Yle kertoi yhä useamman väistelevän uutisia ”säästyäkseen mielipahalta”.

 

Uutisvälttely on uusi käsite ja ymmärrettävissä reaktiona monialustaiseen, alati päivittyvään ja monissa maissa polarisoituneeseen mediaympäristöön. Se voi olla suojautumiskeino, itsehoitoa ja ajanhallintaa, mutta myös kannanotto uutisten laatuun ja siihen, maksaako uutisten seuraaminen vaivan.

Uutisvälttely voi tarkoittaa aktiivista kritiikkiä ja epäluottamusta uutistarjontaa kohtaan. Osalle se merkitsee valikoivaa tiedonhankintaa, toisille uutisten välillistä kuluttamista seuraamalla niiden herättämiä somereaktioita.

Yhtä kaikki uutisvälttely uhkaa lisätä tiedollista ja siten yhteiskunnallista epätasa-arvoa.

Toimituksille analytiikka kertoo raa’asti, kiinnostaako lukijoita loputon kasvomaskikeskustelu, kuvaraportit Helsingin yöelämästä vai tartuntatilanne naapurimaissa. Pandemiassa kuitenkin se, kuinka moni uutisia seuraa, on kohtalonkysymys paitsi mediataloudelle myös demokratialle ja kansanterveydelle.

 

Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori.