MLL:n Mirjam Kalland lastensuojelusta: "Vaitiolovelvollisuus tulkitaan usein liian ankarasti"
Lastensuojeluasioissa viranomaiset tulkitsevat vaitiolovelvollisuutta liiankin tiukasti, sanoo Mirjam Kalland. Kuva Markus Pentikäinen.
Kahdeksanvuotias helsinkiläistyttö tukehdutettiin kuoliaaksi äitienpäivänä. Isä ja äitipuoli ovat nyt syytteessä murhasta. Oliko Eerikan kuolema lohduton yksittäistapaus vai kertooko se Suomesta jotain yleisempää, Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland?
”Kuolema on yksittäistapaus, mutta väittäisin, että lähes vastaavissa oloissa on tälläkin hetkellä lapsia. Olen tutkinut huostaanottojen taustoja, ja ne tarinat ovat karmaisevia. Tällaisia oloja on. Poikkeuksellisen tästä tekee sen sadistinen puoli. Tavallisempaa on sellainen huolenpidon puute, joka johtuu päihteistä, kyvyttömyydestä ja mielenterveyshäiriöistä.”
Eerika ei ilmeisesti kertonut toistuvasta pahoinpitelystä kenellekään, vaikka jäljet olivat näkyvillä. Miten lasta voi lähestyä, jos epäilee kaltoinkohtelua kotona?
”Turvaton ja pahoinpidelty lapsi ei luota keneenkään. Varsin usein hän kokee, ettei hän voi saada apua mistään, ja että tilanne vain pahenee, jos hän kertoo. Lasta ei voi vaatia todistajaksi, vaan aikuisen täytyy osata luottaa omiin havaintoihinsa. Jos lapsi ei saa huolenpitoa ja rakkautta, se näkyy hänen olemuksestaan. Silloin lapsi on sulkeutunut, vihamielinen tai masentunut. Lapsi voi olla likainen tai mustelmilla, tai ehkä pukeutuu lämpimälläkin pitkähihaiseen tai kieltäytyy koululiikunnasta.”
”Ventovieraan aikuisen on vaikea saada lapsi puhumaan, mutta myös terapeutille se on vaikeaa. Se vaatii kärsivällisyyttä ja monia keinoja. Voi esimerkiksi piirtää: tässä on Anna-tyttö, ja voi, nyt Anna kaatuu, ja sattui polviin. Mitä tapahtuu? Kenelle Anna juoksee? Jos lapsi kokee, ettei ole yhtään aikuista häntä varten, hän vastaa, että Anna menee piiloon tai jotain sen tyyppistä. Tällaisia keinoja on kehitetty, mutta ne eivät kohtaa tarvetta. On osaamista ja koulutusta, ja sitten on se paineen alla työskentelevä sosiaalityöntekijä, joka ei ehdi tai pysty olemaan pitkäjänteinen tutkiessaan (lastensuojelun tarvetta).”
Miten erottaa nujerretun lapsen ujosta lapsesta?
”Ujo lapsi turvautuu johonkin ihmiseen, yleensä omaan vanhempaansa. Nujerretusta lapsesta näkyy totaalinen yksinäisyys ja kyvyttömyys luottaa kehenkään.”
Eerikan perheen naapurit kertovat tehneensä useita lastensuojeluilmoituksia Eerikasta. Mitä naapuri voi tehdä enemmän?
”Onhan se hankalaa tehdä enempää. Tietysti voi soittaa ovikelloa, mutta joskus ihmiset pelkäävät, ja voi olla että syystäkin. Mutta jos aidosti epäillään, että lasta pahoinpidellään, silloinhan se on myös rikosasia. Siitä voi tehdä ilmoituksen poliisillekin. Lasten pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos.”
”Ongelmahan tässä on, että lastensuojeluilmoituksen tekijä ei koskaan saa tietää, johtiko ilmoitus johonkin vai ei.”
Eerika oli jo sijoitettuna laitoskotiin, mutta palautettiin keväällä isälleen. Lastensuojeluviranomaisten toiminnasta on käynnistynyt virkarikostutkinta. Onko lastensuojelujärjestelmässä yleisesti ottaen parannettavaa?
”Vaitiolovelvollisuus tulkitaan usein liian ankarasti. Kaikki viranomaiset ovat vaitiolovelvollisia, joten he voisivat varsin hyvin keskenään vaihtaa tietoja. Luulen, että tässä tapauksessa on käynyt niin, että viranomaiset eivät ole vaihtaneet riittävästi tietoja.”
”Jos julkisuudessa liikkuneet tiedot pitävät paikkansa, tässä tapauksessa isä oli saanut tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tämähän on oleellinen tieto, kun on arvioitu hänen kykyään pitää huolta pienestä tytöstä.”
”Mutta on mahdollista, että esimerkiksi tämä tuomio ei ole ollut sosiaaliviranomaisten tiedossa.”